Suomeen riittäisi yksi hyvinvointialue, jossa samat järjestelmät ja käytännöt.

Juuri näin. Yksi hyvinvointialue, joka katetaan valtion verotuloilla, takaa kaikille kansalaisille yhtäläiset oikeudet terveydenhuollon palveluihin ja hoitoihin alueesta riippumatta.

Aiemmat köyhät ja rikkaat sairaanhoitopiirit ovat olleet eriarvoisuuden lähde. Usein nämä köyhemmät alueet ovat kasvattaneet ja kouluttaneet veronmaksajia rikkaille alueille, ja niillä ei ole ollut varaa kattaa sotepiirien menoja, vaan alueiden kuntien ja kaupunkien budjetit ovat kuralla, kun vähäväkisimmillä köyhemmillä alueilla verotulot ovat pienempiä. Näiden alueiden asukkaat ovat joutuneet ja joutuvat maksamaan kalliita kunnallisveroja.

Näin myös vähennettäisiin väliportaan hallintoa ja poltikointia.

Toinen stoori on se, että miksi useilla alueilla on siirtymävaiheessa alkanut hillitön rakennusbuumi, jossa menoilla ei ole ollut rajaa ja kaikki on pitänyt laittaa uusiksi. Jos ei muuten, niin myymällä sairaala-alueet ja sitten vaatimalla valtionapuja uuden sairaalan rakentamiseen, kun  sairaala on myyty pois ja sen käyttöoikeus lakkaa vuonna X. Poliittiset selitykset on, että alueen on järjestettävä sairaanhoidon palvelut ja siksi uusi sairaala on rakennettava.