Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Synn. jälkeisestä masennuksesta kärsineet: oletteko uskaltaneet tehdä toista lasta?
13.11.2006 |
Luulenpa, että minulla oli synnytyksen jälkeinen masennus ekan lapsen jälkeen... Kuitenkaan en minnekään siitä ilmoitellut, vaan selvisin itsekseni. Nyt lapsi on 1,5-vuotias ja mielessä on käynyt mahdollinen sisarus hänelle. Mutta: entä, jos tämä apatia ja lamaannus uusiutuu taas?
Miten teille on käynyt, oletteko uskaltautuneet uuteen raskauteen ja oletteko selvinneet ilman sitä samaa pettymyksentäyttämää masennusta?
Entä oliko toinen lapsenne ehkä helpompi hoitaa luonteensa tms. puolesta?
Kommentit (28)
tullut silti. Tuskin luomuilusta onkaan tähän vaivaa apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja masennus uusi. Mutta jotenkin se oli helpompi hoitaa kun tiesin mitä tehdä ja mitä lääkkeitä syödä. Kävin myös terapeutilla (ja käyn edelleen). Raskasta oli mutta uskoin koko ajan että selviän koska selvisin ed. kerrallakin.
Miksen olisi uskaltanut, mulla ei ollut mielessänikään vahingoittaa lapsiani.
Epiduraali aiheuttaa sitä masennusta.
masennuksen takia vaan se helpotti sitten muita reittejä. Toka lapsi tehtiin aika pian perään kun elämä tuntui hyvältä. Loppuvaiheessa raskautta kävin terapeutin luona juttelemassa kun pelkäsin masennuksen uusiutuvan.
Toinen lapsi on ollut vielä hankalampi tapaus etenkin sen vuoksi, että on nukkunut äärimmäisen huonosti. Masennus iski ja sen lisäksi uupumus. Nyt rohkaistuin menemään lääkäriin ja terapeutille (tosin en heti) ja sain lääkkeitä sekä teimme ratkaisuja arjen helpottamiseksi. Tietääkseni on aika suuri todennäköisyys, että masennus uusii. Mutta voisit etukäteen miettiä miten voisit arkea helpottaa (lapsia hoitoon, siivooja jne.) ja mennä lääkäriin kun olo on huono. Lääkäriin meno oli todella hyvä ratkaisu ja mieliala alkoi pian kohota. Uupumus vie kauemmin aikaa toipua, mutta olen erittäin elämänmyönteinen jo (syönyt lääkkeitä 3 kk)!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koska pelkään ihan hulluna masennuksen uusiutumista ja kun en ole vielä kunnolla edes selviytynyt.
Taitaa meillä toinen vauva jäädä saamatta :(
Mutta silti väsyin totaalisesti, kun vauva oli hankala luonteeltaan (nukkui pätkissä, huusi aina vaikka mitä tein), miehestä ei ollut apua (opiskelee ja tekee tutkimusta), isovanhemmilta en tullut pyytäneeksi apua, koska eivät tarjonneetkaan sitä (leikin vahvempaa kuin olinkaan)...
Seuraavan lapsen kanssa viisaampi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
een kesken (esim. olen vielä lääkityksellä, joten sikälikään raskaus ei vielä onnistuisi). Uskon hyvin vakaasti, että tämä ihana lapsi jää viimeiseksemme.
Voisitko käydä muutaman kerran terapeutilla keskustelemassa asiasta? Se saattaisi helpottaa päätöksentekoa.
Oireet tunnisti heti, jolloin ei lopulta masennus kovin pahaksi päässytkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten osasit tunnistaa ja mitä teit kun huomasit oireet?
Toinen raskaus oli todella rankka ja olin jo koko raskauden huomattavan masentunut. Meille sattui ja tapahtui kaikkea pahaa (siis koko perheelle) raskauden aikana. Tuntui, ettei tämä ole tottakaan ja lapsi ei voi olla terve.
Terve ja ihana lapsi kuitenkin syntyi ja jo se helpotti masennusta. Lisäksi aloitin lääkityksen (raskausaikana en saanut tk:sta lääkkeitä enkä tiedä, olisinko sitten uskaltanutkaan syödä). Vauva-aika meni ihan hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Epiduraali aiheuttaa sitä masennusta.
Masennuin vaikeasti lapsen syntymän jälkeen. Se oli niin karmiva olotila, ja kesti pari vuotta ennenkuin siitä toipui, että toista kertaa en siihen hommaan halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitettavasti se uusiutuu melkein aina :(. Itse pidin reilun tauon lapsien välissä ja mielialalääkkeet auttoivat tolpilleen.
Itsellä itsediagnosoitu ja hoidettu masennus ekan synnytyksen jälkeen. Vannoin 1,5 vuotta, että meille ei enää lisää lapsia tule. Nyt kuitenkin rv 16 ja toivon todella, että se kauhuolotila ei uusiudu.
Ehkä sitä osaa todella olla vähän rennommin toisen kanssa, eikä yritä olla superäiti. Ja mieskään ei ole ihan niin pihalla, kun esikoisen syntymän jälkeen.
Vierailija:
Voi vitsi miten tyhmä kommentti!
neuvolassa odotusaikana, kun moneen kertaan kyseltiin vointia ja epäiltiin masennusta vain siksi, että olin hiljainen enkä pitänyt neuvolalääkäristäni. Melkein masennuin pelkästään siksi, koska olin epäilyksen alainen ja ihan turhaan neuvolassa.
Kiva, kerro se asiaan tutkineille! Mulle turha monkuta...
Vierailija:
Vierailija:
Voi vitsi miten tyhmä kommentti!
Alue: Aihe vapaa
Yritin myös tsempata itseäni olemalla armollinen kaikella tavalla. Lopulta imetyksen lopettamisen jälkeen kun lapsi oli noin vuoden söin masennuslääkettä puolisen vuotta ja kävin myös terapeutilla kymmenisen kertaa. Vaikka tilanne ei kovin huono ollutkaan, ahdistuneisuutta ja voimattomuutta oli kuitenkin. Sen jälkeen olin taas ihan kunnossa ja ollut jo monta vuotta.