Te naiset jotka ette halua omia lapsia niin mikä siihen on syynä?

Vierailija kirjoitti:

Ylemmälle

Synnyttäminen oli voimaannuttava kokemus. Turhaa pelottelevat.

Sitäpä sinä et tiedä kuin omalta kohdaltasi, joten tyhjä ja tarpeeton "neuvo" tämäkin.

Täti35 kirjoitti:

Moikka, sain viime vuonna pienen tytön. Olin ollut sinkkuna 8 vuotta, kunnes tapasin tyttöni isän. Olin täysin asennoitunut, etten tule koskaan saamaan lasta, eikä asia toisaalta harmittanut minua. En ole koskaan kärsinyt vauvakuumeesta.

Nyt en osaisi elää ilman tytärtäni, en osannut odottaa mitään niin voimakasta rakkautta lasta kohtaan.

Raskausarvet ja lisäkilot tuntuvat niin vähäpätöisiltä asioilta.

Jos olet vakaa ihminen ja luonteeltasi ystävällinen sekä reilu, niin suosittelen äitiyttä.

Velat ovat mielestäni tärkeitä ihmisiä yhteiskunnassa. Toivon teidän ottavan tyttäreni avosylin vastaan, kun hän lähtee tutkimaan maailmaa ja tekemään virheitä yms. Tytön täti on juuri sellainen.

Kyllä sun nyt täytyy anella Niinistöltä äitienpäivämitalia. Ei tuon kliseisempää "äidinrakkaus"-nyyhkettä löydy edes äitienpäivän tabloideista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapselliset ne jaksaa ruikuttaa ja valittaa valinnoista, jotka ovat itse tehneet. Miksi ette Kanna vastuuta omista valinnoistanne??

Kuinka useasta kuulette velojen valittavan omasta valinnastaan elää lapsettomasti?? Niinpä, ette koskaan.

Vanhemmat=epäkypsät ruikuttujat

Tuo on muuten totta velojen kohdalla. Uhriutumista ei ole, koska siihen ei ole syytä.

Varmasti jokaikinen katuu viimeistään kuolinvuoteellaan, näin olen kuullut hoitajilta että se on ihan ykkösasia mitä kadutaan, että se elämä jäi elämättä :( valitettavasti näin[/quote

Totta, lapset usein estävät elämästä siten kuin toivoisi. Ja sitten kaduttaa. Mutta ei sitä voi kuin sopeutua, kun kerran on lisääntymään mennyt. Tsemppiä vanhemmille, kyllä se haudassa helpottaa!

Viesti taisi loukata tunteitasi. Sinulla on täysi oikeus siihen, mutta joskus juuri ne negatiiviset tunteet kertovat mitä me oikeasti haluamme ;)

Totta, sinun piilo-agressiivinen "ymmärtävä" asenteesi tuo esiin niitä negatiivisia ajatuksiasi. Painostiko joku sinut vanhemmaksi? Tai miksi vela-elämä muutoin tuntuu sinusta uhkaavalta? Mitä pelkäät?

Pelkään hankkia lapsia, koska olen vela

Uskallan elää ilman lapsia, koska olen vela.

Uskallan hankkia lapsia ja vieläpä monta, koska olen entinen vela

Mikä se tämäkin pakkomielle on, että ei voida hyväksyä, että vela ei oikeasti lasta halua.

Et ole entinen vela, vaan entinen lapseton. Nautippa nyt tuosta vanhemmuudestasi, äläkä tule tänne purkamaan raivoasi kun se elämä ei mennytkään niinkuin toivoit. Sua selkeästi harmittaa.

Minä olen entinen vela, sinä et sitä määritä vaan minä.

No jo on säälittävää. Sano nyt vielä, että mun isi on parempi kuin sun isi. 🙄

Jokainen rikollinenkin on ex kaidan tien kulkija, mutta mitäpä sitten kun kerran itse nykypolkunsa valitsi.

Vierailija kirjoitti:

Ylemmälle

Synnyttäminen oli voimaannuttava kokemus. Turhaa pelottelevat.

Minä tulin maailmaan alle viidessä minuutissa. Äiti ei oikein ehtinyt voimaantumaan siinä ajassa.

My heart is full of peace and love. Suosittelen.

Täti35 kirjoitti:

Moikka, sain viime vuonna pienen tytön. Olin ollut sinkkuna 8 vuotta, kunnes tapasin tyttöni isän. Olin täysin asennoitunut, etten tule koskaan saamaan lasta, eikä asia toisaalta harmittanut minua. En ole koskaan kärsinyt vauvakuumeesta.

Nyt en osaisi elää ilman tytärtäni, en osannut odottaa mitään niin voimakasta rakkautta lasta kohtaan.

Raskausarvet ja lisäkilot tuntuvat niin vähäpätöisiltä asioilta.

Jos olet vakaa ihminen ja luonteeltasi ystävällinen sekä reilu, niin suosittelen äitiyttä.

Velat ovat mielestäni tärkeitä ihmisiä yhteiskunnassa. Toivon teidän ottavan tyttäreni avosylin vastaan, kun hän lähtee tutkimaan maailmaa ja tekemään virheitä yms. Tytön täti on juuri sellainen.

Harvinaisen typerä kommentti.

Ei ole perimmäinen syy valinnalleni, mutta nämä tänne hyökivät tyrkyttäjä-mammat tukevat päätöstäni olla vela. Kiitos teille, osoitatte että mitä en ainakaan halua olla, eli se mitä te olette.

Nämä ovat sellaisia asioita, joista on vaikeaa puhua totuudellisesti julkisuudessa tai edes tällaisella anonyymilla palstalla niiden arkaluonteisuuden takia. On luonnollista, että sellaisen henkilön, joka tulee edes jotenkuten "psykologisesti normaalista" perheestä, on miltei täysin mahdotonta ymmärtää sitä ratkaisua, että joku toinen todellakin vapaaehtoisesti valitsisi olla hankimatta lapsia. 

Minä olen kuitenkin esimerkki tällaisesta vapaaehtoisesta valinnasta. Tiesin jo varhain lapsena etten tule koskaan aikuisena hankkimaan omia lapsia. Menemättä sen enempää tunnistettaviin yksityiskohtiin, totean vain yleisellä tasolla että suvussani esiintyy kummallakin puolella useammassa sukupolvessa mm. mielenterveysongelmia, vaikeita persoonallisuushäiriöitä, rankkaa alkoholismia, sekakäyttöä ja huumausaineriippuvuuksia ja jopa ihan puhdasta rikollisuutta.  Oma lapsuuteni oli tämän johdosta jatkuvaa yksinäistä ja nöyryyttävää helvettiä. Koen, että elämäni alkoi oikeasti vasta kun täytin 18 ja pääsin muuttamaan lapsuudenkodistani pois. Siihen saakka suurin osa muistoista on pelkkää mustaa sumua. Kulissit olivat ja ovat "hyvin toimeentulevassa ja akateemisessa" perheessäni kuitenkin niin hyvin pystyssä, että kukaan ulkopuolinen ei tiedä tätä eikä voisi luullakseni koskaan edes kuvitella minusta tätä. 

Minulla jo pelkkä ajatus siitä, että häiriintyneiden, päihdeongelmaisten ja sadististen vanhempieni geenit periytyisivät jatkossa eteenpäin minun kauttani, on täysin sietämätön. Se tarkoittaisi sitä, että tietoisesti jatkaisin tätä suvussa kulkevaa pahuutta seuraavissa sukupolvissa. Valitsen mielummin tämän kierteen katkaisemisen.

Vierailija kirjoitti:

Ylemmälle

Synnyttäminen oli voimaannuttava kokemus. Turhaa pelottelevat.

Hyvä onkin piinallisen yksinkertaisen lukutaidottoman synnytyskoneen "voimaantua" edes koneiston toimivuudella kun ei kerran muuhun reppanan vähäinen kapasiteetti riitä.

Vierailija kirjoitti:

Nämä ovat sellaisia asioita, joista on vaikeaa puhua totuudellisesti julkisuudessa tai edes tällaisella anonyymilla palstalla niiden arkaluonteisuuden takia. On luonnollista, että sellaisen henkilön, joka tulee edes jotenkuten "psykologisesti normaalista" perheestä, on miltei täysin mahdotonta ymmärtää sitä ratkaisua, että joku toinen todellakin vapaaehtoisesti valitsisi olla hankimatta lapsia. 

Minä olen kuitenkin esimerkki tällaisesta vapaaehtoisesta valinnasta. Tiesin jo varhain lapsena etten tule koskaan aikuisena hankkimaan omia lapsia. Menemättä sen enempää tunnistettaviin yksityiskohtiin, totean vain yleisellä tasolla että suvussani esiintyy kummallakin puolella useammassa sukupolvessa mm. mielenterveysongelmia, vaikeita persoonallisuushäiriöitä, rankkaa alkoholismia, sekakäyttöä ja huumausaineriippuvuuksia ja jopa ihan puhdasta rikollisuutta.  Oma lapsuuteni oli tämän johdosta jatkuvaa yksinäistä ja nöyryyttävää helvettiä. Koen, että elämäni alkoi oikeasti vasta kun täytin 18 ja pääsin muuttamaan lapsuudenkodistani pois. Siihen saakka suurin osa muistoista on pelkkää mustaa sumua. Kulissit olivat ja ovat "hyvin toimeentulevassa ja akateemisessa" perheessäni kuitenkin niin hyvin pystyssä, että kukaan ulkopuolinen ei tiedä tätä eikä voisi luullakseni koskaan edes kuvitella minusta tätä. 

Minulla jo pelkkä ajatus siitä, että häiriintyneiden, päihdeongelmaisten ja sadististen vanhempieni geenit periytyisivät jatkossa eteenpäin minun kauttani, on täysin sietämätön. Se tarkoittaisi sitä, että tietoisesti jatkaisin tätä suvussa kulkevaa pahuutta seuraavissa sukupolvissa. Valitsen mielummin tämän kierteen katkaisemisen.

Velat ovat ihan samanlaisia ihmisiä kuin kaikki muutkin. Joillakin on rankkaa taustaa, samalla tavalla kuin lapsellisillakin. Velat tulevat kaikenlaisista taustoista, niinkuin lapsellisetkin.

On harhaanjohtavaa antaa ymmärtää, että velan valinnan taustalla olisi aina jokin ongelma tai sopimattomuus vanhemmaksi.

Sinulla on rankka tausta, samalla taustalla oleva ihminen on voinut haluta lapsia, niitä saanut ja pärjännyt miten pärjännyt.

Vierailija kirjoitti:

Täti35 kirjoitti:

Moikka, sain viime vuonna pienen tytön. Olin ollut sinkkuna 8 vuotta, kunnes tapasin tyttöni isän. Olin täysin asennoitunut, etten tule koskaan saamaan lasta, eikä asia toisaalta harmittanut minua. En ole koskaan kärsinyt vauvakuumeesta.

Nyt en osaisi elää ilman tytärtäni, en osannut odottaa mitään niin voimakasta rakkautta lasta kohtaan.

Raskausarvet ja lisäkilot tuntuvat niin vähäpätöisiltä asioilta.

Jos olet vakaa ihminen ja luonteeltasi ystävällinen sekä reilu, niin suosittelen äitiyttä.

Velat ovat mielestäni tärkeitä ihmisiä yhteiskunnassa. Toivon teidän ottavan tyttäreni avosylin vastaan, kun hän lähtee tutkimaan maailmaa ja tekemään virheitä yms. Tytön täti on juuri sellainen.

Harvinaisen typerä kommentti.

Miksi "suositella" äitiyttä tuntemattomille, jotka nimenomaan eivät sitä halua ja siksi valitsevat lapsettomuuden?

Vanhemmuus on suositeltavaa kaikille. Siinä kasvaa ihmisenä tavalla, jota ei voi mitenkään muuten saavuttaa. Luvalla sanoen lapsettomat ovat, no, vähän taaperon tasolla henkisesti.

Täti35 kirjoitti:

Moikka, sain viime vuonna pienen tytön. Olin ollut sinkkuna 8 vuotta, kunnes tapasin tyttöni isän. Olin täysin asennoitunut, etten tule koskaan saamaan lasta, eikä asia toisaalta harmittanut minua. En ole koskaan kärsinyt vauvakuumeesta.

Nyt en osaisi elää ilman tytärtäni, en osannut odottaa mitään niin voimakasta rakkautta lasta kohtaan.

Raskausarvet ja lisäkilot tuntuvat niin vähäpätöisiltä asioilta.

Jos olet vakaa ihminen ja luonteeltasi ystävällinen sekä reilu, niin suosittelen äitiyttä.

Velat ovat mielestäni tärkeitä ihmisiä yhteiskunnassa. Toivon teidän ottavan tyttäreni avosylin vastaan, kun hän lähtee tutkimaan maailmaa ja tekemään virheitä yms. Tytön täti on juuri sellainen.

Tämä on juuri sitä lässynläätä jota tungetaan koko ajan lapsettomien naamalle. Mikään ei tuntunut miltään enkä tiennyt mistään mitään ennen kuin lapsi parkui ja tarttui lähmäisin käsin minuun. No, kiva sulle. Minä en halua kokea mitään tuollaista, eikä siihen liity mikään lisäkilojen pelko.

En yksinkertaisesti halua lasta (enkä myöskään kohdata sinun lastasi, jos voin asiaan vaikuttaa) ja siinä se. En ole niin itsekäs että tuottaisin tänne uuden elämän kärsimään vain siksi että haluan jonkun seurakseni tai rakastamaan minua.

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmuus on suositeltavaa kaikille. Siinä kasvaa ihmisenä tavalla, jota ei voi mitenkään muuten saavuttaa. Luvalla sanoen lapsettomat ovat, no, vähän taaperon tasolla henkisesti.

Joo koska kukaan lapsellinen ei ole lapsellinen tai henkisesti kehittymätön 😂.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmuus on suositeltavaa kaikille. Siinä kasvaa ihmisenä tavalla, jota ei voi mitenkään muuten saavuttaa. Luvalla sanoen lapsettomat ovat, no, vähän taaperon tasolla henkisesti.

Joo koska kukaan lapsellinen ei ole lapsellinen tai henkisesti kehittymätön 😂.

Minä haluan kehittyä ihmisenä mahdollisimman pitkälle. Kaikki eivät kehity ikinä, mutta halusin antaa itselleni sen mahdollisuuden ja näen nyt hyvin kirkkaasti eron lapsellisten ja lapsellisten välillä ja se on suuri.

Yksinkertaisesti siitä syystä etten tavannut koskaan oikeaa ihmistä, jonka kanssa olisin voinut ajatella perheen perustamista. Olin naimisissakin, mutta miehestä paljastui asioita, joiden vuoksi tuli ero.

Ehkä olen myös vaatinut liian paljon tulevalta perhe-elämältä. Olen kuitenkin nähnyt työssäni päiväkodissa, mitä toisen osapuolen sitoutumattomuus tai välinpitämättömyys perhe-elämään vaikuttaa lapseen. Se on nostanut rimaa varmaan liiankin korkealle.

Nyt on iän puolesta jo myöhäistä, mutta yritän päiväkodissa työskennellessäni antaa lapsille niin paljon aikaa ja huomiota kuin mahdollista.

En pidä lapsista, en osaisi olla sellaisen kanssa. Nyt on vapaus tehdä mitä mieleen juolahtaa ilman riippakiveä ja rahanmenoa. Eipä noilla tutuilla äideillä ja isillä ole juurikaan positiivisia asioita kerrottavanaan.

"Neurologinen" vai psykiatrinen?

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmuus on suositeltavaa kaikille. Siinä kasvaa ihmisenä tavalla, jota ei voi mitenkään muuten saavuttaa. Luvalla sanoen lapsettomat ovat, no, vähän taaperon tasolla henkisesti.

Vanhemmuus painolasteineen ja muiden lapsellisten kanssa kilpalaulamisineen on "autuutta" vaikka ei olisi resursseja. On tietysti myös "hyvä" rankaista sitä viatonta syntynyttä lasta sopimattomilla tyrannivanhemmilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmuus on suositeltavaa kaikille. Siinä kasvaa ihmisenä tavalla, jota ei voi mitenkään muuten saavuttaa. Luvalla sanoen lapsettomat ovat, no, vähän taaperon tasolla henkisesti.

Joo koska kukaan lapsellinen ei ole lapsellinen tai henkisesti kehittymätön 😂.

Minä haluan kehittyä ihmisenä mahdollisimman pitkälle. Kaikki eivät kehity ikinä, mutta halusin antaa itselleni sen mahdollisuuden ja näen nyt hyvin kirkkaasti eron lapsellisten ja lapsellisten välillä ja se on suuri.

Pääsikö freudilainen lipsuslapsus? Joka tapauksessa tässä ketjussa kysymys esitettiin veloille, eikä sikiäjille.