Varatusta tykkääminen

Siis taso on tämä, että 30++ iässä mietin voinko blokata toisen somessa koska se on kiusallista kun väistämättä törmätään. Toisaalta tuntuu hirmu nöyryyttävältä odottaa satunnaisia aamuyön viestejä kuin koira muruja pöydältä. Säälittävää. Pelkästään säälittävää.

-Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli teillä kummallakaan ei ole lapsia mutta puolisolla on? Ja sinä olet tässä se vanhempi osapuoli?

Usko huviksesi, kyllä se sinun kanssa olisi jos tahtoisi. On kusettanut sinua, ihan niinkuin kusettaa kaikkia läheisiään. Tee itsellesi palvelus ja pysy helvetin kaukana koko ihmisestä. Tuosta ei jää käteen kuin surua ja iso kasa kysymysmerkkejä.

Tietysti se olisi minun kanssani jos tosissaan haluaisi, eikö tuo ole aika no brainer? Mutta samaa mieltä, turpaan tulee ja huolella.

-Ap

Tai ehkä se mies uskoo että sinä et halua vakavaa suhdetta. Näin ainakin omalla kohdalla. Haluan varmistua ettei nyt tosiaan ole samoista ihmisistä kyse, missä suutelit viimeksi tämän miehen kanssa?

Saa sitä tykätä mutta ei niitä tunteita tarvitse näyttää.

Ja mulla sama tilanne, tykkään varatusta ja olen itse varattu. Säännöllisesti olemme kuitenkin tekemisissä ja tavallaan olisi mahdollisuus tuoda omat tunteet esiin mutta en tee sitä kun vasta sitten jos joskus molempien elämäntilanteet on sellaiseen otolliset.

Nyt ei ole niin tykkään vaan salaa.

Kuulostaa siltä, että kaikki ap:n suhteet ovat päättyneet siihen, että hän on itse ollut suhteessa se pettävä osapuoli. Ja nyt hän on ihastunut johonkin vanhempaan mieheen, jota ei enää saakaan hyppimään oman pillinsä mukaan. Teini-iän kehitystasolle olet tunne-elämältäsi jämähtänyt. Ja niin on varmaan se mieskin, jos vain yöt vatvoo asiaa ja sitten lähettelee aamuyöstä säälittäviä tunnevuodatuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli teillä kummallakaan ei ole lapsia mutta puolisolla on? Ja sinä olet tässä se vanhempi osapuoli?

Usko huviksesi, kyllä se sinun kanssa olisi jos tahtoisi. On kusettanut sinua, ihan niinkuin kusettaa kaikkia läheisiään. Tee itsellesi palvelus ja pysy helvetin kaukana koko ihmisestä. Tuosta ei jää käteen kuin surua ja iso kasa kysymysmerkkejä.

Tietysti se olisi minun kanssani jos tosissaan haluaisi, eikö tuo ole aika no brainer? Mutta samaa mieltä, turpaan tulee ja huolella.

-Ap

Tai ehkä se mies uskoo että sinä et halua vakavaa suhdetta. Näin ainakin omalla kohdalla. Haluan varmistua ettei nyt tosiaan ole samoista ihmisistä kyse, missä suutelit viimeksi tämän miehen kanssa?

Ei ole samoista ihmisistä kyse, en jotenkin näe että kysyisit sitä noin jos olisi.

-Ap

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä, että kaikki ap:n suhteet ovat päättyneet siihen, että hän on itse ollut suhteessa se pettävä osapuoli. Ja nyt hän on ihastunut johonkin vanhempaan mieheen, jota ei enää saakaan hyppimään oman pillinsä mukaan. Teini-iän kehitystasolle olet tunne-elämältäsi jämähtänyt. Ja niin on varmaan se mieskin, jos vain yöt vatvoo asiaa ja sitten lähettelee aamuyöstä säälittäviä tunnevuodatuksia.

Häh taas, yksikään suhde ei ole loppunut tuohon. Olen pettänyt kahdesti, ensimmäisellä kerralla petetty olisi itse halunnut jatkaa. Toisella kerralla olin jo itse jättänyt petetyn ennen pettämistä, mutta silti nimitän sitä pettämiseksi koska prosessi on kesken enkä käytännön syistä pysty tunnustamaan sitä exälleni joka luultavasti itse pitäisi sitä pettämisenä.

-Ap

Minulla on vähän samanlainen tilanne, olen ihastunut varattuun työkaveriini ja olemme suudelleet useamman kerran eräissä juhlissa. Olin jo ennen tuota ihastunut mieheen varmaan vuoden verran, mutta mies teki aloitteen juhlissa. Meilläkin on yli 10 vuotta ikäeroa, minulla aviomies ja lapsia. Koskaan aikaisemmin en ole pettänyt miestäni, mutta viime vuosina parisuhteemme on etääntynyt ja olen miettinyt, rakastanko enää miestäni. Hänen läsnäolonsa lähinnä ärsyttää ja olemme nukkuneet eri huoneissa miehen terveysongelman takia jo monta vuotta. Olen miettinyt eroakin, mutta on vain niin vaikeaa tehdä mitään ratkaisuja. Ihastukseni kanssa sovimme, että olemme ystäviä, mutta ajattelen häntä koko ajan.

Varatut on just parhaita. Vapaissa on usein jotain vikaa. Tiedän tämän, koska olen itsekin ex-vapaa varattu.

Vierailija kirjoitti:

Siis taso on tämä, että 30++ iässä mietin voinko blokata toisen somessa koska se on kiusallista kun väistämättä törmätään. Toisaalta tuntuu hirmu nöyryyttävältä odottaa satunnaisia aamuyön viestejä kuin koira muruja pöydältä. Säälittävää. Pelkästään säälittävää.

-Ap

Hän viestittelee sulle siis mesessä tms. Musta järkevintä ois kertoa hänelle, että sun on pakko lopettaa yhteydenpito koska se on sulle niin vaikeaa. Tuolla tavalla kiusaat taas vaan itseäs ja annat hänelle mahdollisuuden ylläpitää haluamaansa suhdetta. Voihan olla et hänellä mieli muuttuu kun ei saa olla suhun enää yhteyksissä..

Vierailija kirjoitti:

Minulla on vähän samanlainen tilanne, olen ihastunut varattuun työkaveriini ja olemme suudelleet useamman kerran eräissä juhlissa. Olin jo ennen tuota ihastunut mieheen varmaan vuoden verran, mutta mies teki aloitteen juhlissa. Meilläkin on yli 10 vuotta ikäeroa, minulla aviomies ja lapsia. Koskaan aikaisemmin en ole pettänyt miestäni, mutta viime vuosina parisuhteemme on etääntynyt ja olen miettinyt, rakastanko enää miestäni. Hänen läsnäolonsa lähinnä ärsyttää ja olemme nukkuneet eri huoneissa miehen terveysongelman takia jo monta vuotta. Olen miettinyt eroakin, mutta on vain niin vaikeaa tehdä mitään ratkaisuja. Ihastukseni kanssa sovimme, että olemme ystäviä, mutta ajattelen häntä koko ajan.

Kauan olet tuntenut miehen?

Millaiset juhlat oli, miten tilanne voi kehkeytyä tuollaiseksi "vahingossa"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on vähän samanlainen tilanne, olen ihastunut varattuun työkaveriini ja olemme suudelleet useamman kerran eräissä juhlissa. Olin jo ennen tuota ihastunut mieheen varmaan vuoden verran, mutta mies teki aloitteen juhlissa. Meilläkin on yli 10 vuotta ikäeroa, minulla aviomies ja lapsia. Koskaan aikaisemmin en ole pettänyt miestäni, mutta viime vuosina parisuhteemme on etääntynyt ja olen miettinyt, rakastanko enää miestäni. Hänen läsnäolonsa lähinnä ärsyttää ja olemme nukkuneet eri huoneissa miehen terveysongelman takia jo monta vuotta. Olen miettinyt eroakin, mutta on vain niin vaikeaa tehdä mitään ratkaisuja. Ihastukseni kanssa sovimme, että olemme ystäviä, mutta ajattelen häntä koko ajan.

Kauan olet tuntenut miehen?

Millaiset juhlat oli, miten tilanne voi kehkeytyä tuollaiseksi "vahingossa"?

Ei kai tuo kirjoittaja vahingosta puhunutkaan?

-Ap

Vierailija kirjoitti:

Ap kuulostaa jotenkin jäykältä ja pakkomielteiseltä. Onko sulla joku pers.häiriö tai oletko asperger? Sun isoin ongelma kuulostaa olevan se, että mies onkin hylännyt tai ei sinua tahdo, mutta miten kuvittelet jankuttamisen jotenkin muuttavan tai auttavan asiaa? Kannattaa mielummin miettiä, mikä itsessä on se asia, mikä tekee asioiden hyväksymisestä niin vaikeaa ja saa aikaan päättymättömiä ajatuskeloja ja pakkomielteitä.

Siis itse aloittamansa keskusteluketjun kommentteihin vastaaminen on jankuttamista? Selvä... Minusta on suhteellisen inhimillistä, että ihastuminen ja pettyminen pyörii jonkin aikaa mielessä melko hallitsevastikin. Ei niitä kaikki sekunnissa sivuuta ja se on ihan normaalia ja okei. Pikemminkin sinun ajattelutapasi kuulostaa aika mustavalkoiselta, että muutaman sivun keskusteluketju = pakkomielle.

-Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap kuulostaa jotenkin jäykältä ja pakkomielteiseltä. Onko sulla joku pers.häiriö tai oletko asperger? Sun isoin ongelma kuulostaa olevan se, että mies onkin hylännyt tai ei sinua tahdo, mutta miten kuvittelet jankuttamisen jotenkin muuttavan tai auttavan asiaa? Kannattaa mielummin miettiä, mikä itsessä on se asia, mikä tekee asioiden hyväksymisestä niin vaikeaa ja saa aikaan päättymättömiä ajatuskeloja ja pakkomielteitä.

Siis itse aloittamansa keskusteluketjun kommentteihin vastaaminen on jankuttamista? Selvä... Minusta on suhteellisen inhimillistä, että ihastuminen ja pettyminen pyörii jonkin aikaa mielessä melko hallitsevastikin. Ei niitä kaikki sekunnissa sivuuta ja se on ihan normaalia ja okei. Pikemminkin sinun ajattelutapasi kuulostaa aika mustavalkoiselta, että muutaman sivun keskusteluketju = pakkomielle.

-Ap

Niin, miksi jankuttaa vielä netissäkin asiasta sen lisäksi, että miettii sitä jatkuvasti.

Selvästi sinulle on ongelma hyväksyä miehen ajatus ja yrität hakea sille väkisin jotain selitystä, vaikkei kukaan täällä hänen ajatuksiaan voi tietää. Viestini poistaminenkin kertoo siitä, kuinka jäykkä persoona olet, etkä hyväksy eriäviä mielipiteitä ja ajatuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap kuulostaa jotenkin jäykältä ja pakkomielteiseltä. Onko sulla joku pers.häiriö tai oletko asperger? Sun isoin ongelma kuulostaa olevan se, että mies onkin hylännyt tai ei sinua tahdo, mutta miten kuvittelet jankuttamisen jotenkin muuttavan tai auttavan asiaa? Kannattaa mielummin miettiä, mikä itsessä on se asia, mikä tekee asioiden hyväksymisestä niin vaikeaa ja saa aikaan päättymättömiä ajatuskeloja ja pakkomielteitä.

Siis itse aloittamansa keskusteluketjun kommentteihin vastaaminen on jankuttamista? Selvä... Minusta on suhteellisen inhimillistä, että ihastuminen ja pettyminen pyörii jonkin aikaa mielessä melko hallitsevastikin. Ei niitä kaikki sekunnissa sivuuta ja se on ihan normaalia ja okei. Pikemminkin sinun ajattelutapasi kuulostaa aika mustavalkoiselta, että muutaman sivun keskusteluketju = pakkomielle.

-Ap

Niin, miksi jankuttaa vielä netissäkin asiasta sen lisäksi, että miettii sitä jatkuvasti.

Selvästi sinulle on ongelma hyväksyä miehen ajatus ja yrität hakea sille väkisin jotain selitystä, vaikkei kukaan täällä hänen ajatuksiaan voi tietää. Viestini poistaminenkin kertoo siitä, kuinka jäykkä persoona olet, etkä hyväksy eriäviä mielipiteitä ja ajatuksia.

Jahas ja mitenköhän se kertoo minun jäykkyydestäni, että joku muu on poistattanut sinun viestisi? Miksi ihmeessä minä olisin sen poistattanut kun kuitenkin lainasin sitä jolloin se säilyy lainauksen vuoksi ketjussa?

Minä en nyt suoraan sanottuna ihan ymmärrä mikä sinun ongelmasi on. Jos luet ketjun ajatuksella, en minä ole täällä kysynyt mitään selityksiä. Minulta on niitä kyselty ja sellaisia ehdotettu ja olen vastannut kommentteihin, koska se on se mitä kohteliaat ihmiset keskustelussa tekee.

-Ap

Varmaan itsekin tiedät jo vastauksen alkuperäiseen kysymykseesi? Muuta keinoahan ei ole kuin blokata tämä ihminen kokonaan ja lopettaa yhteydenpito. Et taida vaan olla siihen vielä itse valmis..

Vierailija kirjoitti:

Varmaan itsekin tiedät jo vastauksen alkuperäiseen kysymykseesi? Muuta keinoahan ei ole kuin blokata tämä ihminen kokonaan ja lopettaa yhteydenpito. Et taida vaan olla siihen vielä itse valmis..

Olen jo kerran lopettanut yhteydenpidon, aikoja sitten, enkä kehtaa enää uudelleen, koska toivon kuitenkin jatkoa jutulle.

Ajattelitko kauankin odotella että herran mieli muuttuu. Luulin et nimenomaan halusit vinkkejä miten pääset itse tilanteesta yli..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etkö sä tunne mitään sääliä miehen perhettä ja vaimoa kohtaan, vaan itsekkäästi haluat vain miehen itsellesi? Miksi juuri hänet sun on saatava?

Nyt sinulla lähti laukalle. Varattu ei ole sama asia kuin a) naimisissa b) perheellinen.

Enkä minäkään tiedä miksi juuri tämä. Sitä minä olen kuule yrittänyt tässä jo vuosia pähkäillä saamatta minkäänlaista vastausta. Ei ole osanneet kertoa kaverit eikä kaksi eri teraputtiakaan.

-Ap

Minä olen perehtynyt ap:n ongelmaan. Ap:lla on kehittynyt mieheen ns. trauma bond.

Laitapa vaikka tuo hakusanaksi Youtubeen, jos englanninkielen kuuntelu sujuu. Siellä on paljon videoita tästä aiheesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan itsekin tiedät jo vastauksen alkuperäiseen kysymykseesi? Muuta keinoahan ei ole kuin blokata tämä ihminen kokonaan ja lopettaa yhteydenpito. Et taida vaan olla siihen vielä itse valmis..

Olen jo kerran lopettanut yhteydenpidon, aikoja sitten, enkä kehtaa enää uudelleen, koska toivon kuitenkin jatkoa jutulle.

Tämä ei ollut Ap. Minä en halua blokata täysin, koska ei ole mahdollista olla törmäämättä ihmiseen enää koskaan ja tapaaminen olisi kiusallista jos olisin blokannut hänet. Sen lisäksi blokatessa miettisin kuitenkin onko hän yrittänyt ottaa yhteyttä. Alkaisin jossittelemaan, että ehkä hän onkin muuttanut mielensä enkä minä saa koskaan tietää sitä koska blokkasin hänet. Jotenkin selkeintä olisi vaan antaa ajan tehdä tehtävänsä. Jossain vaiheessa edessä on se hetki, että joko ne viestit loppuu täysin tai sitten minä turrun niihin kun ymmärrän vihdoin ettei ne ikinä johda mihinkään ja seuraavana päivänä on taas eri ääni kellossa. Ja sitten minä olen vapaa.

-Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etkö sä tunne mitään sääliä miehen perhettä ja vaimoa kohtaan, vaan itsekkäästi haluat vain miehen itsellesi? Miksi juuri hänet sun on saatava?

Nyt sinulla lähti laukalle. Varattu ei ole sama asia kuin a) naimisissa b) perheellinen.

Enkä minäkään tiedä miksi juuri tämä. Sitä minä olen kuule yrittänyt tässä jo vuosia pähkäillä saamatta minkäänlaista vastausta. Ei ole osanneet kertoa kaverit eikä kaksi eri teraputtiakaan.

-Ap

Minä olen perehtynyt ap:n ongelmaan. Ap:lla on kehittynyt mieheen ns. trauma bond.

Laitapa vaikka tuo hakusanaksi Youtubeen, jos englanninkielen kuuntelu sujuu. Siellä on paljon videoita tästä aiheesta.

Olen muuten törmännyt tähän termiin aiemminkin ja aiheesta lukiessani tullut samaan lopputulokseen, että ainakin osittain tästä on kyse.

-Ap