Varatusta tykkääminen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kauanko tuota on teidän välillä sitten jatkunut?

Yksipuoliseksi luultuna useita vuosia, molemminpuoliseksi paljastuneena joitakin kuukausia ja nyt ilmeisesti takaisin yksipuoliseksi kääntyneenä muutamia kuukausia.

-Ap

Miten paljastui molemminpuoleiseksi? Jos oli sun puolelta väärinkäsitys?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kauanko tuota on teidän välillä sitten jatkunut?

Yksipuoliseksi luultuna useita vuosia, molemminpuoliseksi paljastuneena joitakin kuukausia ja nyt ilmeisesti takaisin yksipuoliseksi kääntyneenä muutamia kuukausia.

-Ap

Miten paljastui molemminpuoleiseksi? Jos oli sun puolelta väärinkäsitys?

No määrittele väärinkäsitys? Kiinnostus oli kyllä ainakin jossain määrin molemminpuolista, mutta toinen osapuoli tuli asiaa aikansa arvottuaan ilmeisesti siihen lopputulokseen ettei kuitenkaan ole valmis lähtemään minun vuokseni omasta suhteestaan. Eihän se sitä tarkoita ettei olisi yhtään kiinnostanut. Ei vaan kiinnostanut riittävästi tarvittaviin ratkaisuihin.

-Ap

Oliko teillä suhde kuitenkin jonkin aikaa? Olisiko hän kuitenkin valmis pitämään sut toisena naisena vai kokonaan lopettamaan homman?

Mun kokemus on se, että mikään riski ei ole liian iso, jos tunteita on tarpeeksi. Kuulostaa siltä, että olit jossain tietyssä tilanteessa hänelle tukena ja kun tilanne on ohi niin sua ei enää tarvita..

Joudutko näkemään tätä tyyppiä? Jos et niin parasta on katkaista kaikki yhteydenpito ja keskittyä muuhun, turha kiusata itseään miettimällä, jos kerran homma on hänen puoleltaan selkeästi ilmaistu et kiinnostusta ei ole.

Siis oliko teillä seksisuhde, jonka aikana mies antoi ymmärtää, että joo-o, on minullakin tunteita sinua kohtaan jne., ja sitten lateli ne perinteiset "tarvitsen aikaa asioiden järjestämiseen" -tarinat, joilla sai sinut houkuteltua yhä uudestaan ja uudestaan tapaamisiin. Jossain vaiheessa sitten hän kyllästyi sinuun kun oli saanut haluamansa ja myönsi sinulle, että eroa ei olekaan luvassa. Eiks tuo ole aika perinteinen kuvio? Kyllähän varatulle miehelle seksi kelpaa, jos joku sivusta itseään tyrkyttää. Järkevä mies ymmärtää kuitenkin lopettaa touhun riittävän ajoissa.

Vierailija kirjoitti:

Oliko teillä suhde kuitenkin jonkin aikaa? Olisiko hän kuitenkin valmis pitämään sut toisena naisena vai kokonaan lopettamaan homman?

Mun kokemus on se, että mikään riski ei ole liian iso, jos tunteita on tarpeeksi. Kuulostaa siltä, että olit jossain tietyssä tilanteessa hänelle tukena ja kun tilanne on ohi niin sua ei enää tarvita..

No suhde on väärä sana. Oli jonkin sortin arpomista sen suhteen mitä kukakin tekee ja jonkinlaisia yksittäisiä ylilyöntejä siinä yhteydessä. Samaa mieltä tuosta, että kun tunteita on tarpeeksi ei mikään riski ole liian iso. Ei vaan ole yksinkertaisesti muita vaihtoehtoja. Näin se minulla meni, hänellä ilmeisesti ei vaan järki vei voiton.

-Ap

Vierailija kirjoitti:

Joudutko näkemään tätä tyyppiä? Jos et niin parasta on katkaista kaikki yhteydenpito ja keskittyä muuhun, turha kiusata itseään miettimällä, jos kerran homma on hänen puoleltaan selkeästi ilmaistu et kiinnostusta ei ole.

No kun ei ole. On ilmaistu, että kiinnostusta on mutta.

Mutta turha kiusata itseään. Siitä samaa mieltä.

-Ap

Mä luulen, että monesti näissä on kyse melko puhtaasti yksipuoleisesta ihastumisesta, jonka tunnustaminen tulee sille toiselle osapuolelle melko puun takaa. Fiksu ihminen ei kuitenkaan halua pahoittaa kenenkään mieltä, joten siihen tunteiden tunnustamiseen vastataan esim. sanomalla "sinä olet tosi nätti ja ihana, minäkin pidän sinusta, sinussa on monia sellaisia ominaisuuksia, joita todella arvostan, mutta tässä tilanteessa en ole voinut ilmaista sitä tai vastata tunteisiisi" tmv. Eli kun ei haluta olla tylyjä, niin vastataan jotain yleisiä kohteliaisuuksia, jotta torjunta olisi pehmeämpi. Mutta siinä käy vaan niin, että se ihastunut osapuoli tulkitsee ne ympäripyöreät "minäkin pidän sinusta" -kohteliaisuudet ikään kuin ne olisivat osoitus romanttisten tunteiden molemminpuoleisuudesta vaikka ne eivät sitä ole. Ne ovat vaan yritys torjua pehmeästi toista loukkaamatta. Ne ovat hyvin yleisellä tasolla olevia kohteliaisuuksia siitä, miten "arvostaa toista", miten hän on "hieno ihminen", "upea persoona", hänessä on "valtavasti arvostettavia piirteitä", miten saa "olla iloinen, että elämässäni on sun kaltainen ihminen" jne. Nämä eivät ole sama asiaa kuin se, että sanoo haluavansa elää toisen kanssa ikuisesti ja olevansa valmis ylittämään kaikki esteet ja kantamaan seuraukset. Ihastuneen mieli ei vaan näe tätä eroa.

Vierailija kirjoitti:

Siis oliko teillä seksisuhde, jonka aikana mies antoi ymmärtää, että joo-o, on minullakin tunteita sinua kohtaan jne., ja sitten lateli ne perinteiset "tarvitsen aikaa asioiden järjestämiseen" -tarinat, joilla sai sinut houkuteltua yhä uudestaan ja uudestaan tapaamisiin. Jossain vaiheessa sitten hän kyllästyi sinuun kun oli saanut haluamansa ja myönsi sinulle, että eroa ei olekaan luvassa. Eiks tuo ole aika perinteinen kuvio? Kyllähän varatulle miehelle seksi kelpaa, jos joku sivusta itseään tyrkyttää. Järkevä mies ymmärtää kuitenkin lopettaa touhun riittävän ajoissa.

Ei jotenkin kuulosta yhtään tältä kuviolta ja ihmiseltä, mutta niin ne kaikki muutkin varmaan sanoo.

-Ap

Vierailija kirjoitti:

Mä luulen, että monesti näissä on kyse melko puhtaasti yksipuoleisesta ihastumisesta, jonka tunnustaminen tulee sille toiselle osapuolelle melko puun takaa. Fiksu ihminen ei kuitenkaan halua pahoittaa kenenkään mieltä, joten siihen tunteiden tunnustamiseen vastataan esim. sanomalla "sinä olet tosi nätti ja ihana, minäkin pidän sinusta, sinussa on monia sellaisia ominaisuuksia, joita todella arvostan, mutta tässä tilanteessa en ole voinut ilmaista sitä tai vastata tunteisiisi" tmv. Eli kun ei haluta olla tylyjä, niin vastataan jotain yleisiä kohteliaisuuksia, jotta torjunta olisi pehmeämpi. Mutta siinä käy vaan niin, että se ihastunut osapuoli tulkitsee ne ympäripyöreät "minäkin pidän sinusta" -kohteliaisuudet ikään kuin ne olisivat osoitus romanttisten tunteiden molemminpuoleisuudesta vaikka ne eivät sitä ole. Ne ovat vaan yritys torjua pehmeästi toista loukkaamatta. Ne ovat hyvin yleisellä tasolla olevia kohteliaisuuksia siitä, miten "arvostaa toista", miten hän on "hieno ihminen", "upea persoona", hänessä on "valtavasti arvostettavia piirteitä", miten saa "olla iloinen, että elämässäni on sun kaltainen ihminen" jne. Nämä eivät ole sama asiaa kuin se, että sanoo haluavansa elää toisen kanssa ikuisesti ja olevansa valmis ylittämään kaikki esteet ja kantamaan seuraukset. Ihastuneen mieli ei vaan näe tätä eroa.

En minäkään nyt ihan noin hölmö ole, että tyhjiä kohteliaisuuksia noin pahasti ylilukisin. En nyt kaikkia yksityiskohtia avaa, mutta tilanteessa on toiseltakin puolelta huomattavasti enemmän aktiivisuutta kuin pelkkää reagointia.

Sitä en toki ole väittänytkään, että olisi valmis ylittämään esteet ja kantamaan seuraukset. Hetken luulin että se vaihtoehto oli ainakin harkinnassa. Oliko totta vai ei, en ehkä ikinä saa tietää eikä sillä kai enää ole väliäkään.

-Ap

Aina on myös hyvä pitää mielessä et sulle ei ole välttämättä kerrottu ihan koko totuutta. Tällä tarkoitan et jos sanotaan et ei voi erota asioiden x ja y takia (yleensä lapset tai asuntovelka, yhteinen yritys tms.) niin aika harvoin se on oikea syy. Itse seurasin vuosia vierestä tällaista tapausta, ikinä se ei edennyt ja hiipui lopulta. Mies ei vaan oikeasti ollut missään kohtaa edes harkitsemassa oikeasti eroa, vaikka kävi jopa asuntoesittelyissä tyttöystävän kanssa.

Mulle tuli koko ketjun lukeneena mieleen, että karmahan siellä kostaa. Se ap:n ilkeä viesti, jossa sanoo että viis moraalista ja omastatunnosta oli itsekkyyttä täynnä ja ikävää luettavaa. Ehkä mies osasi kuitenkin nähdä ap:n todellisen luonteen ja pelästyi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saman tapainen tilanne itsellä. vuosia sitten alkoi minun ja miehen välillä tapahtua. Tai ehkä ei tapahtua, mutta mieletön kemia. Tuolloin molemmat varattuja. Nyt mies virallisesti eronnut, itse en. Tuo, että mies on eronnut, ei tee asiaa yhtään helpommaksi. Välillä kaipaan ihan mielettömästi. Helpompaa olisi, jos ei oltaisi koskaan tavattu.

Voinko kysyä miksi et itse eroa? Onko sinulla vielä tunteita puolisoasi kohtaan? Itse ajattelin jotenkin niin, että en pysty jatkamaan mieheni kanssa tietäen että haluan jotain muuta näin paljon. Koin jo pelkän tunteen tavallaan pettämisenä. Epärehellisyytenä sekä puolisoa että itseäni kohtaan. Ja tämä tosiaan siitä huolimatta, etten näillä näkymin edes saa tuota haluamaani ihmistä. Ajattelen, että puolisoni ansaitsee enemmän kuin olla kakkonen.

-Ap

On tunteita vielä miestäni kohtaan. Mutta takana pitkä suhde mieheeni, joka vaatinut veronsa. Asiaan liittyy myös esim. lapset. Elämä kuitenkin oman miehen kanssa turvallista jne.

Eroaminen olisi kuin pää edellä mustaan veteen hyppäämistä. En tiedä,

mitä olisi edessä.

Vierailija kirjoitti:

Aina on myös hyvä pitää mielessä et sulle ei ole välttämättä kerrottu ihan koko totuutta. Tällä tarkoitan et jos sanotaan et ei voi erota asioiden x ja y takia (yleensä lapset tai asuntovelka, yhteinen yritys tms.) niin aika harvoin se on oikea syy. Itse seurasin vuosia vierestä tällaista tapausta, ikinä se ei edennyt ja hiipui lopulta. Mies ei vaan oikeasti ollut missään kohtaa edes harkitsemassa oikeasti eroa, vaikka kävi jopa asuntoesittelyissä tyttöystävän kanssa.

Tämäkin on varmasti validi huomio, mutta henkilö on minulle muuta kautta tuttu ja tiedän faktana että ainakin osa painavimmista perusteista on totta.

Tosin ei sillä tavallaan ole väliä. On vain kaksi vaihtoehtoa: a) kiinnostaa tarpeeksi ja b) ei kiinnosta tarpeeksi. Kaikki muu on bullshittiä. Ja alkaa olla selvää kumpaan vaihtoehtoon tällä kertaa kallistutaan.

-Ap

Vierailija kirjoitti:

Mulle tuli koko ketjun lukeneena mieleen, että karmahan siellä kostaa. Se ap:n ilkeä viesti, jossa sanoo että viis moraalista ja omastatunnosta oli itsekkyyttä täynnä ja ikävää luettavaa. Ehkä mies osasi kuitenkin nähdä ap:n todellisen luonteen ja pelästyi.

Ilkeä viesti? En minä sanonut, että viis moraalista ja omatunnosta. Vaan että tämä tunne on niin vahva että jyrää niiden yli. Jyrää yli kaikesta mihin olen uskonut ja minkä tiedän oikeaksi ja vääräksi. Ei vaan riitä voimia vastustaa. Kuin joku luonnonvoima, hyökyaalto joka lyö minut kumoon.

-Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saman tapainen tilanne itsellä. vuosia sitten alkoi minun ja miehen välillä tapahtua. Tai ehkä ei tapahtua, mutta mieletön kemia. Tuolloin molemmat varattuja. Nyt mies virallisesti eronnut, itse en. Tuo, että mies on eronnut, ei tee asiaa yhtään helpommaksi. Välillä kaipaan ihan mielettömästi. Helpompaa olisi, jos ei oltaisi koskaan tavattu.

Voinko kysyä miksi et itse eroa? Onko sinulla vielä tunteita puolisoasi kohtaan? Itse ajattelin jotenkin niin, että en pysty jatkamaan mieheni kanssa tietäen että haluan jotain muuta näin paljon. Koin jo pelkän tunteen tavallaan pettämisenä. Epärehellisyytenä sekä puolisoa että itseäni kohtaan. Ja tämä tosiaan siitä huolimatta, etten näillä näkymin edes saa tuota haluamaani ihmistä. Ajattelen, että puolisoni ansaitsee enemmän kuin olla kakkonen.

-Ap

On tunteita vielä miestäni kohtaan. Mutta takana pitkä suhde mieheeni, joka vaatinut veronsa. Asiaan liittyy myös esim. lapset. Elämä kuitenkin oman miehen kanssa turvallista jne.

Eroaminen olisi kuin pää edellä mustaan veteen hyppäämistä. En tiedä,

mitä olisi edessä.

Onko teillä molemmilla pieniä lapsia? Liittyykö kuvioon ikäeroa? Jos elämäntilanteet on ihan erilaiset, niin sellainen tietty vaikuttaa.

Olet oikeassa, jos hän haluaisi tarpeeksi edetä sun kanssa niin tekisi sen kyllä. Toivottavasti et joudu olemaan hänen kanssaan tekemisissä, muuten tuosta ylipääseminen on kyllä hankalaa..

Minulla käy kätevästi niin, että jos mies (johon olen ihastunut) ei osoita vastaavia tunteita, niin omatkin fiilikset kuolee pikkuhiljaa pois, koska sitä ihmistä ei enää katso "samoin silmin". Eli se ihminen ei ikään kuin olekaan enää se juuri itselle täydellinen ja haluttava kumppani. Eivätkö sinun tunteesi, ap, yhtään laimene, kun et saa samanlaista vastakaikua? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saman tapainen tilanne itsellä. vuosia sitten alkoi minun ja miehen välillä tapahtua. Tai ehkä ei tapahtua, mutta mieletön kemia. Tuolloin molemmat varattuja. Nyt mies virallisesti eronnut, itse en. Tuo, että mies on eronnut, ei tee asiaa yhtään helpommaksi. Välillä kaipaan ihan mielettömästi. Helpompaa olisi, jos ei oltaisi koskaan tavattu.

Voinko kysyä miksi et itse eroa? Onko sinulla vielä tunteita puolisoasi kohtaan? Itse ajattelin jotenkin niin, että en pysty jatkamaan mieheni kanssa tietäen että haluan jotain muuta näin paljon. Koin jo pelkän tunteen tavallaan pettämisenä. Epärehellisyytenä sekä puolisoa että itseäni kohtaan. Ja tämä tosiaan siitä huolimatta, etten näillä näkymin edes saa tuota haluamaani ihmistä. Ajattelen, että puolisoni ansaitsee enemmän kuin olla kakkonen.

-Ap

On tunteita vielä miestäni kohtaan. Mutta takana pitkä suhde mieheeni, joka vaatinut veronsa. Asiaan liittyy myös esim. lapset. Elämä kuitenkin oman miehen kanssa turvallista jne.

Eroaminen olisi kuin pää edellä mustaan veteen hyppäämistä. En tiedä,

mitä olisi edessä.

Onko teillä molemmilla pieniä lapsia? Liittyykö kuvioon ikäeroa? Jos elämäntilanteet on ihan erilaiset, niin sellainen tietty vaikuttaa.

13 vuotta ikäeroa eli erilaiset elämän tilanteet.

Vierailija kirjoitti:

Minulla käy kätevästi niin, että jos mies (johon olen ihastunut) ei osoita vastaavia tunteita, niin omatkin fiilikset kuolee pikkuhiljaa pois, koska sitä ihmistä ei enää katso "samoin silmin". Eli se ihminen ei ikään kuin olekaan enää se juuri itselle täydellinen ja haluttava kumppani. Eivätkö sinun tunteesi, ap, yhtään laimene, kun et saa samanlaista vastakaikua? 

No todellakin laimenee! Siksi olisikin helppoa jos vastakaikua ei tulisi! Mutta kun sitä tulee, se ei vaan ole sitä toivomaani "heitetään kaikki pois ja karataan auringonlaskuun" -tasoa.

-Ap