Varatusta tykkääminen

uppp

Ap, vieläkö katsot miehen somea?

Olette te naiset omituisia. Miksi kehittää yleensäkään minkäälaisia tunteita ihmiseen jota ei edes tunne kunnolla. Ai niin anteeksi taisi olla niin komea jne, mutta naisethan ei ole pinnallisia ja enemmän vaikuttaa muut ominaisuudet heh heh...

Vierailija kirjoitti:

Lirkutteleeko mies sinulle vielä viestein?

Ei hetkeen, en tiedä onko nyt lopettanut kokonaan vai ei. Aiemminkin käynyt niin, että juuri kun alan vähitellen unohtamaan koko jutun tuleekin taas joku yhteydenotto. Ja vaikka miten yritän muistuttaa itseäni siitä, että ei ne viestit mitään tarkoita, niin typerä toivo herää ja maha täyttyy perhosista. Sitten tyypillisesti muutamasta päivästä viikkoon että saan toivon hakattua kanveesiin ja perhoset tapettua, muutamasta päivästä viikkoon että kaikki v*tuttaa ja itkettää ja sitten lopulta alkaa vähitellen tasaantua. Kunnes tulee viesti ja taas mennään. Nyt ollaan taas kierteen vaiheessa "alkaa vähitellen tasaantua". Aika näyttää jääkö viestit nyt lopullisesti pois vai pyöriikö pyörä kohta taas. Taisin olla viimeksi melko tyly. Alkaa jotenkin kyllästyttää koko asian vatvominen.

-Ap

Vierailija kirjoitti:

Olette te naiset omituisia. Miksi kehittää yleensäkään minkäälaisia tunteita ihmiseen jota ei edes tunne kunnolla. Ai niin anteeksi taisi olla niin komea jne, mutta naisethan ei ole pinnallisia ja enemmän vaikuttaa muut ominaisuudet heh heh...

Ja mistä sinä olet keksinyt, ettei tunne?

-Ap

529 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

529 kirjoitti:

Ap, olet saanut tässä ketjussa aika paljon kuraa niskaan, mutta mun on sanottava, että kykenet harvinaisen raadolliseen ja rehelliseen itsetutkiskeluun. Luin koko ketjun läpi ja hämmästelin sitä, miten tyynesti kävit läpi joitakin sellaisiakin tunteita ja ajatuksia, mitkä on tavallisesti ihmisille hyvin vaikeita sietää tai edes tunnustaa (häpeä, subjekti vs. objekti -ajatus, itsensä kokeminen heikoksi tunteiden viedessä, emotionaalinen itsetuhoisuus jne.). Tunnistan tuosta lakonisesta tyylistä paljon samaa kuin itsessäni ja tiedän sen omastakin kokemuksesta, että jostakin syystä ihmiset pitävät sellaista yleensä jotenkin ärsyttävänä, ikään kuin se uhkaisi jotenkin heidän omaa olemassaoloaan. Olen päätynyt siihen, että omat varjopuolensa itsessään kieltävät tyypit eivät pidä tuollaisesta rehellisyydestä itseä kohtaan, koska se muistuttaa heitä siitä, mitä he eivät ole pystyneet omassa itsessään hyväksymään.

Sitten itse asiaan: painiskelen tismalleen saman ongelman kanssa eli sen, että pitäisi yrittää päästä jotenkin yli väärään ihmiseen kohdistuvista käsittämättömän voimakkaista tunteista. Itse en edes haluaisi tätä miestä omakseni, koska hän on jo osoittanut kykenevänsä niin syvään epärehellisyyteen ja epäkunnioitukseen mm. vaimoaan kohtaan, etten voisi häneen koskaan todella luottaa. Silti aina välillä saan itseni kiinni päivähaaveista, joissa mies kokee jonkun syvällisen henkisen heräämisen, näkeekin minut yhtäkkiä elämänsä suurimpana rakkautena ja omistautuu sille rakkaudelle myös tekojen osalta. :D Lapsellista, epärealistisista todellisuuspakoahan nuo haaveet vain ovat, mutta jotenkin tarvitsen niitä kaiken tämän tuskaisen kipeän todellisuuden kohtaamisen ja tosiasioiden myöntämisen keskellä. Nykyään on jo paljon enemmän hyviä päiviä kuin huonoja, mutta esimerkiksi taas tänään olen purskahdellut itkuun kesken töidenkin kun muistin, miten halpana syvästi rakastamani ihminen minua piti. Jonkinlaista traumojen ja tunnelukkojen korjaamista tämä on selkeästi itsellänikin, mutta kyllä aika usein on sellainen olo, että voisikohan jo hetkeksi riittää. Haluaisin vain rauhaa ja tasaista, tavallista elämää.

Häpeämättömyys ja itsekkyys näistä teksteistä tulee päällimmäisenä mieleen. Avoin tunnustus, että on yrittänyt kaikin tavoin saada varatun itselleen ja rikkoa toisen liiton. Nautin että epäonnistui ja nyt kärsii siitä.

Minä ainakin yritin rikkoa. Tavallaan häpeän ja tunnen syyllisyyttä, mutta en varmaan sillä tavalla kuin sinä tarkoitat. Minä olin huonossa suhteessa ja rakastunut ihmiseen, jonka tulkitsin olevan huonossa suhteessa itsekin. Se oli eräänlainen kädenojennus - minä lähden nyt, tuletko sinä mukaan. Tyyppi hetken mietittyään päätti, että ei, kyllä minä jään.

Joo, olin itsekäs. Mutta entä sitten. En minä näe, että ihmisen pitäisi olla niin epäitsekäs, että muiden ihmisten vuoksi luopuu jostain joka tuntuu tältä. En minä odota sitä keneltäkään muultakaan.

-Ap

Nämä epäitsekkyyttä muilta odottavat ihmiset eivät ymmärrä, että sehän vasta itsekkyyttä onkin vaatia jotakuta luopumaan omista toiveistaan muiden takia. Itse olen joskus uhrannut oman onneni toisten onnen vuoksi ja voin sanoa, että ei todellakaan ollut sen arvoista enkä tule sitä enää toiste tekemään. Todennäköisesti näissä on taustalla joku henkilökohtainen agenda, pelko siitä, että oma kumppani jättää jonkun toisen takia tms. Itse en ole koskaan tätä ymmärtänyt, vaan jos kumppani on löytänyt omasta mielestään jonkun paremman, niin olen antanut hänen mennä sen löytönsä perässä ilman mitään sen kummempaa taistelua. En minä halua pakottaa ketään suhteeseen kanssani jos tarpeeksi rakastaa niin se kyllä riittää siteeksi, ja mistään vähemmästä nyt ei kannata taistellakaan.

Jospa varattu onkin itsekäs ja haluaa jäädä liittoonsa. Ei halua olla epäitsekäs ja lähteä kakkosen mieliksi hänen matkaan. Onko tullut mieleen? Itsekkyyttä kun on niin monen sorttista, riippuu kenen näkökulmasta katsoo. Kakkosilla aina löytyy selityksiä miksi ei kelvannutkaan, mutta totuutta harvoin uskaltaa katsoa silmiin.

Vierailija kirjoitti:

Ap, vieläkö katsot miehen somea?

En ole kytännyt kenenkään somea enkä ajatellut aloittaakaan. Mutta sattuneesta syystä tietyt asiat hyppii naamalle, jos ei niitä erikseen blokkaa.

-Ap

Mä ainakin ihastun keneen mieheen haluan, enkä voi sille mitään, jos mies on varattuu, niin otan sen jos saan, aina en saa.

Jos mies on naimisissa, eikä tietyssä ajassa eroa, jätän miehen ja etsin itselleni uuden ihastuksen kohteen.

Vierailija kirjoitti:

529 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

529 kirjoitti:

Ap, olet saanut tässä ketjussa aika paljon kuraa niskaan, mutta mun on sanottava, että kykenet harvinaisen raadolliseen ja rehelliseen itsetutkiskeluun. Luin koko ketjun läpi ja hämmästelin sitä, miten tyynesti kävit läpi joitakin sellaisiakin tunteita ja ajatuksia, mitkä on tavallisesti ihmisille hyvin vaikeita sietää tai edes tunnustaa (häpeä, subjekti vs. objekti -ajatus, itsensä kokeminen heikoksi tunteiden viedessä, emotionaalinen itsetuhoisuus jne.). Tunnistan tuosta lakonisesta tyylistä paljon samaa kuin itsessäni ja tiedän sen omastakin kokemuksesta, että jostakin syystä ihmiset pitävät sellaista yleensä jotenkin ärsyttävänä, ikään kuin se uhkaisi jotenkin heidän omaa olemassaoloaan. Olen päätynyt siihen, että omat varjopuolensa itsessään kieltävät tyypit eivät pidä tuollaisesta rehellisyydestä itseä kohtaan, koska se muistuttaa heitä siitä, mitä he eivät ole pystyneet omassa itsessään hyväksymään.

Sitten itse asiaan: painiskelen tismalleen saman ongelman kanssa eli sen, että pitäisi yrittää päästä jotenkin yli väärään ihmiseen kohdistuvista käsittämättömän voimakkaista tunteista. Itse en edes haluaisi tätä miestä omakseni, koska hän on jo osoittanut kykenevänsä niin syvään epärehellisyyteen ja epäkunnioitukseen mm. vaimoaan kohtaan, etten voisi häneen koskaan todella luottaa. Silti aina välillä saan itseni kiinni päivähaaveista, joissa mies kokee jonkun syvällisen henkisen heräämisen, näkeekin minut yhtäkkiä elämänsä suurimpana rakkautena ja omistautuu sille rakkaudelle myös tekojen osalta. :D Lapsellista, epärealistisista todellisuuspakoahan nuo haaveet vain ovat, mutta jotenkin tarvitsen niitä kaiken tämän tuskaisen kipeän todellisuuden kohtaamisen ja tosiasioiden myöntämisen keskellä. Nykyään on jo paljon enemmän hyviä päiviä kuin huonoja, mutta esimerkiksi taas tänään olen purskahdellut itkuun kesken töidenkin kun muistin, miten halpana syvästi rakastamani ihminen minua piti. Jonkinlaista traumojen ja tunnelukkojen korjaamista tämä on selkeästi itsellänikin, mutta kyllä aika usein on sellainen olo, että voisikohan jo hetkeksi riittää. Haluaisin vain rauhaa ja tasaista, tavallista elämää.

Häpeämättömyys ja itsekkyys näistä teksteistä tulee päällimmäisenä mieleen. Avoin tunnustus, että on yrittänyt kaikin tavoin saada varatun itselleen ja rikkoa toisen liiton. Nautin että epäonnistui ja nyt kärsii siitä.

Minä ainakin yritin rikkoa. Tavallaan häpeän ja tunnen syyllisyyttä, mutta en varmaan sillä tavalla kuin sinä tarkoitat. Minä olin huonossa suhteessa ja rakastunut ihmiseen, jonka tulkitsin olevan huonossa suhteessa itsekin. Se oli eräänlainen kädenojennus - minä lähden nyt, tuletko sinä mukaan. Tyyppi hetken mietittyään päätti, että ei, kyllä minä jään.

Joo, olin itsekäs. Mutta entä sitten. En minä näe, että ihmisen pitäisi olla niin epäitsekäs, että muiden ihmisten vuoksi luopuu jostain joka tuntuu tältä. En minä odota sitä keneltäkään muultakaan.

-Ap

Nämä epäitsekkyyttä muilta odottavat ihmiset eivät ymmärrä, että sehän vasta itsekkyyttä onkin vaatia jotakuta luopumaan omista toiveistaan muiden takia. Itse olen joskus uhrannut oman onneni toisten onnen vuoksi ja voin sanoa, että ei todellakaan ollut sen arvoista enkä tule sitä enää toiste tekemään. Todennäköisesti näissä on taustalla joku henkilökohtainen agenda, pelko siitä, että oma kumppani jättää jonkun toisen takia tms. Itse en ole koskaan tätä ymmärtänyt, vaan jos kumppani on löytänyt omasta mielestään jonkun paremman, niin olen antanut hänen mennä sen löytönsä perässä ilman mitään sen kummempaa taistelua. En minä halua pakottaa ketään suhteeseen kanssani jos tarpeeksi rakastaa niin se kyllä riittää siteeksi, ja mistään vähemmästä nyt ei kannata taistellakaan.

Jospa varattu onkin itsekäs ja haluaa jäädä liittoonsa. Ei halua olla epäitsekäs ja lähteä kakkosen mieliksi hänen matkaan. Onko tullut mieleen? Itsekkyyttä kun on niin monen sorttista, riippuu kenen näkökulmasta katsoo. Kakkosilla aina löytyy selityksiä miksi ei kelvannutkaan, mutta totuutta harvoin uskaltaa katsoa silmiin.

Mitä tarkoitat tuolla totuuden silmiin katsomisella? Mikä sinusta on se totuus jota ei suostuta hyväksymään?

Minun mielestäni viime kädessä on vain yksi syy miksi kukaan koskaan torjuu kenetkään. Ei kiinnosta tarpeeksi. Kaikki muu on itsepetosta. Toki se mikä on "tarpeeksi" voi eri tilanteissa tarkoittaa hyvin eri asteisia asioita. Kahden sinkun välillä riski on lähinnä mielipaha jos suhde ei toimikaan. Hintalappu nousee äkkiä paljon korkeammaksi, kun kuviossa on puolisoa, lapsia, asuntolainoja sun muuta. Eikä se painavin jäämistä puoltava syy ole aina puhdas romanttinen rakkaus puolisoon. Toki joskus voi olla sekin, tai ainakin pettäjän subjektiivinen kokemus rakkaudesta. Minun henkilökohtainen tulkintani rakkaudesta taas on kestämättömässä ristiriidassa uskottomuuden kanssa.

Mutta oli se syy mikä tahansa, joku asia sille pettäjälle on tärkeämpi kuin se hylätty kakkonen. Tavallaan se on minusta kaikki mitä aiheesta tarvitsee tietää. Ai et voi lähteä koska menee puolet omaisuudesta? Selvä, raha oli tärkeämpää kuin minä. Onko se muka jotenkin parempi syy kuin se että rakastaisi vaimoaan? Ei minulle ainakaan.

-Ap

Jos tunnet tämän varatun hyvin niin tunnetko myös hänen kumppanin eli oletko hänen kanssaan tekemisissä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

529 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

529 kirjoitti:

Ap, olet saanut tässä ketjussa aika paljon kuraa niskaan, mutta mun on sanottava, että kykenet harvinaisen raadolliseen ja rehelliseen itsetutkiskeluun. Luin koko ketjun läpi ja hämmästelin sitä, miten tyynesti kävit läpi joitakin sellaisiakin tunteita ja ajatuksia, mitkä on tavallisesti ihmisille hyvin vaikeita sietää tai edes tunnustaa (häpeä, subjekti vs. objekti -ajatus, itsensä kokeminen heikoksi tunteiden viedessä, emotionaalinen itsetuhoisuus jne.). Tunnistan tuosta lakonisesta tyylistä paljon samaa kuin itsessäni ja tiedän sen omastakin kokemuksesta, että jostakin syystä ihmiset pitävät sellaista yleensä jotenkin ärsyttävänä, ikään kuin se uhkaisi jotenkin heidän omaa olemassaoloaan. Olen päätynyt siihen, että omat varjopuolensa itsessään kieltävät tyypit eivät pidä tuollaisesta rehellisyydestä itseä kohtaan, koska se muistuttaa heitä siitä, mitä he eivät ole pystyneet omassa itsessään hyväksymään.

Sitten itse asiaan: painiskelen tismalleen saman ongelman kanssa eli sen, että pitäisi yrittää päästä jotenkin yli väärään ihmiseen kohdistuvista käsittämättömän voimakkaista tunteista. Itse en edes haluaisi tätä miestä omakseni, koska hän on jo osoittanut kykenevänsä niin syvään epärehellisyyteen ja epäkunnioitukseen mm. vaimoaan kohtaan, etten voisi häneen koskaan todella luottaa. Silti aina välillä saan itseni kiinni päivähaaveista, joissa mies kokee jonkun syvällisen henkisen heräämisen, näkeekin minut yhtäkkiä elämänsä suurimpana rakkautena ja omistautuu sille rakkaudelle myös tekojen osalta. :D Lapsellista, epärealistisista todellisuuspakoahan nuo haaveet vain ovat, mutta jotenkin tarvitsen niitä kaiken tämän tuskaisen kipeän todellisuuden kohtaamisen ja tosiasioiden myöntämisen keskellä. Nykyään on jo paljon enemmän hyviä päiviä kuin huonoja, mutta esimerkiksi taas tänään olen purskahdellut itkuun kesken töidenkin kun muistin, miten halpana syvästi rakastamani ihminen minua piti. Jonkinlaista traumojen ja tunnelukkojen korjaamista tämä on selkeästi itsellänikin, mutta kyllä aika usein on sellainen olo, että voisikohan jo hetkeksi riittää. Haluaisin vain rauhaa ja tasaista, tavallista elämää.

Häpeämättömyys ja itsekkyys näistä teksteistä tulee päällimmäisenä mieleen. Avoin tunnustus, että on yrittänyt kaikin tavoin saada varatun itselleen ja rikkoa toisen liiton. Nautin että epäonnistui ja nyt kärsii siitä.

Minä ainakin yritin rikkoa. Tavallaan häpeän ja tunnen syyllisyyttä, mutta en varmaan sillä tavalla kuin sinä tarkoitat. Minä olin huonossa suhteessa ja rakastunut ihmiseen, jonka tulkitsin olevan huonossa suhteessa itsekin. Se oli eräänlainen kädenojennus - minä lähden nyt, tuletko sinä mukaan. Tyyppi hetken mietittyään päätti, että ei, kyllä minä jään.

Joo, olin itsekäs. Mutta entä sitten. En minä näe, että ihmisen pitäisi olla niin epäitsekäs, että muiden ihmisten vuoksi luopuu jostain joka tuntuu tältä. En minä odota sitä keneltäkään muultakaan.

-Ap

Nämä epäitsekkyyttä muilta odottavat ihmiset eivät ymmärrä, että sehän vasta itsekkyyttä onkin vaatia jotakuta luopumaan omista toiveistaan muiden takia. Itse olen joskus uhrannut oman onneni toisten onnen vuoksi ja voin sanoa, että ei todellakaan ollut sen arvoista enkä tule sitä enää toiste tekemään. Todennäköisesti näissä on taustalla joku henkilökohtainen agenda, pelko siitä, että oma kumppani jättää jonkun toisen takia tms. Itse en ole koskaan tätä ymmärtänyt, vaan jos kumppani on löytänyt omasta mielestään jonkun paremman, niin olen antanut hänen mennä sen löytönsä perässä ilman mitään sen kummempaa taistelua. En minä halua pakottaa ketään suhteeseen kanssani jos tarpeeksi rakastaa niin se kyllä riittää siteeksi, ja mistään vähemmästä nyt ei kannata taistellakaan.

Jospa varattu onkin itsekäs ja haluaa jäädä liittoonsa. Ei halua olla epäitsekäs ja lähteä kakkosen mieliksi hänen matkaan. Onko tullut mieleen? Itsekkyyttä kun on niin monen sorttista, riippuu kenen näkökulmasta katsoo. Kakkosilla aina löytyy selityksiä miksi ei kelvannutkaan, mutta totuutta harvoin uskaltaa katsoa silmiin.

Mitä tarkoitat tuolla totuuden silmiin katsomisella? Mikä sinusta on se totuus jota ei suostuta hyväksymään?

Minun mielestäni viime kädessä on vain yksi syy miksi kukaan koskaan torjuu kenetkään. Ei kiinnosta tarpeeksi. Kaikki muu on itsepetosta. Toki se mikä on "tarpeeksi" voi eri tilanteissa tarkoittaa hyvin eri asteisia asioita. Kahden sinkun välillä riski on lähinnä mielipaha jos suhde ei toimikaan. Hintalappu nousee äkkiä paljon korkeammaksi, kun kuviossa on puolisoa, lapsia, asuntolainoja sun muuta. Eikä se painavin jäämistä puoltava syy ole aina puhdas romanttinen rakkaus puolisoon. Toki joskus voi olla sekin, tai ainakin pettäjän subjektiivinen kokemus rakkaudesta. Minun henkilökohtainen tulkintani rakkaudesta taas on kestämättömässä ristiriidassa uskottomuuden kanssa.

Mutta oli se syy mikä tahansa, joku asia sille pettäjälle on tärkeämpi kuin se hylätty kakkonen. Tavallaan se on minusta kaikki mitä aiheesta tarvitsee tietää. Ai et voi lähteä koska menee puolet omaisuudesta? Selvä, raha oli tärkeämpää kuin minä. Onko se muka jotenkin parempi syy kuin se että rakastaisi vaimoaan? Ei minulle ainakaan.

-Ap

Mitäpä jos syy onkin pettäjässä itsessään eikä siinä ettei rakasta vaimoaan? Itsessä on ongelmia jotka ajaa tällaiseen käytökseen ja varmasti on monia muitakin tässä pelissä hänellä mukana.. monesti näitä kakkosia ajaa sellainen että olisi parempi kuin se vaimo.. jokainen voi itse päätellä onko asia näin..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

529 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

529 kirjoitti:

Ap, olet saanut tässä ketjussa aika paljon kuraa niskaan, mutta mun on sanottava, että kykenet harvinaisen raadolliseen ja rehelliseen itsetutkiskeluun. Luin koko ketjun läpi ja hämmästelin sitä, miten tyynesti kävit läpi joitakin sellaisiakin tunteita ja ajatuksia, mitkä on tavallisesti ihmisille hyvin vaikeita sietää tai edes tunnustaa (häpeä, subjekti vs. objekti -ajatus, itsensä kokeminen heikoksi tunteiden viedessä, emotionaalinen itsetuhoisuus jne.). Tunnistan tuosta lakonisesta tyylistä paljon samaa kuin itsessäni ja tiedän sen omastakin kokemuksesta, että jostakin syystä ihmiset pitävät sellaista yleensä jotenkin ärsyttävänä, ikään kuin se uhkaisi jotenkin heidän omaa olemassaoloaan. Olen päätynyt siihen, että omat varjopuolensa itsessään kieltävät tyypit eivät pidä tuollaisesta rehellisyydestä itseä kohtaan, koska se muistuttaa heitä siitä, mitä he eivät ole pystyneet omassa itsessään hyväksymään.

Sitten itse asiaan: painiskelen tismalleen saman ongelman kanssa eli sen, että pitäisi yrittää päästä jotenkin yli väärään ihmiseen kohdistuvista käsittämättömän voimakkaista tunteista. Itse en edes haluaisi tätä miestä omakseni, koska hän on jo osoittanut kykenevänsä niin syvään epärehellisyyteen ja epäkunnioitukseen mm. vaimoaan kohtaan, etten voisi häneen koskaan todella luottaa. Silti aina välillä saan itseni kiinni päivähaaveista, joissa mies kokee jonkun syvällisen henkisen heräämisen, näkeekin minut yhtäkkiä elämänsä suurimpana rakkautena ja omistautuu sille rakkaudelle myös tekojen osalta. :D Lapsellista, epärealistisista todellisuuspakoahan nuo haaveet vain ovat, mutta jotenkin tarvitsen niitä kaiken tämän tuskaisen kipeän todellisuuden kohtaamisen ja tosiasioiden myöntämisen keskellä. Nykyään on jo paljon enemmän hyviä päiviä kuin huonoja, mutta esimerkiksi taas tänään olen purskahdellut itkuun kesken töidenkin kun muistin, miten halpana syvästi rakastamani ihminen minua piti. Jonkinlaista traumojen ja tunnelukkojen korjaamista tämä on selkeästi itsellänikin, mutta kyllä aika usein on sellainen olo, että voisikohan jo hetkeksi riittää. Haluaisin vain rauhaa ja tasaista, tavallista elämää.

Häpeämättömyys ja itsekkyys näistä teksteistä tulee päällimmäisenä mieleen. Avoin tunnustus, että on yrittänyt kaikin tavoin saada varatun itselleen ja rikkoa toisen liiton. Nautin että epäonnistui ja nyt kärsii siitä.

Minä ainakin yritin rikkoa. Tavallaan häpeän ja tunnen syyllisyyttä, mutta en varmaan sillä tavalla kuin sinä tarkoitat. Minä olin huonossa suhteessa ja rakastunut ihmiseen, jonka tulkitsin olevan huonossa suhteessa itsekin. Se oli eräänlainen kädenojennus - minä lähden nyt, tuletko sinä mukaan. Tyyppi hetken mietittyään päätti, että ei, kyllä minä jään.

Joo, olin itsekäs. Mutta entä sitten. En minä näe, että ihmisen pitäisi olla niin epäitsekäs, että muiden ihmisten vuoksi luopuu jostain joka tuntuu tältä. En minä odota sitä keneltäkään muultakaan.

-Ap

Nämä epäitsekkyyttä muilta odottavat ihmiset eivät ymmärrä, että sehän vasta itsekkyyttä onkin vaatia jotakuta luopumaan omista toiveistaan muiden takia. Itse olen joskus uhrannut oman onneni toisten onnen vuoksi ja voin sanoa, että ei todellakaan ollut sen arvoista enkä tule sitä enää toiste tekemään. Todennäköisesti näissä on taustalla joku henkilökohtainen agenda, pelko siitä, että oma kumppani jättää jonkun toisen takia tms. Itse en ole koskaan tätä ymmärtänyt, vaan jos kumppani on löytänyt omasta mielestään jonkun paremman, niin olen antanut hänen mennä sen löytönsä perässä ilman mitään sen kummempaa taistelua. En minä halua pakottaa ketään suhteeseen kanssani jos tarpeeksi rakastaa niin se kyllä riittää siteeksi, ja mistään vähemmästä nyt ei kannata taistellakaan.

Jospa varattu onkin itsekäs ja haluaa jäädä liittoonsa. Ei halua olla epäitsekäs ja lähteä kakkosen mieliksi hänen matkaan. Onko tullut mieleen? Itsekkyyttä kun on niin monen sorttista, riippuu kenen näkökulmasta katsoo. Kakkosilla aina löytyy selityksiä miksi ei kelvannutkaan, mutta totuutta harvoin uskaltaa katsoa silmiin.

Mitä tarkoitat tuolla totuuden silmiin katsomisella? Mikä sinusta on se totuus jota ei suostuta hyväksymään?

Minun mielestäni viime kädessä on vain yksi syy miksi kukaan koskaan torjuu kenetkään. Ei kiinnosta tarpeeksi. Kaikki muu on itsepetosta. Toki se mikä on "tarpeeksi" voi eri tilanteissa tarkoittaa hyvin eri asteisia asioita. Kahden sinkun välillä riski on lähinnä mielipaha jos suhde ei toimikaan. Hintalappu nousee äkkiä paljon korkeammaksi, kun kuviossa on puolisoa, lapsia, asuntolainoja sun muuta. Eikä se painavin jäämistä puoltava syy ole aina puhdas romanttinen rakkaus puolisoon. Toki joskus voi olla sekin, tai ainakin pettäjän subjektiivinen kokemus rakkaudesta. Minun henkilökohtainen tulkintani rakkaudesta taas on kestämättömässä ristiriidassa uskottomuuden kanssa.

Mutta oli se syy mikä tahansa, joku asia sille pettäjälle on tärkeämpi kuin se hylätty kakkonen. Tavallaan se on minusta kaikki mitä aiheesta tarvitsee tietää. Ai et voi lähteä koska menee puolet omaisuudesta? Selvä, raha oli tärkeämpää kuin minä. Onko se muka jotenkin parempi syy kuin se että rakastaisi vaimoaan? Ei minulle ainakaan.

-Ap

Mitäpä jos syy onkin pettäjässä itsessään eikä siinä ettei rakasta vaimoaan? Itsessä on ongelmia jotka ajaa tällaiseen käytökseen ja varmasti on monia muitakin tässä pelissä hänellä mukana.. monesti näitä kakkosia ajaa sellainen että olisi parempi kuin se vaimo.. jokainen voi itse päätellä onko asia näin..

Rakkaus on subjektiivinen käsite jonka jokainen määrittelee itse. Minun rakkauden käsitteeseeni ei kuulu uskottomuus. Rakkaus, joka ei estä pettämästä on minulle arvotonta rakkautta. Joku toinen voi toki kokea ihan vapaasti toisin.

Ja minä en ylipäänsä oikein tajua tätä kilpailuasetelmaa. Naiset ottaa toisistaan mittaa ja pettävä mies on samalla sekä tuomari että palkinto? Tuollaisessa ajatuksessa on niin paljon pielessä etten edes tiedä mihin tarttuisin.

-Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

529 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

529 kirjoitti:

Ap, olet saanut tässä ketjussa aika paljon kuraa niskaan, mutta mun on sanottava, että kykenet harvinaisen raadolliseen ja rehelliseen itsetutkiskeluun. Luin koko ketjun läpi ja hämmästelin sitä, miten tyynesti kävit läpi joitakin sellaisiakin tunteita ja ajatuksia, mitkä on tavallisesti ihmisille hyvin vaikeita sietää tai edes tunnustaa (häpeä, subjekti vs. objekti -ajatus, itsensä kokeminen heikoksi tunteiden viedessä, emotionaalinen itsetuhoisuus jne.). Tunnistan tuosta lakonisesta tyylistä paljon samaa kuin itsessäni ja tiedän sen omastakin kokemuksesta, että jostakin syystä ihmiset pitävät sellaista yleensä jotenkin ärsyttävänä, ikään kuin se uhkaisi jotenkin heidän omaa olemassaoloaan. Olen päätynyt siihen, että omat varjopuolensa itsessään kieltävät tyypit eivät pidä tuollaisesta rehellisyydestä itseä kohtaan, koska se muistuttaa heitä siitä, mitä he eivät ole pystyneet omassa itsessään hyväksymään.

Sitten itse asiaan: painiskelen tismalleen saman ongelman kanssa eli sen, että pitäisi yrittää päästä jotenkin yli väärään ihmiseen kohdistuvista käsittämättömän voimakkaista tunteista. Itse en edes haluaisi tätä miestä omakseni, koska hän on jo osoittanut kykenevänsä niin syvään epärehellisyyteen ja epäkunnioitukseen mm. vaimoaan kohtaan, etten voisi häneen koskaan todella luottaa. Silti aina välillä saan itseni kiinni päivähaaveista, joissa mies kokee jonkun syvällisen henkisen heräämisen, näkeekin minut yhtäkkiä elämänsä suurimpana rakkautena ja omistautuu sille rakkaudelle myös tekojen osalta. :D Lapsellista, epärealistisista todellisuuspakoahan nuo haaveet vain ovat, mutta jotenkin tarvitsen niitä kaiken tämän tuskaisen kipeän todellisuuden kohtaamisen ja tosiasioiden myöntämisen keskellä. Nykyään on jo paljon enemmän hyviä päiviä kuin huonoja, mutta esimerkiksi taas tänään olen purskahdellut itkuun kesken töidenkin kun muistin, miten halpana syvästi rakastamani ihminen minua piti. Jonkinlaista traumojen ja tunnelukkojen korjaamista tämä on selkeästi itsellänikin, mutta kyllä aika usein on sellainen olo, että voisikohan jo hetkeksi riittää. Haluaisin vain rauhaa ja tasaista, tavallista elämää.

Häpeämättömyys ja itsekkyys näistä teksteistä tulee päällimmäisenä mieleen. Avoin tunnustus, että on yrittänyt kaikin tavoin saada varatun itselleen ja rikkoa toisen liiton. Nautin että epäonnistui ja nyt kärsii siitä.

Minä ainakin yritin rikkoa. Tavallaan häpeän ja tunnen syyllisyyttä, mutta en varmaan sillä tavalla kuin sinä tarkoitat. Minä olin huonossa suhteessa ja rakastunut ihmiseen, jonka tulkitsin olevan huonossa suhteessa itsekin. Se oli eräänlainen kädenojennus - minä lähden nyt, tuletko sinä mukaan. Tyyppi hetken mietittyään päätti, että ei, kyllä minä jään.

Joo, olin itsekäs. Mutta entä sitten. En minä näe, että ihmisen pitäisi olla niin epäitsekäs, että muiden ihmisten vuoksi luopuu jostain joka tuntuu tältä. En minä odota sitä keneltäkään muultakaan.

-Ap

Nämä epäitsekkyyttä muilta odottavat ihmiset eivät ymmärrä, että sehän vasta itsekkyyttä onkin vaatia jotakuta luopumaan omista toiveistaan muiden takia. Itse olen joskus uhrannut oman onneni toisten onnen vuoksi ja voin sanoa, että ei todellakaan ollut sen arvoista enkä tule sitä enää toiste tekemään. Todennäköisesti näissä on taustalla joku henkilökohtainen agenda, pelko siitä, että oma kumppani jättää jonkun toisen takia tms. Itse en ole koskaan tätä ymmärtänyt, vaan jos kumppani on löytänyt omasta mielestään jonkun paremman, niin olen antanut hänen mennä sen löytönsä perässä ilman mitään sen kummempaa taistelua. En minä halua pakottaa ketään suhteeseen kanssani jos tarpeeksi rakastaa niin se kyllä riittää siteeksi, ja mistään vähemmästä nyt ei kannata taistellakaan.

Jospa varattu onkin itsekäs ja haluaa jäädä liittoonsa. Ei halua olla epäitsekäs ja lähteä kakkosen mieliksi hänen matkaan. Onko tullut mieleen? Itsekkyyttä kun on niin monen sorttista, riippuu kenen näkökulmasta katsoo. Kakkosilla aina löytyy selityksiä miksi ei kelvannutkaan, mutta totuutta harvoin uskaltaa katsoa silmiin.

Mitä tarkoitat tuolla totuuden silmiin katsomisella? Mikä sinusta on se totuus jota ei suostuta hyväksymään?

Minun mielestäni viime kädessä on vain yksi syy miksi kukaan koskaan torjuu kenetkään. Ei kiinnosta tarpeeksi. Kaikki muu on itsepetosta. Toki se mikä on "tarpeeksi" voi eri tilanteissa tarkoittaa hyvin eri asteisia asioita. Kahden sinkun välillä riski on lähinnä mielipaha jos suhde ei toimikaan. Hintalappu nousee äkkiä paljon korkeammaksi, kun kuviossa on puolisoa, lapsia, asuntolainoja sun muuta. Eikä se painavin jäämistä puoltava syy ole aina puhdas romanttinen rakkaus puolisoon. Toki joskus voi olla sekin, tai ainakin pettäjän subjektiivinen kokemus rakkaudesta. Minun henkilökohtainen tulkintani rakkaudesta taas on kestämättömässä ristiriidassa uskottomuuden kanssa.

Mutta oli se syy mikä tahansa, joku asia sille pettäjälle on tärkeämpi kuin se hylätty kakkonen. Tavallaan se on minusta kaikki mitä aiheesta tarvitsee tietää. Ai et voi lähteä koska menee puolet omaisuudesta? Selvä, raha oli tärkeämpää kuin minä. Onko se muka jotenkin parempi syy kuin se että rakastaisi vaimoaan? Ei minulle ainakaan.

-Ap

Mitäpä jos syy onkin pettäjässä itsessään eikä siinä ettei rakasta vaimoaan? Itsessä on ongelmia jotka ajaa tällaiseen käytökseen ja varmasti on monia muitakin tässä pelissä hänellä mukana.. monesti näitä kakkosia ajaa sellainen että olisi parempi kuin se vaimo.. jokainen voi itse päätellä onko asia näin..

Sanon vielä, että se vaimona oleminenhan ei kerro ihmisestä yhtikäs mitään. Vaimo voi olla pyhimys tai täysi m*lkku tai mitä tahansa siltä väliltä. Pelkästään sillä perusteella, että joku on naimisissa ja joku ei on mahdotonta päätellä ihmisten välisestä paremmuudesta yhtään mitään.

Olenhan minäkin ollut vaimo, vaikka olen myös ukkomiestä vikitellyt moraaliton p*ska.

-Ap

Ei kai tässä ole oleellista onko vaimo vai mikä se parisuhdestatus on. Eikä mielestäni myöskään ole oleellista käsitellä minkälainen se tietämätön parisuhteen toinen osapuoli on, jokainen tekee omat valinnat elämässään ja vastaa niistä. Aika ristiriitaiselta tuo sinun rakkaudenkäsitys kuulostaa... Tuskin ainakaan tältä mieheltä tulet saamaan sellaista rakkautta mitä odotat. Hyviä pohdintoja että kannattaa varmasti olla yksin vähän aikaa ja yrittää saada oma pää kuntoon ensin ja sitten miettiä minkälaiseen suhteeseen pystyy (onko perinteinen parisuhde vai jotain muuta)..

Oletteko muuten ikinä ajatelleet kun vikittelette varattuja ihmisiä ja tää ihminen antautuu teille..

no alatte seurustella.. Nyt te olette se 1 nainen. Voiko teidän suhde toimia, olette kuitenkin suhteessa ihmisen kanssa joka petti puolisoaan

Vierailija kirjoitti:

Ei kai tässä ole oleellista onko vaimo vai mikä se parisuhdestatus on. Eikä mielestäni myöskään ole oleellista käsitellä minkälainen se tietämätön parisuhteen toinen osapuoli on, jokainen tekee omat valinnat elämässään ja vastaa niistä. Aika ristiriitaiselta tuo sinun rakkaudenkäsitys kuulostaa... Tuskin ainakaan tältä mieheltä tulet saamaan sellaista rakkautta mitä odotat. Hyviä pohdintoja että kannattaa varmasti olla yksin vähän aikaa ja yrittää saada oma pää kuntoon ensin ja sitten miettiä minkälaiseen suhteeseen pystyy (onko perinteinen parisuhde vai jotain muuta)..

Miten niin ristiriitaiselta? Meinaatko sitä, että ylipäänsä varattuun sotkeentuva ei saisi pitää uskollisuutta tärkeänä? No joo, ymmärrän tavallaan senkin ajatuksen, mutta on tässä oma sisäinen logiikkansa. Se ei tosin varmaan avaudu kovin lyhyellä selityksellä ihmiselle jonka moraalikäsitys on kovin erilainen, ymmärrän senkin.

Ja jos tarkoitat avointa suhdetta, niin olet kyllä ymmärtänyt kirjoittamani todella väärin.

-Ap

Ajarttejia kirjoitti:

Oletteko muuten ikinä ajatelleet kun vikittelette varattuja ihmisiä ja tää ihminen antautuu teille..

no alatte seurustella.. Nyt te olette se 1 nainen. Voiko teidän suhde toimia, olette kuitenkin suhteessa ihmisen kanssa joka petti puolisoaan

Olen joskus seurustellut ihmisen kanssa, joka petti aiempaa kumppaniaan aivan suhteen loppumetreillä, tunnusti itse uskottomuuden ja lopetti suhteen. Niillä spekseillä pystyn luottamaan. Jos olisi systemaattinen pitkäaikainen sumuttaminen niin en.

-Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai tässä ole oleellista onko vaimo vai mikä se parisuhdestatus on. Eikä mielestäni myöskään ole oleellista käsitellä minkälainen se tietämätön parisuhteen toinen osapuoli on, jokainen tekee omat valinnat elämässään ja vastaa niistä. Aika ristiriitaiselta tuo sinun rakkaudenkäsitys kuulostaa... Tuskin ainakaan tältä mieheltä tulet saamaan sellaista rakkautta mitä odotat. Hyviä pohdintoja että kannattaa varmasti olla yksin vähän aikaa ja yrittää saada oma pää kuntoon ensin ja sitten miettiä minkälaiseen suhteeseen pystyy (onko perinteinen parisuhde vai jotain muuta)..

Miten niin ristiriitaiselta? Meinaatko sitä, että ylipäänsä varattuun sotkeentuva ei saisi pitää uskollisuutta tärkeänä? No joo, ymmärrän tavallaan senkin ajatuksen, mutta on tässä oma sisäinen logiikkansa. Se ei tosin varmaan avaudu kovin lyhyellä selityksellä ihmiselle jonka moraalikäsitys on kovin erilainen, ymmärrän senkin.

Ja jos tarkoitat avointa suhdetta, niin olet kyllä ymmärtänyt kirjoittamani todella väärin.

-Ap

Minä taas käsitin tuon lauseen "Aika ristiriitaiselta tuo sinun rakkaudenkäsitys kuulostaa... Tuskin ainakaan tältä mieheltä tulet saamaan sellaista rakkautta mitä odotat." siten, että sinulle siis uskollisuus on todella tärkeä asia parisuhteessa. Niin tärkeä, että mikäli pettämistä tapahtuu, on suhde siinä.

Ja silti olet rakastunut siis täysin mieheen, joka on jo teoillaan osoittanut, ettei ole uskollinen, olihan teillä jo jotain juttua siis ja mies pistikin sitten jarrut päälle ja "valitsi" puolisonsa. Ja sinä silti siis jopa haluaisit miehestä puolison kaiken tämän jälkeen mikä hänestä paljastui (petturi) ja haaveilet miehestä. 

Että siinä mielessä varmaan tuon toisen kirjoittajan mielestä sun rakkauskäsitys on ristiriitaista. Niinkun ihmetellen, että miten voit noin kiinnostua miehestä, joka ei taatusti pystyisi sinulle antamaan uskollisuutta, rehelllisyyttä ja muita juttuja, jotka ovat sinulle tosi tärkeitä.

Jos saisitkin miehen kaiken tämän jälkeen, hän viestittelisi ja pyörittelisi muita naisia aivan taatusti sinun selkäsi takana. Aivan kuten teki (ja yhä tekee) vaimolleen nyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai tässä ole oleellista onko vaimo vai mikä se parisuhdestatus on. Eikä mielestäni myöskään ole oleellista käsitellä minkälainen se tietämätön parisuhteen toinen osapuoli on, jokainen tekee omat valinnat elämässään ja vastaa niistä. Aika ristiriitaiselta tuo sinun rakkaudenkäsitys kuulostaa... Tuskin ainakaan tältä mieheltä tulet saamaan sellaista rakkautta mitä odotat. Hyviä pohdintoja että kannattaa varmasti olla yksin vähän aikaa ja yrittää saada oma pää kuntoon ensin ja sitten miettiä minkälaiseen suhteeseen pystyy (onko perinteinen parisuhde vai jotain muuta)..

Miten niin ristiriitaiselta? Meinaatko sitä, että ylipäänsä varattuun sotkeentuva ei saisi pitää uskollisuutta tärkeänä? No joo, ymmärrän tavallaan senkin ajatuksen, mutta on tässä oma sisäinen logiikkansa. Se ei tosin varmaan avaudu kovin lyhyellä selityksellä ihmiselle jonka moraalikäsitys on kovin erilainen, ymmärrän senkin.

Ja jos tarkoitat avointa suhdetta, niin olet kyllä ymmärtänyt kirjoittamani todella väärin.

-Ap

Minä taas käsitin tuon lauseen "Aika ristiriitaiselta tuo sinun rakkaudenkäsitys kuulostaa... Tuskin ainakaan tältä mieheltä tulet saamaan sellaista rakkautta mitä odotat." siten, että sinulle siis uskollisuus on todella tärkeä asia parisuhteessa. Niin tärkeä, että mikäli pettämistä tapahtuu, on suhde siinä.

Ja silti olet rakastunut siis täysin mieheen, joka on jo teoillaan osoittanut, ettei ole uskollinen, olihan teillä jo jotain juttua siis ja mies pistikin sitten jarrut päälle ja "valitsi" puolisonsa. Ja sinä silti siis jopa haluaisit miehestä puolison kaiken tämän jälkeen mikä hänestä paljastui (petturi) ja haaveilet miehestä. 

Että siinä mielessä varmaan tuon toisen kirjoittajan mielestä sun rakkauskäsitys on ristiriitaista. Niinkun ihmetellen, että miten voit noin kiinnostua miehestä, joka ei taatusti pystyisi sinulle antamaan uskollisuutta, rehelllisyyttä ja muita juttuja, jotka ovat sinulle tosi tärkeitä.

Jos saisitkin miehen kaiken tämän jälkeen, hän viestittelisi ja pyörittelisi muita naisia aivan taatusti sinun selkäsi takana. Aivan kuten teki (ja yhä tekee) vaimolleen nyt.

Aa ymmärrän joo. Taisin jossain aiemmin ketjussa mainita, että minulla tunteet ja järki ei aina ikäänkuin keskustele, ja saatan olla hyvinkin vahvasti ihastunut ihmiseen jonka toiminta on ristiriidassa arvojeni kanssa. Tämän varatun haluamisen paradoksin ymmärrän kyllä järjellä ihan hyvin. Se ei vaan valitettavasti tapa tunteita.

Toinen juttu, että minulle pettämisen ongelma on juuri pitkäjänteinen epärehellisyys. Lennosta uuteen vaihtamista en pidä yhtä pahana. Minulle itselle on suht sama, lempataanko minut viikkoa ennen uuden iskemistä vai viikkoa sen jälkeen, kunhan ei valehdella vuosikausia päin naamaa. Jos henkilö olisi aikanaan lopettanut oman suhteen jossain järkevässä ajassa se olisi ollut minun kirjoissani vielä suhteellisen okei. Nyt ei tietenkään enää ole. Mutta selityksenä siihen, miksi alunperin olen koko hommaan hairahtunut. Siinä oli lyhyt hetki, jolloin kaikki olisi vielä voitu hoitaa edes suhteellisen suoraselkäisesti. Siinä kesti oma aikansa ymmärtää milloin se juna oli jo mennyt.

-Ap

Eli ap kuvittelit, että mies on yhtä ihastunut sinuun. Ja kaikki lirkuttelu ja lepertely olisi johtanut hyvin pian siis siihen, että äijä ois jättäny vaimonsa. Siis ihmisen vuoksi, jota ei edes tunne niin hyvin vai?

Vai onko tämä mies tuttu vuosien takaa eli onko kyseessä joku ison työpaikan flirttaillujuttu vai?