joku nainen itki lohduttomasti kaupassa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toissa kesänä yksi nuori kassatyttö itki lohduttomasti, oli varmaan juuri aloittanut ja joku ilkeä asiakas oli loukannut. Kyyneleet valui silmistä ja yritti raukka kasata itseään kun asioin siinä, mutta itkun tyrskähdykset tuli väkisin kuin pikkulapselta siinä. Sääliksi kävi.

Aika käsittämätön työpaikka jos ei saa mennä takahuoneeseen kasaamaan itseään, vaan pitää siinä asiakkaiden edessä pidätellä itkua.

No ainakin itse olen niin herkkä tapaus, että kun paha mieli on päällä, niin se aaltoilee pitemmän aikaa. Ei siinä pikainen itsensä kokoaminen auta. Hetken aikaa tuntuu että hei mä selviän tästä, mutta sitten taas rupeaa kyyneleet valumaan. Pitäisi päästä ulos pidemmäksi aikaa, mutta eihän se ole mahdollista. Eikä kuitenkaan voi vaan lähteä kotiin, kun itkettää. Hankala juttu.

Saattoi olla syynä vihreiden kuulien kaipaus.

Joulu on monelle surullista ankeaa aikaa. Sellaisia on suomalaiset toisilleen.

En tiedä onko ap: n aloitus totta vai. Kuitenkin on ikävää käytöstä jos ei sen verran ihmisellä ole luonnetta, että menisi ja kysyisi ystävällisesti, että Anteeksi kun kysyn, onko jokin hätänä tms.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä onko ap: n aloitus totta vai. Kuitenkin on ikävää käytöstä jos ei sen verran ihmisellä ole luonnetta, että menisi ja kysyisi ystävällisesti, että Anteeksi kun kysyn, onko jokin hätänä tms.

Ihmisille pitää myös osata antaa itkurauha. Jos on niin paha olla että yleisellä paikalla tulee väkisin itku, silloin itse en ainakaan välitä jutella kenellekään.

Kaupan työntekijä voisi tietysti olla sellainen joka voisi kysyä onko jokin hätänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joulusuklaat loppu?

Jos olikin lehdenjakaja-naisen äiti joka itki menetettyä tytärtään, muisti mistä tytär tykkäsi ja jolle ei voi enää lahjoja antaa.

Tämän kommentin miinustaja ei varmaan itke ikinä ketään tai mitään.

Itse itkin kaupassa, kun tulin saattohoidossa olleen äitini luota. Onneksi kukaan ei kysynyt mitään, en olisi halunnut puhua.

Moni menee lukkoon näissä tilanteissa. Ei oikein tiedetä, onko soveliasta puhua tuntemattomalle, häiritä häntä, miten hän mahtaa reagoida? Ihmiselle on kuitenkin tärkeää tulla huomatuksi, enkä tarkoita huomiohakuisuutta, vaan ihan sitä, että muut noteeraavat sinun olemassa olosi ja näkevät hätäsi. Ajatelkaa, miltä tuntuu, jos kaikki vain kävelevät kylmästi ohi, kuin olisit maailman mitättömin olento josta ei tarvitse välittää tuon taivaallista. Jospa vain yksikin ihminen pysähtyisi kysymään, mikä sinulla on hätänä. Ei hän ehkä voi auttaa, mutta on tärkeää tietää, ettei ole suruineen absoluuttisen, lohduttoman yksin tässä maailmankaikkeudessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä onko ap: n aloitus totta vai. Kuitenkin on ikävää käytöstä jos ei sen verran ihmisellä ole luonnetta, että menisi ja kysyisi ystävällisesti, että Anteeksi kun kysyn, onko jokin hätänä tms.

Ihmisille pitää myös osata antaa itkurauha. Jos on niin paha olla että yleisellä paikalla tulee väkisin itku, silloin itse en ainakaan välitä jutella kenellekään.

Kaupan työntekijä voisi tietysti olla sellainen joka voisi kysyä onko jokin hätänä.

Ymmärrän tämänkin kommentin. Kuitenkin voisi hienotunteisesti kysyä. Kuitenkin on hyvin harvinaista että ihminen itkee lohduttomasti kaupassa. Intuitio sanoo, että kyseessä voi olla kiusattu ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä onko ap: n aloitus totta vai. Kuitenkin on ikävää käytöstä jos ei sen verran ihmisellä ole luonnetta, että menisi ja kysyisi ystävällisesti, että Anteeksi kun kysyn, onko jokin hätänä tms.

Ihmisille pitää myös osata antaa itkurauha. Jos on niin paha olla että yleisellä paikalla tulee väkisin itku, silloin itse en ainakaan välitä jutella kenellekään.

Kaupan työntekijä voisi tietysti olla sellainen joka voisi kysyä onko jokin hätänä.

Itse sain eilen hautausmaalla kunnon itkukohtauksen kun ensimmäinen joulu ilman läheistä joka aivan liian nuorena lähti. Otti aivoon kun ihmiset katsoa möllöttivät, itkurauha olisi ollut paikallaan. Onneksi tajusivat sentäs olla hiljaa.

Viestit 29 ja 30: totta molemmat. Jospa tietäisikin, mikä on oikea tapa reagoida. Itse ajattelen, että kysyminen ei haittaa, siihen voi vastata, että kiitos, en halua puhua. Jolloin surija jätetään rauhaan. 

Itkin valtoimenaan eräässä kaupassa, kun näin siellä kukka-asetelmia, jotka oli kasvatettu ja tehty oppilastöinä siinä puutarhassa, jossa pari kuukautta aiemmin kuollut lapseni oli myös ollut. En ikävältäni enkä kyyneliltäni nähnyt enkä välittänyt, näkikö kukaan, suru vain hyökyi yli.

Suomalaiset nyt on semmoisia möllistelijöitä. Eivät osaa näyttää tunteitaan eivätkä osaa suhtautua toisten tunteen ilmauksiin mitenkään.

Ei ollut vaan Prisma vielä saanut mitään tietoa tästä itkevästä ihmisestä. Ei mahdollisesti osanut onneton kertoa vielä kellekään asiastaan. Kyllä hänet siitä järjestettiin pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä onko ap: n aloitus totta vai. Kuitenkin on ikävää käytöstä jos ei sen verran ihmisellä ole luonnetta, että menisi ja kysyisi ystävällisesti, että Anteeksi kun kysyn, onko jokin hätänä tms.

Ihmisille pitää myös osata antaa itkurauha. Jos on niin paha olla että yleisellä paikalla tulee väkisin itku, silloin itse en ainakaan välitä jutella kenellekään.

Kaupan työntekijä voisi tietysti olla sellainen joka voisi kysyä onko jokin hätänä.

Itse sain eilen hautausmaalla kunnon itkukohtauksen kun ensimmäinen joulu ilman läheistä joka aivan liian nuorena lähti. Otti aivoon kun ihmiset katsoa möllöttivät, itkurauha olisi ollut paikallaan. Onneksi tajusivat sentäs olla hiljaa.

Tyypillistä Suomalaisilta.

Suu auki tuijotetaa kaikkea tavallisesta poikkeavaa.

Junttia.

Tyypillistä tekopyhyyttä, ohi kävellään ja jälkikäteen taivastellaan. Ja selityksiä on vaikka kuinka paljon miksi ei pysähdytty tai jollain lailla kysytty hienovaraisesti, että onko jokin hätänä tms. Kyllä yleensä itkevästä ihmisestä näkee onko kyseessä huonostikohdellun itku, suruitku tai onko taloudellisia huolia tms. Minä olisin kysynyt näin Anteeksi kun kysyn, ihan ystävällisyyttäni kysyn, että onko jokin hätänä tms. Kyllä hän varmasti vastaisi jotain. Suomessa nyt ei mihinkään puututa. Jälkikäteen keksitään syitä, että Jos se oli näin tai noin tai jos sillä oli tätä tai tota.

Miksei kukaan Suomalainen antanut itkijänaiselle Vihreätä Kuulaa?

Vierailija kirjoitti:

Kiviaikávarpaat nyt itkevät milloin minkäkin jonnin joutavan syyn takia matalan testosteroni ja korkean estrogeeni tasojen takia.Ovat sellaisia tuuliviirejä, tunteidensa mukana meneviä hölmöjä.

Tuo teikäläisenw@jāqin kiviaikavarpâàŧ ei tarkota edes mitään

Itkemistä pelätään kuin ruttoa.

Mulla on tullut pari kertaa kaupassa lähes paniikki nyt avioeron aikana. Joku laulu soi siellä, mikä tuo kaiken kurjuuden mieleen, ja tekisi mieli vaan lähteä pois. Itkua pidätellen olen hoitanut ostokset loppuun. Mutta saattaa hyvin tulla päivä, että kyyneleet vaan alkaa valumaan, enkä voi niitä estää. Yleensä pahimpina päivinä vältän menemästä ihmisten ilmoille, joskus tilanteita että pakko vaan mennä. Perhe hoidettava.