Turvaton lapsuus ja epämääräinen pelko siitä ettei jotenkin selviä

Itsevarmuuden nostatus. Negatiivisten ajatusten blokkaus. Osaan olla realisti jos en osaa jotain. Ajan myötä ylenpalttinen sisäinen lyttäys on kumminkin jäänyt. Osallistu aikuiskoulutuksen puolella järjestettäviin kursseihin ja opettele uusia taitoja. Uusien taitojen myötä opit näkemään uusia puolia.

Vierailija kirjoitti:

Itsevarmuuden nostatus. Negatiivisten ajatusten blokkaus. Osaan olla realisti jos en osaa jotain. Ajan myötä ylenpalttinen sisäinen lyttäys on kumminkin jäänyt. Osallistu aikuiskoulutuksen puolella järjestettäviin kursseihin ja opettele uusia taitoja. Uusien taitojen myötä opit näkemään uusia puolia.

Kiitos. En itse asiassa tarkoita mitään tiettyä taitoa, vaan tunnetta, että ei selviä hengissä, koska ei ole turvallista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsevarmuuden nostatus. Negatiivisten ajatusten blokkaus. Osaan olla realisti jos en osaa jotain. Ajan myötä ylenpalttinen sisäinen lyttäys on kumminkin jäänyt. Osallistu aikuiskoulutuksen puolella järjestettäviin kursseihin ja opettele uusia taitoja. Uusien taitojen myötä opit näkemään uusia puolia.

Kiitos. En itse asiassa tarkoita mitään tiettyä taitoa, vaan tunnetta, että ei selviä hengissä, koska ei ole turvallista.

Vaadi turvallista tilaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsevarmuuden nostatus. Negatiivisten ajatusten blokkaus. Osaan olla realisti jos en osaa jotain. Ajan myötä ylenpalttinen sisäinen lyttäys on kumminkin jäänyt. Osallistu aikuiskoulutuksen puolella järjestettäviin kursseihin ja opettele uusia taitoja. Uusien taitojen myötä opit näkemään uusia puolia.

Kiitos. En itse asiassa tarkoita mitään tiettyä taitoa, vaan tunnetta, että ei selviä hengissä, koska ei ole turvallista.

Vaadi turvallista tilaa.

Kertoisitko tarkemmin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsevarmuuden nostatus. Negatiivisten ajatusten blokkaus. Osaan olla realisti jos en osaa jotain. Ajan myötä ylenpalttinen sisäinen lyttäys on kumminkin jäänyt. Osallistu aikuiskoulutuksen puolella järjestettäviin kursseihin ja opettele uusia taitoja. Uusien taitojen myötä opit näkemään uusia puolia.

Kiitos. En itse asiassa tarkoita mitään tiettyä taitoa, vaan tunnetta, että ei selviä hengissä, koska ei ole turvallista.

Liittyy lasiseen lapsuuteen. Ootko milloin viimeksi käyny terapeutilla? Joitain asioita voit tehdä kotona. Vahvat äänet ja tunne vaatii ammattilaista. Aloita BetterHelpistä. Jos äänimaailma korostuu liikaa ota yhteys yksityiseen lääkäriin saadaksesi lääkettä. Julkisen puolen tilanne on mitä on.

Minulla oli tunne, että jos kaikki langat ei ole käsissäni ja hetkeksi rentoudu, tapahtuu jotain pahaa.

Lopulta romahdin. Sympaattinen ja parasympastyinen hermosto meni sekaisin stressistä. Eli ylikunto-oireet, mutta johtui ahdistuksesta.

Aika kauan meni, että siitä selvisin. Mutta sen jälkeen pää alkoi selvitä ja aloin ajatella, että maailma menee mallillaan ja minä en kaikelle mitään voi.

En osaa sitä ajatusprosessia selittää. Mutta kävin niin mustissa vesissä, että kun sieltä nousi ylös, ei ollut paluuta entiseen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsevarmuuden nostatus. Negatiivisten ajatusten blokkaus. Osaan olla realisti jos en osaa jotain. Ajan myötä ylenpalttinen sisäinen lyttäys on kumminkin jäänyt. Osallistu aikuiskoulutuksen puolella järjestettäviin kursseihin ja opettele uusia taitoja. Uusien taitojen myötä opit näkemään uusia puolia.

Kiitos. En itse asiassa tarkoita mitään tiettyä taitoa, vaan tunnetta, että ei selviä hengissä, koska ei ole turvallista.

Liittyy lasiseen lapsuuteen. Ootko milloin viimeksi käyny terapeutilla? Joitain asioita voit tehdä kotona. Vahvat äänet ja tunne vaatii ammattilaista. Aloita BetterHelpistä. Jos äänimaailma korostuu liikaa ota yhteys yksityiseen lääkäriin saadaksesi lääkettä. Julkisen puolen tilanne on mitä on.

En kuule mitään ääniä, mutta minulla on turvattomuuden tunne. Lapsena koin perheväkivaltaa ja joulut olivat riitaisia. Olen käynyt muutama viikko sitten terapiassa, mutta se loppui. Olisiko sinulla antaa vinkkejä kotona tehtävistä asioista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsevarmuuden nostatus. Negatiivisten ajatusten blokkaus. Osaan olla realisti jos en osaa jotain. Ajan myötä ylenpalttinen sisäinen lyttäys on kumminkin jäänyt. Osallistu aikuiskoulutuksen puolella järjestettäviin kursseihin ja opettele uusia taitoja. Uusien taitojen myötä opit näkemään uusia puolia.

Kiitos. En itse asiassa tarkoita mitään tiettyä taitoa, vaan tunnetta, että ei selviä hengissä, koska ei ole turvallista.

Katso ympärillesi, katso itseesi, mitä näet? Lapsuuden tapahtumille et voi mitään, ainoastaan jättää ne taaksesi. Lopeta niihin takertuminen, huomaa, ettei asiat, jotka lapsuudessa tapahtuivat ollet sinun omia valintojasi. Selvisit kuitenkin, olet vieläkin ehjänä elossa. Turva ja vahvuus on jo lapsena ollut sinussa itsessäsi, vaikka aikuisten käsissä niitten olisi pitänyt olla. Nyt ota tietoisesti sama asenne, äläkä odota, että jostain joku toinen tulisi turvallisuutesi takuuksi.

Mitäpä näet? Sinussa itsessäsi, ei missään muualla, on muutos, vakaus ja varmuus. Usko itseesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsevarmuuden nostatus. Negatiivisten ajatusten blokkaus. Osaan olla realisti jos en osaa jotain. Ajan myötä ylenpalttinen sisäinen lyttäys on kumminkin jäänyt. Osallistu aikuiskoulutuksen puolella järjestettäviin kursseihin ja opettele uusia taitoja. Uusien taitojen myötä opit näkemään uusia puolia.

Kiitos. En itse asiassa tarkoita mitään tiettyä taitoa, vaan tunnetta, että ei selviä hengissä, koska ei ole turvallista.

Katso ympärillesi, katso itseesi, mitä näet? Lapsuuden tapahtumille et voi mitään, ainoastaan jättää ne taaksesi. Lopeta niihin takertuminen, huomaa, ettei asiat, jotka lapsuudessa tapahtuivat ollet sinun omia valintojasi. Selvisit kuitenkin, olet vieläkin ehjänä elossa. Turva ja vahvuus on jo lapsena ollut sinussa itsessäsi, vaikka aikuisten käsissä niitten olisi pitänyt olla. Nyt ota tietoisesti sama asenne, äläkä odota, että jostain joku toinen tulisi turvallisuutesi takuuksi.

Mitäpä näet? Sinussa itsessäsi, ei missään muualla, on muutos, vakaus ja varmuus. Usko itseesi.

Kiitos, ymmärrän mitä tarkoitat. En mieti lapsuuden tapahtumia enää, mutta se turvattomuuden tunne pysyy silti. Tuntuu, että mitä vaan voi tapahtua ja mikä vaan mennä pieleen. En tiedä miten vaikuttaa siihen

Kuuntele ihmisiä joilla kaikki on mennyt pieleen, mutta silti ovat selvinneet. Itse esimerkiksi luulin että ulosotto on kuolemantuomio. Ei ollutkaan. 

Traumaterapia auttoi. Siellä rakennettiin perusturvallisuutta, joka tarkoittaa luottamusta siihen, että silloinkin, kun jokin asia menee huonosti, selviän kyllä. Opin myös luottamaan toisiin ihmisiin ja pystyn nykyään tarvittaessa pyytämään apua, en enää yritä selviytyä yksin.

Aika ja elämänkokemus auttavat, ainakin jonkin verran. Kun kokee niitä pelkäämiään asioita ja huomaa selviävänsä.

Vierailija kirjoitti:

Traumaterapia auttoi. Siellä rakennettiin perusturvallisuutta, joka tarkoittaa luottamusta siihen, että silloinkin, kun jokin asia menee huonosti, selviän kyllä. Opin myös luottamaan toisiin ihmisiin ja pystyn nykyään tarvittaessa pyytämään apua, en enää yritä selviytyä yksin.

Kiva kuulla. Harmikseni minulla ei ole ketään, jolta tarvittaessa pyytää apua. Tietoisuus siitä kyllä lisää tätä pelkoa.

Usein se menee niin, että alkoholisti-isän tytär hankkii aikuisena itselleen alkoholistipuolison.

Itselläni on vaatinut pitkän psykoterapian ja paljon muuta traumasensitiivistä työskentelyä. Meditoin päivittäin (n. 10v jo tehnyt tätä), joogaan, kävelen luonnossa, rauhoitan hermostoani tietoisesti päivittäin monta kertaa päivässä. Kahvia juon max. 2kpp/päivässä, alkoholia joskus harvoin 1 annoksen. Iltaisin en katso tv:tä tai kännykkää vaan luen ja meditoin, nukkumaan menen klo 21 aikoihin ja nukun 8-9h joka yö. Huomaan, että herkkä hermosto ja taipumus (traumaperäiseen) ahdistukseen vaatii sen, että päivittäin pitää itsestään hyvää huolta. Näillä keinoilla olo on kuitenkin vakaa ja turvallinen turvattomasta lapsuudesta huolimatta.

Vierailija kirjoitti:

Kuuntele ihmisiä joilla kaikki on mennyt pieleen, mutta silti ovat selvinneet. Itse esimerkiksi luulin että ulosotto on kuolemantuomio. Ei ollutkaan. 

Kiitos. Olen huomannut samaa ihan omien vaikeiden kokemusten kautta. Toisaalta taas raskaat kokemukset myös saavat elämän tuntumaan raskaalta ja vie pois jaksamista. Toivon, että saisin elää välillä vähän helpompia aikoja. En jaksaisi jatkuvasti pelätä mitä nurkan takana on odottamassa.

Sinulla on ns liskoaivot vieneet voiton, olet varuillasi ja valmiina pakenemaan/puolustautumaan, kortisolitasosi on kroonisesti koholla, stressihormonit jyllää.

Olen samanlainen, lasinen lapsuus ja pelkoa ensimmäiset 10v ja senkin jälkeen jossakin määrin, koska äitini toiminta ei myöskään ollut aivan normaalia.

Minulla on oltava pitkälti langat käsissä, kontrollin menetys on pahin prkl ja suurin pelkoni. Siedän huonosti epävarmuutta ja epärehellisyydestä pistän välit heti poikki.

Tämä kaikki asettanut omia haasteitaan parisuhteessa jonka aloitin varhain ja siinä olen pysynytkin, väkivaltaa en siedä lainkaan enkö katsoisi alkoholin kanssa läträävää miestä yhtään, absolutisti en kuitenkaan ole.

Lasteni menemisistä minun on oltava ns tietoinen ja minulla on ylikorostunut tarve tietää, että varhaisaikuinen lapseni joka muuttanut omilleen, on esim.iltamenoistaan saapunut kotiinsa turvallisesti, ihan pelkkä kuittaus tyyliin "moi" toki riittää.

Kävin 2kymppisenä alkoholistien aikuisten lasten kokoontumisissa, en paljoa niistä muista, itsekseni, ja mieheni kanssa, olen prosessoinut paljon, jo ennen omaa äitiyttäni, oli pakkokin.

Mitäs jos, entäpä jos, ei kuitenkaan, en kuitenkaan, en minä jne ajattelusta kannattaa tietoisesti pyrkiä pois, ainakin vähentää ja suitsia niitä.

Mutta se on tutkittu juttu, että meillä lasisilla lapsilla on ne stressihormonitasot koko elämän ajan normaalia korkeammalla.

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on vaatinut pitkän psykoterapian ja paljon muuta traumasensitiivistä työskentelyä. Meditoin päivittäin (n. 10v jo tehnyt tätä), joogaan, kävelen luonnossa, rauhoitan hermostoani tietoisesti päivittäin monta kertaa päivässä. Kahvia juon max. 2kpp/päivässä, alkoholia joskus harvoin 1 annoksen. Iltaisin en katso tv:tä tai kännykkää vaan luen ja meditoin, nukkumaan menen klo 21 aikoihin ja nukun 8-9h joka yö. Huomaan, että herkkä hermosto ja taipumus (traumaperäiseen) ahdistukseen vaatii sen, että päivittäin pitää itsestään hyvää huolta. Näillä keinoilla olo on kuitenkin vakaa ja turvallinen turvattomasta lapsuudesta huolimatta.

Kiitos ja ilahduttavaa kuulla. Minulla on myös hyvin herkkä hermosto ja vireystila menee helposti pois optimaaliselta tasolta. Miten meditoit? Miten selviät työpäivien aiheuttamasta kuormituksesta? Minulla on hyvin hektinen työ ja ollut jatkuvia ongelmia palautumisen kanssa. Kävin Kelan terapian joitakin vuosia sitten, mutta en löytänyt silloin traumaterapeuttia. Kävin joitakin kertoja traumaterapeutilla hiljattain, mutta se mahdollisuus loppui.

Vierailija kirjoitti:

Sinulla on ns liskoaivot vieneet voiton, olet varuillasi ja valmiina pakenemaan/puolustautumaan, kortisolitasosi on kroonisesti koholla, stressihormonit jyllää.

Olen samanlainen, lasinen lapsuus ja pelkoa ensimmäiset 10v ja senkin jälkeen jossakin määrin, koska äitini toiminta ei myöskään ollut aivan normaalia.

Minulla on oltava pitkälti langat käsissä, kontrollin menetys on pahin prkl ja suurin pelkoni. Siedän huonosti epävarmuutta ja epärehellisyydestä pistän välit heti poikki.

Tämä kaikki asettanut omia haasteitaan parisuhteessa jonka aloitin varhain ja siinä olen pysynytkin, väkivaltaa en siedä lainkaan enkö katsoisi alkoholin kanssa läträävää miestä yhtään, absolutisti en kuitenkaan ole.

Lasteni menemisistä minun on oltava ns tietoinen ja minulla on ylikorostunut tarve tietää, että varhaisaikuinen lapseni joka muuttanut omilleen, on esim.iltamenoistaan saapunut kotiinsa turvallisesti, ihan pelkkä kuittaus tyyliin "moi" toki riittää.

Kävin 2kymppisenä alkoholistien aikuisten lasten kokoontumisissa, en paljoa niistä muista, itsekseni, ja mieheni kanssa, olen prosessoinut paljon, jo ennen omaa äitiyttäni, oli pakkokin.

Mitäs jos, entäpä jos, ei kuitenkaan, en kuitenkaan, en minä jne ajattelusta kannattaa tietoisesti pyrkiä pois, ainakin vähentää ja suitsia niitä.

Mutta se on tutkittu juttu, että meillä lasisilla lapsilla on ne stressihormonitasot koko elämän ajan normaalia korkeammalla.

Kiitos sinulle, kuvasit hyvin minunkin tuntemuksiani. Koen tässä kaikessa vaikeaksi sen, että kaltoinkohtelu jatkuu edelleenkin henkisenä väkivaltana (mustamaalaamista ja haukkumista suvulle, vainoa, seuraamista, yhteydenottoyrityksiä). Tuntuu etten vaan pääse näistä henkilöistä eroon, vaikka en itse ole ollut yhteyksissä pitkään aikaan. En vaan saa olla rauhassa.

Vierailija kirjoitti:

Oletko saanut hellää rakastelua vanhemmalta luotettavalta mieheltä. Tämä voisi auttaa tilanteessasi myös. Olen vapaaehtoinen rakastelemaan kanssasi pikkuinen :)

Oletko pedofiili?

Fantasioit "pikkuisen" kanssa olemisesta ymv.

Mies se sinun roolisi siinä olisi, ei lohtua antava aikuinen/isä tms.