Miten te ujot ja arat oikeasti pärjäätte työelämässä??

En pärjääkään. Ehdin olla uudessa työpaikassa kirjaimellisesti vain tunnin ajan, kun viereisessä kahvihuoneessa alkoi sellainen haukkuminen, etten oikeasti uskonut korviani vaan luulin olevani stressin takia vielä puoliksi unessa ja näkeväni painajaisunta puolivalveilla. En tiennyt etukäteen, että juuri sillä osastolla oli tapana juoda aamukahvit yhdessä, kun se ei ollut talon tapa. Periaatteessa korkeasti koulutettujen työpaikka, jossa sellaista ei olisi uskonut tapahtuvan. Vasta kun yksi vakituinen työntekijä sattui kuolemaan ja häntä haukuttiin melkein vastaavalla tavalla, tajusin kuulemani todelliseksi. Onneksi oli hyvä palkka ja määräaikainen työ. Tiedän että jos kertoisin kokemastani lääkärille, hän ei uskoisi sitä todeksi vaan laittaisi minut saman tien työvyttömyyseläkkeelle.

Nuorena olin todella hiljainen ja sosiaalisesti onneton. Jos kaveri ei ollut mukana, olin hiljaa yksin. En vaan uskaltanut avata suutani kun pelkäsin että sieltä tulee jotain tyhmää ja naurettavaa.

Sitten olen vain yrittänyt ottaa mallia miten muut toimii, mistä juttelevat ja höpöttävät. Ihailen ja kadehdin sosiaalisesti taitavia ihmisiä.

Nykyään olen opetellut kysymään ihmisiltä ja työkavereilta heidän omista asioistaan. Moni puhuu onneksi mielellään itsestään ja tekemisistään, viime aikoina mm joulusuunnitelmistaan. Itselleni ei tapahdu koskaan mitään niin ei ole paljon puhuttavaa mutta yritän jotain kommentoida. Siitä sitten toinen yleensä jatkaa laajemmin.

Vierailija kirjoitti:

En pärjääkään. Ehdin olla uudessa työpaikassa kirjaimellisesti vain tunnin ajan, kun viereisessä kahvihuoneessa alkoi sellainen haukkuminen, etten oikeasti uskonut korviani vaan luulin olevani stressin takia vielä puoliksi unessa ja näkeväni painajaisunta puolivalveilla. En tiennyt etukäteen, että juuri sillä osastolla oli tapana juoda aamukahvit yhdessä, kun se ei ollut talon tapa. Periaatteessa korkeasti koulutettujen työpaikka, jossa sellaista ei olisi uskonut tapahtuvan. Vasta kun yksi vakituinen työntekijä sattui kuolemaan ja häntä haukuttiin melkein vastaavalla tavalla, tajusin kuulemani todelliseksi. Onneksi oli hyvä palkka ja määräaikainen työ. Tiedän että jos kertoisin kokemastani lääkärille, hän ei uskoisi sitä todeksi vaan laittaisi minut saman tien työvyttömyyseläkkeelle.

Lääkkeet!

Vierailija kirjoitti:

Luulisin että sopivan työn valinta auttaa. Puoliso on hyvin varautunut sosiaalisesti. Insinööri, joka on tehnyt etätöitä kohta kolme vuotta eikö ole avannut edes Teams-kameraa sinä aikana. Eikö tuo toimistolla ollessakaan ollut sosiaalinen, eikä sitä kukaan vaatinut.

Miten se on sitten saanut Puoliso:n?

Oli kyllä vaikeaa kolmekymppiseksi asti. Kärsin sosiaalisesta fobiasta. Vasta myöhemmin rohkastuin iän myötä ja nyt teen työminänäni asioita vaikkei minusta pidettäisikään. Eniten kyllä nautin etätyöstä.