Millaisia te olette, jotka haluatte lapsen jo parikymppisenä?

meni pitkään etten halunnu lapsia mut kun vauvakuume iski niin muuttu ajatuksetkin. Lasta alettiin yrittämään kun olin 22, mies ei ennen ollut valmis. Mut mun kohdalla:



Oletteko te nuorena lapsia haluavat

- keskimääräistä enemmän huolehtivaisia ja toiset huomioon ottavia? Omasta porukasta ja kavereista joo muut evvk

- emotyyppejä? en

- pidättekö myös paljon eläimistä? kyllä

- oletteko koulutukseltanne hoitajia? en

- oletteko perinaisellisia? Mites tämäkin mitataan? Kyllä aika naisellinen miellän olevani

- pidättekö itseänne kunnianhimoisena? Joissakin asioissa

ja tyttäreni on nyt 4kk. En ole hoitaja,vaan ravintolakokiksi opiskeleva. Lapsi ei ollut suunniteltu,mutta kun oli tullakseen niin tuli. En saanut mitään " paniikkia" siitä,että saan lapsen nuorena. Hetkeäkään en kadu,enkä kaipaa sitä " nuoruutta" takaisin. Mieluummin olen lapseni ja mieheni kanssa,näen kun lapsi oppii kaikkea uutta jne,kuin bailaisin baareissa jne.

Ja nuorena jaksaa paremmin yöheräilyt yms.. Mielestäni on hienoa olla äiti ja olen nyt paljon onnellisempi kuin ennen lasta,paljon se ottaa mutta yhtä paljon antaakin..

Vierailija:

Oletteko te nuorena lapsia haluavat

- keskimääräistä enemmän huolehtivaisia ja toiset huomioon ottavia?

- emotyyppejä?

- pidättekö myös paljon eläimistä?

- oletteko koulutukseltanne hoitajia?

- oletteko perinaisellisia?

- pidättekö itseänne kunnianhimoisena?

Taidan olla aika huolehtivainen, muistuttelen esim. miestäni usein ja olen aina ollut suhteissa se " huolehtija" .

Millainen on emo-tyyppi?

Rakastan eläimiä, eläimet ovat mahtavia kavereita ja eläintarhamme kasvaisi jos vaan mieheni antaisi luvan :)

En ole koulutukseltani hoitaja vaikka terveydenhuollossa työskentelenkin.

Perinaisellinen... jaa-a en taida olla nytkin on asusteena (myös kaupungilla) toppapuku :)

Olen kunnianhimoinen, mutta en työelämässä. Minä käyn töissä elääkseni en elä käydäkseni töissä. Minun kunnianhimoni on kohdistunut omaan elämään ja omaan perheeseen. Haluan hyvän elämän en hyvää uraa.

Ja tosiaan olisin halunnut lapsia jo 2-kymppisenä mutta toisin kävi.

- keskimääräistä enemmän huolehtivaisia ja toiset huomioon ottavia?

Ehkä olen tätä, huolehtivainen, huomioonottava.



- emotyyppejä?

Emotyyppi en kyllä ole... :)



- pidättekö myös paljon eläimistä?

No en erityisemmin, miten se liittyy asiaan?



- oletteko koulutukseltanne hoitajia?

Olen lääkäri.



- oletteko perinaisellisia?

En ole perinaisellinen, pikemminkin poikamainen.



- pidättekö itseänne kunnianhimoisena?

Kyllä.

ymmärrän sun pointin.



mä haluaisin kyllä lapsia, tuntuu vaan et ei ehkä ihan vielä kannata. oon siis 24, ja korkeakoulutettu.



en ole hoitsu, olen kunnianhimoinen ja myös naisellinen mutten perinaisellinen. :) en varsinaisesti ole myöskään mikään emo-tyyppi, mutta mulla on pieni koira, joka on tosi rakas.



mutta mulla on kanssa sellanen mielikuva, et ne jotka saa lapset nuorempina ei välttämättä opiskele yo:ssa/korkeakoulussa, vaan on ehkä jo ollu hetken työelämässä ja sitä kautta on mahdollisuus lapsille. toinen mikä tietenki auttaa on jos mies on töissä. mun opiskelee myös, ja sillä reilu 800¿/kk tulotasolla ei ole tuntunu järkevältä alkaa lisääntyä.



ehtiihän sitä vielä.

Aloitetaas tuosta sun listasta:



Oletteko te nuorena lapsia haluavat

- keskimääräistä enemmän huolehtivaisia ja toiset huomioon ottavia?

Olen läheisilleni huolehtivainen ja yleisesti toiset huomioon ottava.

- emotyyppejä?

Mikä on emotyyppi? Ehkä mä jollain lailla olen, tunnen helposti heikompiani kohtaan äidillisiä tunteita.

- pidättekö myös paljon eläimistä?

Pidän, paljon.

- oletteko koulutukseltanne hoitajia?

Heh, en, eikä ole käynyt mielessäkään. Unelma on yksinäinen puurtaja, ja ala on valittu sitä silmällä pitäen.

- oletteko perinaisellisia?

Olen Nainen ja ylpeä siitä. Mutta olen aina ollut urheilullinen, käsistäni kätevä ja omatoiminen. Naisellisuus ei tarkoita musta pelkkää kynsien lakkaamista, laihduttamista ja miesten ihailua.

- pidättekö itseänne kunnianhimoisena?

En. Olen vähään tyytyväinen kotikissa.



Tuohon nuorena lapsien toivomiseen on mulla vaikuttanut varmasti se, että ihmiset ympärilläni ovat saaneet lapsia nuorena, ja se on mulle vaan hyvin luonnollinen asia. Lapset eivät ole koskaan olleet mun ajatuksissani rasite. Tulen myös isosta perheestä ja kaipaan hälinää ympärilleni.

Oletteko te nuorena lapsia haluavat

- keskimääräistä enemmän huolehtivaisia ja toiset huomioon ottavia? Välitän ja kannan huolta kyllä läheisitä ja ystävistä en niinkään muista.

- emotyyppejä?

jaa a. mitä tämä nyt sitten tarkoittaa? jonkinlainen varmaan kyllä.

- pidättekö myös paljon eläimistä? En pidä eläimistä ollenkaan.

- oletteko koulutukseltanne hoitajia? En (Ravintola kokki)

- oletteko perinaisellisia? Mielestäni olen aika naisellinen, tykkään pukeutua hyvin ja laittaa itseni nätiksi jos jonnekkin lähden.

- pidättekö itseänne kunnianhimoisena? En oikeastaan.

ukseen aiemmin. ;o)

Toiset haluavat sanojensa mukaan " elää vapaasti" jne.



Olen 24-vuotias naimisissa oleva nainen ja minulla on kaksi lasta.

Monet voisivat mieltää minut paljon vanhemmaksikin sen perusteella mitä kaikkea minulla on-

En koe, että olisin menettänyt mitään heidät saadessani, vaan päinvastoin SAANUT paljon.



Millainen sitten olen

Tässä vastauksia ap:n kysymyksiin:

keskimääräistä enemmän huolehtivaisia ja toiset huomioon ottavia?

En keskimääräistä enempää, huolehdin myös itsestäni hyvin!



- emotyyppejä?

En

- pidättekö myös paljon eläimistä?

Kyllä, mutta en tahdo niitä

- oletteko koulutukseltanne hoitajia?

En, olen kaupan alalta valmistunut minulla on jo 2 eri ammattia

- oletteko perinaisellisia?

Kyllä, rakastan kauneudenhoitoa ja kauniita vaatteita. Jos perinaisellisuudella tarkoitetaan pyöreyttä niin, en.. ;)

- pidättekö itseänne kunnianhimoisena?

Kyllä, olen aina halukas oppimaan uutta ja tekemään asiat paremmin.



:o)

Hyvää jatkoa!

Lasta oli yritetty aktiivisesti jo siitä lähtien kun olin 18v, eli siitä asti kun menimme naimisiin. Mieheni minua 10 vuotta vanhempi.



En ole hoitsu, vaan toimin liiketalouden puolella. En ole emotyyppiäkään. En ole perinaisellinen. Nainen olen, mutta aika itsenäinen, urahakuinen ja määrätietoinen.



Olen ikään kuin kasvanut aikuisuuteen lasteni rinnalla ja kanssa. Uskoisin kypsyneeni ihmisenä heidän kauttaankin paljon. En ole koskaan ollut mikään biletysihminen. Lapset tulivat juuri hyvään aikaan.



Olin kotona aika monta vuotta lasten kanssa, mutten siltikään ollut perinteistä hoivaava emo-tyyppiä.

- keskimääräistä enemmän huolehtivaisia ja toiset huomioon ottavia?

Todennäköisesti. Olin nuorempanakin aina se vastuunkantaja.



- emotyyppejä?

En missään tapauksessa.



- pidättekö myös paljon eläimistä?

Joistain eläimistä. En kuitenkaan halua kotieläintä nyt hoidettavakseni.



- oletteko koulutukseltanne hoitajia?

En, taivaan tähden. Olen tutkija. Olin alalla töissä jo lapsen saadessani, tosin opinnot oli vielä silloin kesken. (nyt FT)



- oletteko perinaisellisia?

Miten niin? Ulkonäöltäni kyllä. Käytökseltäni siinä mielessä kuin Mrs. March tarkoitti Pikkunaisissa (eli vastuuntuntoinen, rakastava, lempeä, ei viekastele).



- pidättekö itseänne kunnianhimoisena?

Ehdottomasti.





Lisäksi luulen että lastensaantiikääni vaikutti edellämainittuja tärkeämmin kaksi seikkaa: minulla oli mies jonka kanssa tiesin jatkavani pitkään ja joka halusi lapsia. Toiseksi oma äitini oli ollut hyvin nuori saadessaan minut ja oli elävä esimerkki siitä, etä lasten kanssa voi menestyä muussakin kuin äitiydessä.

siis eihän siinä ole kuin 5vuotta... lähempänä..olitkos sitten 26v vai peräti 27v??



Ja jotenkin muutenkin ihmettelen useiden käyttämää olen kohta 30v ja jo aikuinen-asennetta suhtauduttaessa 22v-25v... siis eihän siinä ole kuin muutama hassu vuosi väliä. JA tiedän kyllä nää et kasvaa&kehittyy&valmiudet kun on vanhempi kakkat. Eiköhän se tosiaan (kuten joku edellä sanoi) ole vain niin,että jotkut ovat jo nuorempina aikuisempia kuin toiset vapaudessaan epätoivoisesti riippuvat...



Ja mikään kun ei kuitenkaan tuo elämään sisältöä,onnea ja merkitystä enempää kuin oma lapsi. Mutta toiset ei vain ole nuorempina sitä valmiita ottamaan vastaan,kas kun se toinen puoli on vastuuta ja huolta. Mutta minusta nuo kaikki kokonaisuudessaan kuulosti (ja ovat!!!!) jo 22v niin ihanilta ja tavoiteltavilta,että tein lapseni silloin ja päivääkään en ole katunut.



En ole hoitaja,en ole emo,olen huomaavainen/ystävällinen normaalia enemmän ja olen HYVIN kunnianhimoinen. Nyt lapseni on jo 6v (toista on tehty,mut ei kuulu tulevaksi...surku) ja minä olen ollut viimeiset 3v jo takaisin työelämässä. Vauva-aikana/taaperovaiheen opiskelin sivutoimisesti ja valmistuin yliopistosta.

- keskimääräistä enemmän huolehtivaisia ja toiset huomioon ottavia?

- emotyyppejä?

- pidättekö myös paljon eläimistä?

- oletteko koulutukseltanne hoitajia?

- oletteko perinaisellisia?

- pidättekö itseänne kunnianhimoisena?

Keskimmäinen syntyi kun olin 25 ja kuopus kun olin 27v.



- keskimääräistä enemmän huolehtivaisia ja toiset huomioon ottavia?



kyllä, otan toiset huomioon ja haluan että kaikilla on ns. hyvä olla



- emotyyppejä?



en, olen itse perheen kuopus, enkä lapsena/teini-ikäsenä koskaan pitänyt lapsista, siis itseäni pienemmistä.



- pidättekö myös paljon eläimistä?



lapsena pidin, nyttemin en oikeastaan, johtuu kyllä osaksi pahoista allergioista.



- oletteko koulutukseltanne hoitajia?



en, olen koulutukseltani FM



- oletteko perinaisellisia?



parikymppiseksi olin poikatyttö, lasten myötä naisellloistuin kovasti ja nyt tunnen kyllä olevani ihan naisellinen, tosin en välitä liiasta kanamaisuudesta.



- pidättekö itseänne kunnianhimoisena?



olen erittäin kunnianhimoinen, joskus aivan liikaa!

Vierailija:

Oletteko te nuorena lapsia haluavat

- keskimääräistä enemmän huolehtivaisia ja toiset huomioon ottavia?

Ei, olen itsekäs. Mutta suojelen kyllä rakkaimpiani.

- emotyyppejä?

No ei todellakaan. Päinvastoin!

- pidättekö myös paljon eläimistä?

Joo ne on kivoja, koska ne ei puhu

- oletteko koulutukseltanne hoitajia?

En. Enkä koskaan tule olemaan. En pidä ihmisiin koskemisesta.

- oletteko perinaisellisia?

Miten sen nyt sanois. Nousee kyllä 100kg turvesäkki. Pidän kurvikkaista naisista, olen siis biseksuaali, remontoin mielelläni, en ole koskaan oppinut ompelemaan ja juon kuin mies kun sille päälle satun.

- pidättekö itseänne kunnianhimoisena?

Toisinaan ja toisinaan sitten taas ei.

Tämä lista on siis piirre siitä, mitä minä en ole: en ole hoitsu, en pidä eläimistä, en ole emo. Naisellinen olen, mutta en perinaisellinen. Ja kunnianhimoinen olen. Siksi käänsin tämän listan toisinpäin, josko tämän kautta löytyisi kysymääni vastaus.

- keskimääräistä enemmän huolehtivaisia ja toiset huomioon ottavia?

>> Olen aina ollut huolehtija ja vastuunkantaja

- emotyyppejä?>> en..

- pidättekö myös paljon eläimistä? >> en mitenkään erityisesti

- oletteko koulutukseltanne hoitajia?>> en

- oletteko perinaisellisia? >> pukeudun naisellisesti, huolehdin ulkonäöstäni ja seuraan muotia, mutta en tiedä " perinaisellisuudesta"

- pidättekö itseänne kunnianhimoisena? >> pidän



Tuohon koulutusasiaan vastaan vielä sen, että nuorempaa odottaessani opiskelin AMk-ssa ja nyt opiskelen yliopistossa toista tutkintoa, eri alalta. Mieheni on korkeasti koulutettu ja muutaman vuoden minua vanhempi, ja nuorimman syntyessä teki graduaan.

Oho se karkas...



- keskimääräistä enemmän huolehtivaisia ja toiset huomioon ottavia?



Taidanpa hiukan olla...



- emotyyppejä?



Ihan täysin varma en ole mitä kaikkea emotyyppi pitää sisällään mutta uskoisin olevani emotyyppi.



- pidättekö myös paljon eläimistä?



Kyllä olen todella eläinrakas ja lemmikkejä perheeseen on kuulunut koko pienen ikäni.



- oletteko koulutukseltanne hoitajia?



En ole, enkä edes haluaisi olla.



- oletteko perinaisellisia?



Tämä on paha... en oikein osaa sanoa. Meikkaan, laitan hiuksiani ja pidän ulkonäöstäni huolta mutta olen silti arkena toppapuku/verkkari linjalla kun liikumme lasten kanssa ulkona. En ole kovinkaan paljoa korkokenkä tai hameihmisiä... paitsi ehkä juhliin.



- pidättekö itseänne kunnianhimoisena?



Perheeni ja onnenni suhteen kyllä, uran suhteen en.

Työ on minulle toissijainen juttu. Teen töitä vain siksi että saan perheeseen rahaa ja muuten pyhitän aikaani ja energiaani lapsiin ja mieheeni. Koen olevani äitinä ja vaimona juuri minulle tarkoitetussa hommassa.





Lisään vielä loppuun että olen tiennyt haluavani äidiksi jo 13v. asti.

Kun äitini kärsi tuolloin uudessa avioliitossaan lapsettomuudesta ja useista keskenmenoista, aloin pelkäämään lapsettomuutta todella paljon... Jollen olisi saanut omia lapsia, olisin ryhtynyt sijaisvanhemmaksi tai adoptioäidiksi.

keskimääräistä enemmän huolehtivaisia ja toiset huomioon ottavia? Olen huomioon ottava, en huolehdi muiden asioista.

- emotyyppejä? En ole. Ennen omaa lastani olin pitänyt kerran vauvaa sylissä ja sekin oli kummipoikani.

- pidättekö myös paljon eläimistä? En mitenkään normaalia enempää. Meillä on kaksi koiraa ja ovat todella rakkaita meille.

- oletteko koulutukseltanne hoitajia? En ole. Olen korkeakoulutettu, TM.

- oletteko perinaisellisia? En todellakaan. Olen nainen kuitenkin.

- pidättekö itseänne kunnianhimoisena? Kyllä, lähes kaikessa mihin ryhdyn.



Saimme esikoisemme vuosi sitten, silloin olin 25-vuotias. Nyt odotamme aivan alussa kakkosta.



Niin ja hassua, että näet naiseuden ja äitiyden vastakohtina (sanoit, että et 25-vuotiaana halunnut olla äiti, vaan nainen). Omituinen ajatus, että äiti ei ole nainen.

No mä olen alkoholistin lapsi ja kun 15veenä sairastuin anoreksiaan niin parantuminen lähti siitä että tajusin että jos jatkan samaa rataa voi käydä niin etten koskaa saa omia lapsia. Olin tosiaan vasta 15v anorektikko, mutta tämä kolahti. No 19 vuotiaana tulin " vahingossa" raskaaksi ja olisin ollut valmis tekemään abortin, mutta pitkän mietinnän jälkeen päätettiin miehen kanssa pitää lapsi kun se kerran on tuloillaan. Täytin siis juuri 20v kun vauva syntyi.



Muistan että ajattelin nuorempana, että mä haluan lapset nuorena, mutta ei mulla mitään tiettyä ikää ollut mielessä. Aina olen tykännyt lapsista ja ollutkin jo 4veenä naapurissa leikkimässä ja kun tulin kotiin olin roikuttanut käsiäni selkä notkolla että huh huh ku ei kerinny yhtään leikkiä kun piti niitä pieniä hoitaa :D Naapurissa kun oli 1 ja 2 vuotiaat. :) Samoin hoidin sukulaisten lapsia nuorempana ja se alkoi kyllä jo tympästä, mutta en silti ajatellut että itse en halua lapsia. Ennemminkin että en halua hoitaa kun omia lapsiani.



Noihin sun kysymyksiin ei oikeastaan multa suoraa vastausta löydy. Olen kyllä aina tykännyt eläimistä. Luulen että mulla on vaikuttanut paljon tuohon huolehtimis " viettiin" se, että mun isä on alkoholisti. Samoin alkoholistien lapset usein ajautuu hoitoalalle ja näin meinasi minullekkin käydä. Aloitin hoitsu opinnot, mutta onneksi tulin järkiini että se ei oikeasti ole sitä mitä mä haluan. Ajattelin niin kuin moni muukin samassa tilanteessa oleva, että kun olen siinä (hoitotyössä) jo luonnostaan hyvä, en muka osaa mitään muuta ja lapsesta asti olen ajatellut että hoitoalalle.



Nyt mulla on kolme lasta (7v,3v ja 2v) ja ikää 27v ja sitä en ole katunut, että nuorena lapsia aloin tekemään. Vieraiden lapsia en edelleenkään halua hoitaa, siitä on jäänyt melkeen trauma nuorena. Tunnen jotenkin että toisen lapsista se vastuu on kovempi. Ehkä se vaan on sitä että omat lapset tuntee hyvin ja toki tietää tasan tarkkaan mitä he saavat tehdä ja missä he voi satuttaa. Monen vieraan lapsen kanssa taas samat asiat ei päde, koska lapset ovat niin erillaisia.



Tohon kunnianhimoon en oikeen osaa sanoa. Luulen että aikaisemmin ajatelin just niin että menen sinne hoitoalalle. Nytkin ajattelen toisaalta myös että voisin ihan hyvin tehdä töitä vaikka kaupan kassalla, mutta osa minusta taas puree hammasta että hitto mustahan tulee sitä ja sitä. Tällä hetkellä lapset on vielä etusijalla, mutta ensi kesänä alkaa " mun elämä" . Oma käsitys itsestä on muuttunut huimasti ja se käsitys on lähtöisin lapsuudesta aikuisten suusta. Esim että mulla ei ole matikka päätä, mutta mun veli on matikkanero. Kirjotettiin samaan aikaan pitkä matikka ja minä pääsin läpi, mutta veli ei! ;) Nyt rakennetaan omaa taloa niin vaikka siellä raksalla pyörii kaksi miestä mun lisäksi niin aika usein mä huomaan ne pikku virheet ja tiedän miten joku homma kannattaa tehdä! Leikkisästi mua kutsutaankin siellä työnjohtajaksi! :) Tää on siis tosi hassua koska en ole mikään rakennus expertti, mutta jostain syystä mä olen siinäkin aika hyvä. Mieskin on alkanut kannustaa opiskelemaan rakennus alaa koska kaikkien yllätykseksi olen hyvä siinä. :)

Sain ekan lapseni 22-vuotiaana ja opiskelin samaan aikaan maisteriksi. Toinen lapsi syntyi kun olin 26-vuotias. Nyt suunnittelen jatkotutkintoa parhaillaan. Työssä olen, mutta uran kehitysvuodet vasta edessä. Olen aina halunnut elämässäni tehdä kaiken tyyliin: ensin työ, sitten huvi. Niinpä ruuhkautin aikuisuuteni alkutaipaleen, jotta voin nauttia sitten myöhemmin.

tahdoin lapset parikymppisenä, jotta voisin keskeytyksettä edetä urallani. tein lapset 23- ja 25-vuotiaana.

En ole mitenkään erityisen äidillinen (toki rakastan lapsiani yli kaiken), mutta olen hyvin hyvin kunnianhimoinen ja eteenpäinpyrkivä.



Työskentelen viestintäalalla konsulttina.