"Korkean toimintakyvyn masennus" - kohtalotovereita?

Sain masennusdiagnoosin noin neljä vuotta sitten, lääkityksen lopetin loppukesästä. Oireina mielialan laskua, loputonta väsymystä, mikään tai kukaan ei oikein kiinnostanut. Lääkitys auttoi onneksi nopeasti ja terapiassa on kolmas vuosi menossa.

Lääkäri totesi silloin aikanaan, että kuvaan kyllä masennuksen oireita, mutta toimintakyky oli silti oudon korkea. Heikoimpana aikana tein muutaman vuoron viikossa osa-aikatöitä ja kirjoitin gradua loppuun parina päivänä. Sain siis kaksikin maisteritutkintoa suoritettua loppuun. Ongelma oli se, että aiempaan toimintakykyyn nähden meni heikosti. Olen älykäs (vaikka itse kehuskelenkin), opin nopeasti ja aspatyössä pärjäsin loistavasti. Kun toimintakyky romahti, niin edelleen ulkopuolelle vaikutin sellaiselta normaalisti pärjäävältä (alhaisen) keskitason tyypiltä. Jos olisi tuijotettu vain sitä, olisi diagnoosi ja hoito jäänyt saamatta.

Edelleen elämässä vähän samanlainen tilanne. Teen vaativaa työtä ja hoidan hommani hyvin. Kotielämä on retuperällä. Ruokaa olen viimeksi laittanut joskus kesällä, siivonnut ehkä kuukausi sitten. Ihan hyvästä palkasta ei jää paljoa säästöön, koska noutoruokaan menee keskimäärin 15€ päivässä. Mieliala on ihan ok, mutta jaksamattomuus vaivaa. Silti tuntuu siltä, etten monen mielestä ole oikeasti masentunut.