Pienten koirien omistajat, älkää jähmettykö kun toinen koira tulee vastaan!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap kuvittelee, et maailma seisahtuu hänen takiaan. Vastaan tuleva seisahtuu suojatien eteen ja odottaa vihreää valoa, niin ap ottaa nokkiinsa. Hih hih.

Varmaan sama tyyppi, joka ison koiransa kanssa alkoi huutamaan meille, että älkää seuratko, kun kerran jouduttiin äkillisesti kääntymään takaisin kotiin ja satuttiin kulkemaan melko reipasta tahtia näiden takana. Ei seurattu vaan oltiin menossa kiireesti kotiin, joka sattui olemaan samassa suunnassa mihin tämä ihminen oli menossa. Lapsi oli leikannut sormeensa eikä saanut verenvuotoa loppumaan ja tarvitsi apua. Että sori, kun seurattiin.

Älkää seuratko 😃

Muistan kun lapseni joskus puistossa ihan pienenä taapersi kaikessa rauhassa eteenpäin, katseli kaikki kepit ja kukat mitä silmiin sattui, eteni yksivuotiaan tahtiin. Joku pikkukoiraa taluttava nainen koetti saada koiransa tekemään tarpeensa samalla kävelytiellä joka siis loogisesti kiersi lammen ympäri ja mekin olimme sitä omaan tahtiimme kiertämässä. Naisen koira vain kökki reunassa ja kun olimme menossa heidän ohitseen polun toista laitaa, nainen alkoi valittaa että seuraamme häntä ja koira ei saa kakattua. 😃

Jo 25 vuotta sitten kun minulla oli teininä oma koira, se koulutettiin ihan kurssilla ohjattuna ns "mennään bussilla" -logiikalla. Eli ollaan ehkä hyvinkin lähellä toisia, jopa vieressä, mutta toisiin ei reagoida mitenkään. Kurssi oli 25 markkaa maksava kymmenen kerran kurssi jonka piti joku koiraseuran harrastaja vapaa-ajallaan. Olin 13v ja koirani kunnon jukuripää pystykorvaäkäpussi joka oppi tuon systeemin eikä ikinä remmirähissyt muille sittemmin, toki osasin itse aina tukea koiraa toimimaan oikein ja ongelmia ei ollut. Nykyään aikuiset eivät saa koiriaan kuriin. Hämmentävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meilläpäin on joku outo pelottava trendi että lapset taluttaa koiria. Lapsilla ei ole mitään ymmärrystä koiraetiketistä tai edes fyysistä tai psyykkistä valmiutta hallita koira.

Yksi nuori poika, varmaan 10-12v, taluttaa nuorta villiä labbista joka päivä koulun jälkeen eikä hallitse sitä yhtään. Olen kerran nähnyt kun poika raahautui mahallaan koiran perässä kun koira juoksi toista koiraa kohti. Olin silloin autolla liikenteessä enkä nähnyt miten tilanne päättyi.

Sitten on kaksi yläkouluikäistä tyttöä jotka ulkoiluttaa pitkäkarvaista collieta. Niillä on tapana viedä koira iltaisin päiväkodin aidatulle pihalle ja antaa koiran juosta siellä vapaana. Kiva varmaan lapsien leikkiä siellä seuraavana päivänä kusessa ja paskoissa.

Sitten on pari tosi pientä lasta, varmaan alle kouluikäisiä jotka talutaa tiibetinspanielia pitkässä flexissä ja päästää sen hillumaan ihmisten pihoihin. Meillä on kun on aidattu piha (aita kauempana tiestä, ei tontin rajalla), niin kun nämä muksut näkee että koiramme on pihalla niin ne päästää koiran pihallemme aidan viereen haukkumaan koirallemme. Itse seisovat tiellä ja koira on meidän pihalla flexin mitan päässä...

Eli älkää vanhemmat oikeasti antako lastenne taluttaa koiria, lapset ei ymmärrä ja tekevät mitä sattuu. Eivätkä he taatusti kerro kotona missä ja mitä koiran kanssa on oikeastu tapahtunut.

Samaan kiinnittänyt huomiota. Meidän naapurin tyttö kuskaa fleksi&kaulapanta-yhdistelmällä tällaista räksynväksyä valkoista pikkupalloa. Tyttö riuhtoo ja rempoo melkein aina kun koira nätisti pysähtyisi haistelemaan. Pahin oli kun tyttö teki jotain piruetteja se fleksi kädessä, eli aina pyörähdyksellä heilautti fleksikäden päänsä yli ja fiuuuuu vaan kun fifi lensi perässä...

Toinen naapurintyttö vei vastaavalla yhdistelmällä vastaavaa karvapalloa potkulaudalla, niin kovaa kun vaan sai vauhtia potkittua. Koira kynti kyljellään perässä, kun oli pysähtynyt nuuskimaan ja lapsi vaan painoi eteenpäin....

Yksi poika on alakouluikäisestä käyttänyt tuollaista ns. ta ppajarotua aina koulun jälkeen ulkona, ensialkuun vaan lyhyellä pissalenkillä, mutta yläkouluun siirryttyään alkoi käydä pidemmillä lenkeillä. Se on kiva olla oman koiran kanssa lenkillä, kun mutkan takaa ilmestyy tuo parivaljakko, syksyn/talven liukkailla teini lentää consseillaan koiran perässä kuin joku vesihiihtäjä. Tulee muuten pysähdyttyä, vaikka se niin tuomittavaa nyt vissiin onkin, ja paettua oman koiran kanssa ihan vaikka umpimetsään tuossa tilanteessa.

Yhden perheen lapset pitää corgiaan vapaana kerrostalon pihassa ja "leikkii" ja "kouluttaa" sitä, harmi vaan että otteet on niin rajut jos koira ei ymmärrä, mitä lapsi vaatii, että useampikin ohikulkija on joutunut puuttumaan.

Pari tyttöä ulkoilutti talviaikaan kissaa hihnassa, ja keksivät kivan leikin: heitetään kissa vauhdilla niin pitkälle kun hihnaa riittää niin lumihankeen, se on kiva katsoa kun se sieltä höttölumestä uppeluksista pyrkii takaisin tielle, ja jos se kissa jää vaan hankeen makaamaan, voi sen kiskoa hihnalla pannasta luokseen ja viskata uudestaan.

Itse kun olin esiteini, kaverin kaveri lenkitti naapuruston koiria rahaa vastaan. Harmi vaan että se lenkitys oli sitä, että käveli sen koiran kanssa lähileikkipuistoon, jossa kaverit odottivat, ja siellä tunnin-pari kavereiden kanssa hengailtuaan (koira oli kiinni kauempana tolpassa), juoksi koiran kanssa takaisin, jotta sai sen vähän läähättämään eli näyttämään siltä, että kylläpä nyt on lenkillä käyty... Jos kavereita ei ollut seuraksi, veti lenkin vauhdilla fillarilla, niidenkin koirien kanssa, joista omistaja oli painottanut että iän/vamman vuoksi vaan rauhallista kävelyä. Sisarukseni kiskoi perheen vanhaa, kipeää koiraa hihnassa voimalla perässään, kun koira ei jaksanut kävellä niin lujaa, kun lapsella oli kiire kaverilleen. On luonteeltaan todella kiltti ja lempeä, ja kantaa edelleen aikuisena syyllisyyttä siitä, kuinka koiraa lapsena kohteli.

En ikikuunaan antaisi omaa koiraani lapselle ilman valvomista, en omille enkä muiden lapsille. Ei ne lapset pahuuttaan koiraa (tai muutakaan lemmikkiä) kaltoinkohtele, se vaan kuuluu lapsuuteen, että impulssikontrolli, syy-seuraussuhteiden tajuaminen, kärsivällisyys, empaattisuus ym. on vähän hukassa. Nuokin kuvaamani tapaukset on olleet ihan normaalien, fiksunoloisten aikuisten fiksunoloisia lapsia (no joo, pl. tää t appa jakoiraporukka), mutta niin vaan silti ei lapsella aina järki pysy päässä. Ei, vaikka kuinka sitä lasta olet opettanut ja vetoat siihen että "kyllä meidän pirkkopetteri osaa eläinten kanssa olla niiiiiin hyvin!"

Usein nuo omankin naapuruston lapset ovat menneet ihan nätistikin, vaikka tässä nyt kauhutarinoita listasinkin, ja on toki harvoja lapsia, jotka _aina_ toimivat eläimen kanssa oikein, mutta miksi ottaa riski, ja päästää lapsi yksin, ilman aikuista sen koiran kanssa? Lapsi oppii vastuuta koiran kanssa parhaiten esimerkistä, eli vanhemman kanssa yhdessä toimimalla.

Kai puutuit lapsen toimintaan noissa tilanteissa?

Olen itse joutunut sanomaan liian usein lapsille ( ei omia) kuinka koiran kanssa toimitaan.

Olisi kiva tietää mitä noiden vastuuttomien vanhempien päässä liikkuu. Koira on tunteva eläin ei lasten lelu.

Taisi sellainen vastuuton vanhempi löytää ketjuun alapeukuttamaan, mutta voisi samalla avata miksi koira on lapsen riepoteltavana?

Ärsyttää sama ilmiö etekin silloin kun tie on jäässä. On turvallisempaa, että molemmat kävelevät ja ohitus tapahtuu sujuvasti.

Kysyn nyt koirattomana ihan vilpittömästi, kun en ymmärrä: onko se jotenkin erilaista mennä liikkuvan tai paikallaan olevan koiran ohi? Kokeeko se koira paikallaanolon uhkaavammaksi ja jos niin, niin miksi. Ja miksi oman koiran voi kyllä kouluttaa kohtaamaan siististi vastaan kävelevän koiran, mutta on mahdotonta kouluttaa kohtaamaan siististi paikallaan oleva koira?

Vierailija kirjoitti:

Kysyn nyt koirattomana ihan vilpittömästi, kun en ymmärrä: onko se jotenkin erilaista mennä liikkuvan tai paikallaan olevan koiran ohi? Kokeeko se koira paikallaanolon uhkaavammaksi ja jos niin, niin miksi. Ja miksi oman koiran voi kyllä kouluttaa kohtaamaan siististi vastaan kävelevän koiran, mutta on mahdotonta kouluttaa kohtaamaan siististi paikallaan oleva koira?

Harvemmin nuo ovat siististi paikallaan ainakaan täällä pk seudulla.

Sitten voidaan miettiä elekielen osuutta koirakommunikoinnissa. Esim. Alla oleva Ylen artikkelista lainattu:

"Varoittava signaali on omistajalle merkki siitä, että koiran pitäisi voida päästä tilanteesta pois, tai tilanne täytyy purkaa muuten rauhallisesti. Ahdistavan tilanteen jatkuessa koira todennäköisesti puolustautuu puremalla.

Koira varoittaviin signaaleihin ei tulisi suhtautua huonona käytöksenä tai varsinkaan rangaista niistä. Koira voi lakata käyttämästä signaaleja, jolloin sen itsepuolustus saattaa tulla täytenä yllätyksenä."

Lähde. https://yle.fi/aihe/a/20-10002054

Ja niin yllättäen koiran toiminta on taas ollut ihmisen aikaansaannos. Kuka olisi arvannut?

Käymme koirani kanssa läheisellä golfkentällä kävelemässä näin sesongin ulkopuolella. Kenttä on luonnollisesti aidattu kauttaaltaan, ja sieltä pääsee pois vain hyvin kapeaa polkua pitkin. Polun päästä pääsee sitten liittymään isommalle kävelytielle.

Ei ole ihan kerta eikä toinenkaan, kun tullessamme polkua pitkin toinen koira on kulkemassa tuota isompaa kävelytietä pitkin, bongaa minun koirani ja käy makaamaan keskelle polkua. Mitään kautta ei pääse kiertämään. Siinä sitten lähestymme, ja useimmiten omistaja lässyttää koiralleen jotain tyyliin "no niin Pipsa, tules nyt..." tai "Oi kato, tuolta tulee sulle kaveri". Yleensä edes ystävällinen pyyntö väistää ei auta, vaan silti jäädään siihen väijymään ja pakotetaan koirat moikkaamaan.

Olen alkanut miettiä, että huudan jo kaukaa, että koirani käy päälle. Ei se edes pidä paikkaansa, mutta haluaisin opetella ohituksia rauhassa enkä niin, että toinen koira tulee väkisin iholle.