Lue keskustelun säännöt.
Mies lähti omilleen ilman rahaa ja nyt kerjää ruokarahaa
20.12.2022 |
Olemme avopari ja asumuserossa olleet noin viikon. Mies pelaa kaikki rahansa ja välit lähimmäisiin kavereihin ja sukulaisiin on poikki. Olemme asumuseron aikana tavanneet useampana päivänä, käyneet syömässä minun piikkiin. Yhtenä päivänä ostin hänelle ruokaa yhdeksi päiväksi. Tänään mies sai taas huomattavan ison palkan, mutta pelasi kaiken muutamassa tunnissa. Nyt kysyy kymppiä paria, että saisi ruokaa.
Olen sanonut, että minun luona kotona hän saa syödä kylliksi, mutta ruokarahaa en ala aikuiselle ihmiselle antamaan. Toisaalta, koen miehen tällä hetkellä hyvin ahdistavaksi, enkä tiedä haluaisinko häntä lähiaikoina luokseni. Luottamuskin täysin mennyt, enkä pidä ajatuksesta että hän jää kotiini kun olen töissä.
Tuntuu pahalta, mutta tavallaan myös oikealta. Minä en ole vastuussa aikuisen ihmisen valinnoista. Jos hän omilleen lähtee, pitäisi myös omista kuluista vastata. Luulisi 35-vuotiaan miehen osaavan huolehtia raha-asioista.
Pitäisikö siis antaa ruokarahaa (ja pelätä, että ruinaa pian päivittäin, minullakaan ei ole ylimääräistä rahaa), vai kääntää vain selkä? Olen aika pehmeä ja kiltti ihminen, tuntuisi pahalta ohjata lähimmäinen johonkin kunnan ruoka-apuun...
Kommentit (79)
Vierailija kirjoitti:
Hän on jo sosiaalitoimen asiakas, mutta ei saa sieltä rahallista tukea palkkatulojen takia. Vanhemmat asuvat ulkomailla.
Oma oloni on ollut hieman helpottunut kun olen ollut nyt yksin, mutta tuntuisi silti pahalle pistää täysi blokki päälle. Tuntuu kuin hylkäisin hänet täysin, joulun alla, jota en kuitenkaan haluaisi tehdä. Jos ohjaan hänet hakemaan ruokaa jostain muualta, alkaa armoton syyttely ja itku, kuinka en enää välitä ym. En haluaisi kuunnella sellaista, ja siitä tulee myös hieman syyllinen olo jostain syystä. Vaikka en tiedä tarvitseeko minun kokea syyllisyyttä, koska en ole hänen asioistaan vastuussa. Välitän hänestä silti.
Helpottaisiko oloasi jos viet hänelle ruokaa (tai tilaat kaupasta kotiinkuljetuksena/noutotilauksena, ettei sinun tarvitse nähdä häntä). Sitten olet tehnyt voitavasi ja voit täysin ansaitusti pistää täysblokin päälle. Et pääse koskaan hänestä eroon jos et pistä täyttä stoppia tilanteelle. Parempi olisi jos lähtisit pois kotoa jouluksi ettei hän voi tulla ovelle kinuamaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja sä hyysäät sitä ku äitihahmo.
Yöh.
Ruokit vaan sitä peliriippuvuuta.
Ryhdistäydy nainen!
Ukko luiskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hän on jo sosiaalitoimen asiakas, mutta ei saa sieltä rahallista tukea palkkatulojen takia. Vanhemmat asuvat ulkomailla.
Oma oloni on ollut hieman helpottunut kun olen ollut nyt yksin, mutta tuntuisi silti pahalle pistää täysi blokki päälle. Tuntuu kuin hylkäisin hänet täysin, joulun alla, jota en kuitenkaan haluaisi tehdä. Jos ohjaan hänet hakemaan ruokaa jostain muualta, alkaa armoton syyttely ja itku, kuinka en enää välitä ym. En haluaisi kuunnella sellaista, ja siitä tulee myös hieman syyllinen olo jostain syystä. Vaikka en tiedä tarvitseeko minun kokea syyllisyyttä, koska en ole hänen asioistaan vastuussa. Välitän hänestä silti.
Mies on jo hyljännyt sut aikapäivää sitten. Hän elää vain pelaamiselle, ja olet tärkeä hänelle vain pelaamisen mahdollistajana. Kun joskus (toivottavasti) tajuat tämän, toivot luultavasti, että olisit tajunnut sen aiemmin. Mutta onneksi voit aloittaa uuden oman elämän vaikka juuri nyt.
Kiitosta et tule saamaan kerjäläiseltä.
Käyttää sua hyväkseen, niin kauan kun voi.
Ethän sä sen huoltaja ole. Pukkaa syndroomaa äiti-teresa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän on jo sosiaalitoimen asiakas, mutta ei saa sieltä rahallista tukea palkkatulojen takia. Vanhemmat asuvat ulkomailla.
Oma oloni on ollut hieman helpottunut kun olen ollut nyt yksin, mutta tuntuisi silti pahalle pistää täysi blokki päälle. Tuntuu kuin hylkäisin hänet täysin, joulun alla, jota en kuitenkaan haluaisi tehdä. Jos ohjaan hänet hakemaan ruokaa jostain muualta, alkaa armoton syyttely ja itku, kuinka en enää välitä ym. En haluaisi kuunnella sellaista, ja siitä tulee myös hieman syyllinen olo jostain syystä. Vaikka en tiedä tarvitseeko minun kokea syyllisyyttä, koska en ole hänen asioistaan vastuussa. Välitän hänestä silti.
Sairaus puhuu. Syyllistäminen on oiva keino nyhtää sinulta lisää rahaa tai rahanarvoista hyötyä.
Oikeasti, peliaddiktista kuoriutuu jääkylmä narsisti kun sairaus pääsee valloilleen. Seuraan tätä läheltä koska mieheni veli on riippuvainen. Soittaa itkien tilipäivänä miehelleni miten on hirveä nälkä ja tarvitsee ruokaa kun ihan huimaa ja kaapit ovat tyhjät. Pelaa siis palkkansa muutamassa tunnissa. Kun mieheni sitten ehdottaa tuovansa veljelleen ruokaa tai että käyvät yhdessä ruokakaupassa miehen laskuun, apu ei kelpaakaan. Kun sitä rahaa tarvitsisi.
Mihinköhän.
Pidä pää kylmänä ap. Älä ole mahdollistaja, koveta sydämesi.
Veli tarvisi terapiaa. Jottei oma talous ihan kuse kattokaa ResQ ja lähin ruokajono sekä kirkon aamupala/lounaspaikat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et tietenkään anna rahaa, etkä päästä kämppääsi. Voit viedä sille kassin ruokaa ja samalla voit viedä sen loput tavarat sille ja todeta että tämä oli nyt tässä. Ja sit estot puhelimeen. Olet ihan liian kiltti mahdollistaja, mies vaan käyttää sinua hyväkseen.
Menkää jo muualle ruokakassi neuvojenne kanssa. Ukko saa luvan painua ruokajonoon tai hakemaan kirkon diakonissalta maksusitoumuksen. Kirkolta saa aamupalaa.
Tottakai olisi oikein vaan käskeä kerjäämään ruokansa muualta, mutta ap on luultavasti liian kiltti siihen eikä pysty kylmästi kieltämään apua joulun alla. Mutta tietenkään ei ruokaakaan pidä jatkuvasti viedä, korkeintaan tämä yksi kerta ja sitten välit poikki kertakaikkiaan ja täydellisesti. Numero estoon ja kaikki muutkin yhteydenottokanavat ja kaikille tutuille tieto että mikä tilanne, ettei kukaan mene säälimään sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Viikon asumuserossa ja sen aikana olette jo tavanneet useampana päivänä. Ihan sama vaikka roudaatte kamanne takaisin saman katon alle.
Mies halusi omiin oloihinsa, ettei riideltäisi kokoajan. Viimeiset viikot ennen lähtöä oli pelkkää riitelyä, juurikin näistä asioista. Toiveena myös oli, että alkaisi omillaan ollessa ottamaan vastuuta asioistaan, mutta toisin kävi.
Vierailija kirjoitti:
Hän roikkuu rahoissasi niin kauan kuin sallit ja manipuloi just tuolla itkulla ja syyllistämisellä sut antamaan rahaa. Hän ei ole kiinnostunut sinusta. Hae apua itsellesi, miehelle kaikki estot päälle. Aikuinen terve ihminen ei pelaa kaikkia kaikkien läheisten rahoja.
Tältä minustakin välillä tuntuu... Tosin on ollut aikoja, jolloin mies ei ole pelannut ja silloin kun asiat joskus ovat ihan hyvin, mies osaa olla todella kultainen ja ihana, silloin taas tuntuu että hän oikeasti välittäisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän on jo sosiaalitoimen asiakas, mutta ei saa sieltä rahallista tukea palkkatulojen takia. Vanhemmat asuvat ulkomailla.
Oma oloni on ollut hieman helpottunut kun olen ollut nyt yksin, mutta tuntuisi silti pahalle pistää täysi blokki päälle. Tuntuu kuin hylkäisin hänet täysin, joulun alla, jota en kuitenkaan haluaisi tehdä. Jos ohjaan hänet hakemaan ruokaa jostain muualta, alkaa armoton syyttely ja itku, kuinka en enää välitä ym. En haluaisi kuunnella sellaista, ja siitä tulee myös hieman syyllinen olo jostain syystä. Vaikka en tiedä tarvitseeko minun kokea syyllisyyttä, koska en ole hänen asioistaan vastuussa. Välitän hänestä silti.
Sairaus puhuu. Syyllistäminen on oiva keino nyhtää sinulta lisää rahaa tai rahanarvoista hyötyä.
Oikeasti, peliaddiktista kuoriutuu jääkylmä narsisti kun sairaus pääsee valloilleen. Seuraan tätä läheltä koska mieheni veli on riippuvainen. Soittaa itkien tilipäivänä miehelleni miten on hirveä nälkä ja tarvitsee ruokaa kun ihan huimaa ja kaapit ovat tyhjät. Pelaa siis palkkansa muutamassa tunnissa. Kun mieheni sitten ehdottaa tuovansa veljelleen ruokaa tai että käyvät yhdessä ruokakaupassa miehen laskuun, apu ei kelpaakaan. Kun sitä rahaa tarvitsisi.
Mihinköhän.
Pidä pää kylmänä ap. Älä ole mahdollistaja, koveta sydämesi.
Veli tarvisi terapiaa. Jottei oma talous ihan kuse kattokaa ResQ ja lähin ruokajono sekä kirkon aamupala/lounaspaikat.
Mies voi katsoa nämä ihan itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Et anna hänelle rahaa tai maksa ruokia. Te olette eronneet.
Ei tietenkään ruokarahaa, eikä mitään muutakaan. Sairas ihminen kun pelaa rahansa.
Iljettää ajatella, että takiainen roikkuu sinussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viikon asumuserossa ja sen aikana olette jo tavanneet useampana päivänä. Ihan sama vaikka roudaatte kamanne takaisin saman katon alle.
Mies halusi omiin oloihinsa, ettei riideltäisi kokoajan. Viimeiset viikot ennen lähtöä oli pelkkää riitelyä, juurikin näistä asioista. Toiveena myös oli, että alkaisi omillaan ollessa ottamaan vastuuta asioistaan, mutta toisin kävi.
Vierailija kirjoitti:
Hän roikkuu rahoissasi niin kauan kuin sallit ja manipuloi just tuolla itkulla ja syyllistämisellä sut antamaan rahaa. Hän ei ole kiinnostunut sinusta. Hae apua itsellesi, miehelle kaikki estot päälle. Aikuinen terve ihminen ei pelaa kaikkia kaikkien läheisten rahoja.
Tältä minustakin välillä tuntuu... Tosin on ollut aikoja, jolloin mies ei ole pelannut ja silloin kun asiat joskus ovat ihan hyvin, mies osaa olla todella kultainen ja ihana, silloin taas tuntuu että hän oikeasti välittäisi.
Äh, tuommoisia nuo riippuvaiset just on. Parempina kausina lupaa ja vannoo kuun taivaalta ja syvää rakkauttaan, mutta tosiasiassa hän repsahtaa aina uudelleen. Sinun pitää vaan repäistä itsesi irti, pelastaa itsesi ennen kuin hän pelaa sinunkin rahat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän on jo sosiaalitoimen asiakas, mutta ei saa sieltä rahallista tukea palkkatulojen takia. Vanhemmat asuvat ulkomailla.
Oma oloni on ollut hieman helpottunut kun olen ollut nyt yksin, mutta tuntuisi silti pahalle pistää täysi blokki päälle. Tuntuu kuin hylkäisin hänet täysin, joulun alla, jota en kuitenkaan haluaisi tehdä. Jos ohjaan hänet hakemaan ruokaa jostain muualta, alkaa armoton syyttely ja itku, kuinka en enää välitä ym. En haluaisi kuunnella sellaista, ja siitä tulee myös hieman syyllinen olo jostain syystä. Vaikka en tiedä tarvitseeko minun kokea syyllisyyttä, koska en ole hänen asioistaan vastuussa. Välitän hänestä silti.
Sairaus puhuu. Syyllistäminen on oiva keino nyhtää sinulta lisää rahaa tai rahanarvoista hyötyä.
Oikeasti, peliaddiktista kuoriutuu jääkylmä narsisti kun sairaus pääsee valloilleen. Seuraan tätä läheltä koska mieheni veli on riippuvainen. Soittaa itkien tilipäivänä miehelleni miten on hirveä nälkä ja tarvitsee ruokaa kun ihan huimaa ja kaapit ovat tyhjät. Pelaa siis palkkansa muutamassa tunnissa. Kun mieheni sitten ehdottaa tuovansa veljelleen ruokaa tai että käyvät yhdessä ruokakaupassa miehen laskuun, apu ei kelpaakaan. Kun sitä rahaa tarvitsisi.
Mihinköhän.
Pidä pää kylmänä ap. Älä ole mahdollistaja, koveta sydämesi.
Veli tarvisi terapiaa. Jottei oma talous ihan kuse kattokaa ResQ ja lähin ruokajono sekä kirkon aamupala/lounaspaikat.
On käynyt terapiassa pariin otteeseen mutta jättää aina leikin kesken. Pari kymppitonnia ulosotossa, miehelleni velkaa noin kymppitonnin.
Toivoton tapaus. Tärkeintä on se ettei mieheni tai muutkaan läheisensä enää anna rahaa, vaan jos jotain niin ruokaa. Pettymykset alkavat nimittäin kalvaa perhesuhteita pahasti, mutta muut eivät voi riippuvaista parantaa. Tärkeää on ettei mahdollista.
Anna sille vaikka purkkihernekeittoa, näkkäriä ja makaroonia niin saat joulumielen sinäkin.
Vierailija kirjoitti:
Mies? 35-vuotias? Tuo kuulostaa kyllä keskenkasvuiselta 13-vuotiaalta räkänokalta. Anteeks nyt vaan.
Tai sitten kuulostaa ihan vain 35 vuotiaalta mieheltä, joka kärsii toiminnallisesta riippuvuushäiriöstä nimeltä rahapeliriippuvuus. Sinä itse et kuulosta järin fiksulta aikuiselta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän on jo sosiaalitoimen asiakas, mutta ei saa sieltä rahallista tukea palkkatulojen takia. Vanhemmat asuvat ulkomailla.
Oma oloni on ollut hieman helpottunut kun olen ollut nyt yksin, mutta tuntuisi silti pahalle pistää täysi blokki päälle. Tuntuu kuin hylkäisin hänet täysin, joulun alla, jota en kuitenkaan haluaisi tehdä. Jos ohjaan hänet hakemaan ruokaa jostain muualta, alkaa armoton syyttely ja itku, kuinka en enää välitä ym. En haluaisi kuunnella sellaista, ja siitä tulee myös hieman syyllinen olo jostain syystä. Vaikka en tiedä tarvitseeko minun kokea syyllisyyttä, koska en ole hänen asioistaan vastuussa. Välitän hänestä silti.
Sairaus puhuu. Syyllistäminen on oiva keino nyhtää sinulta lisää rahaa tai rahanarvoista hyötyä.
Oikeasti, peliaddiktista kuoriutuu jääkylmä narsisti kun sairaus pääsee valloilleen. Seuraan tätä läheltä koska mieheni veli on riippuvainen. Soittaa itkien tilipäivänä miehelleni miten on hirveä nälkä ja tarvitsee ruokaa kun ihan huimaa ja kaapit ovat tyhjät. Pelaa siis palkkansa muutamassa tunnissa. Kun mieheni sitten ehdottaa tuovansa veljelleen ruokaa tai että käyvät yhdessä ruokakaupassa miehen laskuun, apu ei kelpaakaan. Kun sitä rahaa tarvitsisi.
Mihinköhän.
Pidä pää kylmänä ap. Älä ole mahdollistaja, koveta sydämesi.
Veli tarvisi terapiaa. Jottei oma talous ihan kuse kattokaa ResQ ja lähin ruokajono sekä kirkon aamupala/lounaspaikat.
On käynyt terapiassa pariin otteeseen mutta jättää aina leikin kesken. Pari kymppitonnia ulosotossa, miehelleni velkaa noin kymppitonnin.
Toivoton tapaus. Tärkeintä on se ettei mieheni tai muutkaan läheisensä enää anna rahaa, vaan jos jotain niin ruokaa. Pettymykset alkavat nimittäin kalvaa perhesuhteita pahasti, mutta muut eivät voi riippuvaista parantaa. Tärkeää on ettei mahdollista.
Eikö hälytyskellot soinut aikaisemmin. 10 tuhatta on jo hemmetin iso laina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän on jo sosiaalitoimen asiakas, mutta ei saa sieltä rahallista tukea palkkatulojen takia. Vanhemmat asuvat ulkomailla.
Oma oloni on ollut hieman helpottunut kun olen ollut nyt yksin, mutta tuntuisi silti pahalle pistää täysi blokki päälle. Tuntuu kuin hylkäisin hänet täysin, joulun alla, jota en kuitenkaan haluaisi tehdä. Jos ohjaan hänet hakemaan ruokaa jostain muualta, alkaa armoton syyttely ja itku, kuinka en enää välitä ym. En haluaisi kuunnella sellaista, ja siitä tulee myös hieman syyllinen olo jostain syystä. Vaikka en tiedä tarvitseeko minun kokea syyllisyyttä, koska en ole hänen asioistaan vastuussa. Välitän hänestä silti.
Sairaus puhuu. Syyllistäminen on oiva keino nyhtää sinulta lisää rahaa tai rahanarvoista hyötyä.
Oikeasti, peliaddiktista kuoriutuu jääkylmä narsisti kun sairaus pääsee valloilleen. Seuraan tätä läheltä koska mieheni veli on riippuvainen. Soittaa itkien tilipäivänä miehelleni miten on hirveä nälkä ja tarvitsee ruokaa kun ihan huimaa ja kaapit ovat tyhjät. Pelaa siis palkkansa muutamassa tunnissa. Kun mieheni sitten ehdottaa tuovansa veljelleen ruokaa tai että käyvät yhdessä ruokakaupassa miehen laskuun, apu ei kelpaakaan. Kun sitä rahaa tarvitsisi.
Mihinköhän.
Pidä pää kylmänä ap. Älä ole mahdollistaja, koveta sydämesi.
Veli tarvisi terapiaa. Jottei oma talous ihan kuse kattokaa ResQ ja lähin ruokajono sekä kirkon aamupala/lounaspaikat.
On käynyt terapiassa pariin otteeseen mutta jättää aina leikin kesken. Pari kymppitonnia ulosotossa, miehelleni velkaa noin kymppitonnin.
Toivoton tapaus. Tärkeintä on se ettei mieheni tai muutkaan läheisensä enää anna rahaa, vaan jos jotain niin ruokaa. Pettymykset alkavat nimittäin kalvaa perhesuhteita pahasti, mutta muut eivät voi riippuvaista parantaa. Tärkeää on ettei mahdollista.
Eikö hälytyskellot soinut aikaisemmin. 10 tuhatta on jo hemmetin iso laina.
Soivat tietenkin, kyllä riippuvuus oli tiedossa jo ekojen satasten jälkeen. Mutta mieheni on kiltti, ja sekin on nyt nähty käytännössä että veri on vettä sakeampaa. Kesti 3 vuotta ennen kuin sain miehen oikeasti ymmärtämään että rahaa ei kannata antaa. Tosin osa velasta on kertynyt siitä, että mies on maksanut veljensä vuokria suoraan vuokranantajalle.
Ja puhun lainasta, mutta ei mies missään vaiheessa ole kuvitellut koskaan saavansa pennin pyörylää takaisin. Eikä tule saamaankaan.
Mies? 35-vuotias? Tuo kuulostaa kyllä keskenkasvuiselta 13-vuotiaalta räkänokalta. Anteeks nyt vaan.