Minua alitajuisesti stressaa, että mies tekee itselleen jotain jouluaattona. Vihjaillut.

En tarvitse moralisointia, että miksi kestän sellaista puhetta mutta mies on minulle rakas, hyvä ystävä ja paljon muuta. Olemme pitäneet toisistamme huolta sen verran kuin olemme molemmat kyenneet. Eli siis oltu vain tukena ja yhdessä, hyvinä ja huonoina hetkinä.

Mies on masentunut tai ehkä uupunut ja tyytymätön elämäänsä ajoittain. On aika suorapuheinen mutta enemmänkin uhoaja kuin toteuttaja. Välillä puhunut mietteitään kuolemasta ja itse olen topuutellut.
Nyt on viime viikkoina puhunut hakevansa köyden Tokmannilta, tai katsellut sellaisia ja että jouluaattona sitten käyttää sitä. Puhunut ohimennen, tavallaan ei tosissaan ja tavallaan ehkä avunhuutona, tai haluaa vain ilmaista tyytymättömyyttään niin.
En ole ottanut kovin tosissani koska olen näitä ennenkin kuunnellut mutta nyt jotenkin tuo asia mietityttää enemmän. Etenkin kun kertoi taas tuosta köydestä viimeksi kun olin hänen luonaan, niin tokaisin typerästi huokaisten, että "No.. olet aikuinen ihminen ja sinulla on kaikki valta ja päätös tehdä omat ratkaisusi tässä elämässä, että ei tarvitse minulle kertoa." Ja hän jäi katsomaan pitkään eikä siitä puhuttu enää.
En mä tiedä miksi sanoin noin. Nyt kaduttaa, kai ajattelin, herättää häntä, en osaa sanoa.

Nyt tuo on alkanut takaraivossa jytemään. Ei edes tietoisesti vaan yhtäkkiä eilen vaan tuli olo, että onkohan hänellä kaikki hyvin ja sitten ajatukset alkoivat menemään siihen, että kun jouluaattona illalla menen hänen luokseen kuten olemme sopineet niin löydänkö hänet sen köyden kanssa. Aloin itkemään itsekseni ja miettimään, etten kestäisi sitä ja ajatukset harhaili asian äärellä.
Nytkin olen alitajuisesti tänään miettinyt asiaa ja tämä on nyt mennyt siihen, että katson milloin viimeksi ollut watsapissa paikalla. Eilen illalla ja itseäni huolestuttaa kun ei vastaa viestiin minkä lähetin hetki sitten.
Tiedän, että on töissä mutta tämä asia kalvaa. Koko ajan palaan puhelinta vilkaisemaan, että jokohan olisi vastannut.

En tiedä mitä sanoa ja mitä tehdä. Pitäisikö asiasta puhua vakavasti hänen kanssaan, kuitenkin vitsailee tai ehkä en saa mielenrauhaa. Kun ei tiedä onko hätä todellinen vai vain jotain ilmaisua uupumuksestaan, josta ei osaa muulla tavalla keskustella mutta haluaa kuitenkin tulla kuulluksi vaikka ei ole näiden asioiden kanssa tosissaan.