Lue keskustelun säännöt.
Te 80-luvulla eläneet, osaatteko kertoa että oliko kasari juuri sellainen kuin se esitetää elokuvissa ja sarjoissa?
Sillä kun en ole elänyt itse kyseistä aikaa, niin olen miettinyt että kuinka hyvin elokuvat ja sarjar kuvastaa tätä aikakautta? Kuten esim. Back to the Future, MacGyver ja Stranger Things? Tai tämä Netflixin uusin elokuva White Noise:
Kommentit (777)
Kasarilla sai maalivahtia taklata maalin takana ja Tony Arima kun niittasi toistamiseen Tapparan Markus Matssonia, ei tämä mennyt enää kertaakaan maalin taakse ja yksi tilanne johtikin välittömästi maaliin.
Toki maalivahtikin sai taklata takaisin ja Ron Hextall -nimellä kannattaakin monen sännätä Youtubeen pariin.
Autot olivat valtaosin takavetoisia ja luonnollisesti ilman ABS-jarruja ja luistonestoja, jotenka niin sanotuilla vastaheitoilla päästiin ajamaan mutkat hienosti, joka ei tänä päivänä enää nopein ajotyyli.
Ajosta huomiota vei suosikkibiisien kelaaminen C-kasetilta, ennen kuin tuli valtaisa kehitysaskel, joka tunnisti biisien alkukohdat eri kelauspainikkeella ja radioasemien haku rds-painikkeellakin oli melkoisen kova innovaatio eli haki asemaa siten, ettei se särisisi.
Kaverit saivat hämmästellä myös kun soitin kesälomalla veneestä NMT-puhelimesta heille saaristosta tai kesämökiltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä vähän Youtubesta löytynyttä Suomi kasaria - kyllä on sellaista Soviet Finland meinikiä että oksat pois.
80-luvulla painoin 25 kiloa vähemmän. Mä joskus kaipaan 80-luvun tiettyä viattomuutta. Autot oli karseita kotteroita jos ei ollut mersua tai volvoa. Puhelinvastaaja oli kova juttu, kuten myös ekat varsinaiset koti-PC:t 80-luvun lopulla. Ohjelma ladattiin lerpulta ja myöhemmin windows 3.1. taisi tulla 14:llä korpulla. Appiukko osti kannettavan tietokoneen, joka maksoi 80-luvun puolivälissä noin 20 000 markkaa. Kuluttajaelektroniikka oli harvojen herkkua.
Niin ja Neuvostoliiton ydinaseilla puolustettiin rauhaa :) Maailmassa oli paljon vähemmän kieroja juttuja. Elämä oli yksinkertaisempaa. Olen syntynyt -64 ja 80-luvulla oli opiskelut, intti, työelämää, avioliittoa, eka oma kämppä, rahasta välillä tiukkaa. Syötiin herne-raejuusto-tonnikala -linjalla ja paras viini oli Blue Nun kun ei paremmasta tiedetty.
Vierailija kirjoitti:
1980-luvun Porissa tiedettiin homo- ja lesbohommatkin. Piti mennä vaan tiettyyn ravintolaan Porin keskustassa niin sieltä sai aina seuraa. Ihan sama kuin nykyään.
Gay Gambrini oli Hesassa kova sana.
Vierailija kirjoitti:
Ei liene yllätys, että moni meistä vietti lapsuutensa Suomessa. Täällä elettiin takapajulassa, mukavassa sellaisessa, vielä tuohon aikaan. Muutamia rauhallisia vietnamilaisia venepakolaisia taisi joihinkin kyliin saapua.
Oletko islamofoobikko? Suorastaan kolonialisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei liene yllätys, että moni meistä vietti lapsuutensa Suomessa. Täällä elettiin takapajulassa, mukavassa sellaisessa, vielä tuohon aikaan. Muutamia rauhallisia vietnamilaisia venepakolaisia taisi joihinkin kyliin saapua.
Oletko islamofoobikko? Suorastaan kolonialisti.
No nyt on huono provo. Miten tuo mihinkään kolonialismiin liittyy? Eikä se ole fobiaa jos ei pidä jostain. Koko käyttämäsi termi on muuten pelkkää propagandaa.
Tämän ketjun perusteella elämä maaseudulla ja kaupungeissa oli kasarilla varsin erilaista. Hkissä itse asuin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämän ketjun perusteella elämä maaseudulla ja kaupungeissa oli kasarilla varsin erilaista. Hkissä itse asuin.
Kyllä siinä oli tosiaan eroa. Toki riippuu hirveän paljon paikkakunnasta ja muista olosuhteista esim. kaveripiiristä, vanhempien duunista tms. miten paljon. On kuitenkin ollut yllätys miten paljon kokemukset eroaa kun minä pääkaupunkiseudulta oleva muistelen kasaria maaseudulta kotoisin olevan puolisoni kanssa. Eroa on siinä mitä meillä löytyi kaupasta, paljonko kanavia näkyi televisiossa, millaista kouluruokaa oli jne. Vapaa-aikaa vietettiin eri tavoin ja en muista koskaan joutuneeni missään tappelemaan kun taas puolisolla on ikäviä muistoja siitä miten väkivaltaista aikaa kasari ja ysäri oli etenkin pojille.
Se oli ahdistavaa saippuasarjojen ylimakeaa siirappiaikaa. Kaikki oli siirappisen ällöttävää ja valheellista egoilua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jengit olivat kaupunkien juttu. Ehkä enemmän 60-70-lukua tuo että oman kylän tansseissa ei suvaittu naapureita, 80-luvulla kun lavat alkoivat kuolla pois ja porukat kävivät enemmän kaupungissa ravintolassa. Katselin tuon ajan kotimaisia elokuvia ja en oiken realistisia löytänyt. Nuorten kirjoissa on ehkä eniten realismia.
Pohjolassa kohonneita säteilyarvoja:
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Soviet Finland - Lujaa laatua Lada:
Matkittiin amerikkalaista suureellista, muovista elämää mutta oikeesti elettiin NL:n eteisessä sotaveteraaneilla vielä muistoissa ja rasitteena II maailmansota. Elettiin silloin vielä hyssytellen ja suu supussa mutta sen pelon itänaapuria kohtaan aisti ja tiesi nuorikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Amerikan kasaria kyllä, mutta pitää ottaa huomioon että 80-luku Suomessa ei ole sama kuin 80-luku Jenkeissä eikä jenkkien kasarielokuvat ja -sarjat kuvaa 80-luvun oloja ja kulttuuria Suomessa. Jos haluaa oppia Suomen 80-luvusta niin kannattaa vaikka ennemmin katsoa vaikkapa Uuno Turhapuroa ja Karpoa.
Kyllä Suomessa oli naiset kauniimpia silloin, miehet komeampi eikä hinttareita ollut näkyvissä. Autotkin oli autoja silloin.
Kaikki oli aidompaa silloin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei liene yllätys, että moni meistä vietti lapsuutensa Suomessa. Täällä elettiin takapajulassa, mukavassa sellaisessa, vielä tuohon aikaan. Muutamia rauhallisia vietnamilaisia venepakolaisia taisi joihinkin kyliin saapua.
Oletko islamofoobikko? Suorastaan kolonialisti.
Minä olen ainakin, hinttareita ja säkkipäisiä naisia ei näkynyt. Lampaatkin saivat elää rauhassa.
Hienoa aikaa, toivoisin nykyihmisten kokevan saman.
Kyllä oli kasari ihanaa aikaa! Kaikki oli aidompaa. Turvallista. Vähän juppia ja paljon neonvärejä ja iso tukka. Ja Dingo.
Vierailija kirjoitti:
Tuli 80-luku mieleen kun kohtasin kaupassa naisen, jonka kanssa oli koulussa samaan aikaan 80-luvun alussa hiukset olivat samoilla suurilla permamentti-paplari
rullilla ja sama ruskeanpunainen pankkineiti väri päässä.
Parasta 80-luvussa oli toivo paremmasta, opiskelu oli koko päiväistä ja kesätienesteillä ja opintolainalla piti kituuttaa koko talvi, silti sen uskoi olevan väliaikaista.
Jopa sellaiseen käsittämättömään asiaan kuin maailman rauhaan jaksettiin uskoa.jaa muistaakseni sitä mahdollista ydinsotaa jauhettiin ja jauhettiin ja vielä että kuka sitä isoa punaista nappia eka painaa ja millon vaikka vahingossa tönäsee ekaks. ja ambomaan lapset maha pullottaen ja kärpäset silmillä kerättiin rahaa. sit jankattiin sitä että kuka meidän eläkkeet maksaa kun väkiluku Suomessa vähenee no siinä ollaan kunnostauduttu lähivuosina. muutenhan se oli ihan iloista aikaa juppeinneen ja nousukkaineen päivineen. kun 70-luvun ankeudesta päästiin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei liene yllätys, että moni meistä vietti lapsuutensa Suomessa. Täällä elettiin takapajulassa, mukavassa sellaisessa, vielä tuohon aikaan. Muutamia rauhallisia vietnamilaisia venepakolaisia taisi joihinkin kyliin saapua.
Oletko islamofoobikko? Suorastaan kolonialisti.
Kasarilla oli kivaa, kaikki keittivät tervaa orjalaivoihin ja iltaisin ommeltiin hakaristilippuja.
On vielä elinvoimainen kylä niin kyläkauppaa/kauppoja vielä laajennettiin remontilla ennen EU:ta ja 2000 luvulla sitten joka paikassa vanhat kaupat jyrättiin matalaksi ja sitten uutta tilalle ja puheet kenen selkänahasta nuokin rahat sitten tuohon revitty?
Yks asia mikä pysyy on pillun tenhovoima.