Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä muita eroamassa olevia naisia / miehiä?
12.11.2006 |
Millaisissa tunnelmissa olette? Millaisissa väleissä olette puolisonne kanssa? Miten uskotte selviävänne erosta?
Mulla on yllättävän hyvä olo, jotenkin sellainen " alistunut" ; näin piti käydä ja nyt näin myös käy. Lasten puolesta tosin pelottaa, miten he asian ottavat. Ja millaisiksi he ehkä muuttuvat, jos itse vaikka romahtaakin täysin ja muuttaa heidänkin elämänsä helvetiksi.
Kommentit (5)
oli että vanhempana pitää muistaa ettei lapsi voi toipua erosta " ohi" vanhemman. Ts lapsen toipuminen on riippuvainen sinun toipumisesta. Mitä paremmin itse toivut, sen paremmin lapsikin. Mutta jos et huolehdi itsestäsi, ei lapsikaan voi toipua.
Lisäksi lapsen toipuminen on aina askeleen vanhempaa jäljessä. Itse huomasin tämän ihan käytännösä. Aina kun lapsella alkoi kriisi, huomasin että itsehän kävin saman asian läpi muutamia viikkoja aiemmin.
Ja nämä neuvot luin Bruce Fisherin kirjasta " jälleenrakentaminen kun suhteesi päättyy. Suosittelen lämpimästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
saan kirjoittaa avioeropaperit lopullisesti alle. Ja tunnelmat ovat itsellä hyvät, mies vonkaa edelleen takaisin, mukamas rakastaa ja ei koskaan voi rakastaa ketään muuta.
Ainut asia joka vähän mietityttää ovat lapset. 6-vuotiaalla oli jo kriisinsä kesällä, uhkasi tappaa itsensä jne, mutta 4-vúotias alkaa vasta nyt käsittelemään asiaa. Muutama viikko sitten oltiin kylässä ja 4-vee ilmoitti kahvipöydässä, että kun äiti ja isä tappeli, niin isä löi äitiä nyrkillä selkään.
Perheneuvolassa ollaan käyty ja käydään edelleen, tosin en sieltä hirveästi mitään apua koe saavani.
Olen päätökseni tehnyt ja mielestäni päätös on hyvä, lapsetkin tottuvat kahteen kotiin ja eipähän ainakaan kotona enää tapella koko ajan.
eiköhän ne silti jotakin ymmärrä tästä uudesta perhetilanteesta? Vanhempi reagoi jo nyt riitoihin. Perheneuvolasta ei tahdo saada apua, aikaisemmin aloitetut käynnit loppuivat siihen kun henkilökunta ei vastaa puheluihin / soittopyyntöihin. Kyl tekisi mieli jutella jonkun kanssa, lastenkin takia vaan minkäs teet kun yhteiskunnan palvelut ei toimi.
6-veen itsemurhahöpinöistä. Niihinhän yleensä reagoidaan melko nopeasti.
Mutta tyttö höpisi jo samaa viime keväänä kun muutettiin, eli taitaa vaan olla niin, että muutokset eivät sovi tytölle. Silloin keväällä soitin neuvolaan ja sieltä sanottiin vaan, että 5-vuotiaat alkavat kuolemaa miettiä ja ei ole ollenkaan kummallisia nuo jutut. Mutta kun ne uusiutuivat noin äkkiä, niin ajattelin, että perheneuvolasta ei ainakaan haittaa ole.
Meillä suhde oli tappelua ja viimeisen riidan aikana lapset tosiaankin näkivät kun mies minut hakkasi. Ja edelleen idiootti luulee, että sen takaisin otan.
Ettei muita eroamassa olevia löydy? Vai ettekö kehtaa joulun alla miettiäkään näitä ikävämpiä asioita...
Outoa olla ainoa!!!!
t. ap