Soitteleeko teidän yli 70-vuotiaat vanhemmat ihan turhia puheluja teille? Kun ei mitään heillä tapahtu, niin raportoivat
Kommentit (59)
Vierailija kirjoitti:
Miten yhteydenpito on turhaa? Etkö halua siis olla yhteyksissä vanhempiisi.
Kun mitään asiaa ei ole niin onhan se vähän toisen ajan viemistä lämpimikseen
Kyllä. Yli tunnin puheluita ja nimenomaan äitini.
Ehkä olen poikkeus ja korostan taas. Olen yli 70 enkä ikinä soita lapsilleni. Vaikka olisi asian tynkääkin.
Jos eivät soita niin eivät soita. Yksi on merkitty terveydenhoitoon lähiomaiseksi, ehkä hän ilmoittaa muillekin jos kuolen.
Ei soittele, no isä on kuollutkin aikoja sitten, mutta äiti ei soittele koskaan, laitamme viestejä usein ja soitamme puolin ja toisin vain jos on todella kiireellinen asia. Mutta viestittelemme usein, melkein joka päivä. Emme ole kumpikaan koskaan olleet puhelimessa juttelemisen ystäviä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten yhteydenpito on turhaa? Etkö halua siis olla yhteyksissä vanhempiisi.
Kun mitään asiaa ei ole niin onhan se vähän toisen ajan viemistä lämpimikseen
Miksi tätä on miinustettu? Aikuisen, perhettä pyörittävänkö lapsen pitäisi koko ajan olla passissa milloin vanhus keksii soittaa? Eikä sitten ole oikeasti mitään mistä puhua keskenään
Joudun asumaan tuohon ikäryhmään asuvan vanhempani kanssa, välimme ovat huonot ja puhumme vain vähän. Vanhempani soittaa sitten toiselle lapselleen usein ja ihan turhia puheluita. Haluaa kuulemma puhua jonkun kanssa ja valittaa kun ei ole seuraa. Aika turhaa kun tosiaan ei asu yksin ja voisi puhua kanssani, mutta haluaa vain huutaa, valittaa, syyllistää ja haukkua. Toisaalta itsekään en oikeastaan halua puhua vanhempani kanssa. Ihan tarpeeksi kärsimistä on jo siinä, että joudun aikuisena asumaan vanhempani kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Joudun asumaan tuohon ikäryhmään asuvan vanhempani kanssa, välimme ovat huonot ja puhumme vain vähän. Vanhempani soittaa sitten toiselle lapselleen usein ja ihan turhia puheluita. Haluaa kuulemma puhua jonkun kanssa ja valittaa kun ei ole seuraa. Aika turhaa kun tosiaan ei asu yksin ja voisi puhua kanssani, mutta haluaa vain huutaa, valittaa, syyllistää ja haukkua. Toisaalta itsekään en oikeastaan halua puhua vanhempani kanssa. Ihan tarpeeksi kärsimistä on jo siinä, että joudun aikuisena asumaan vanhempani kanssa.
Lisäksi tämän vanhemman veli soittaa joka päivä.
Soitan joka päivä 82- vuotiaalle äidilleni. Eihän hänen asiansa kummoisia ole: miten on nukkunut, mitä syönyt, mistä koskee jne. En koe tätä ongelmaksi.
Tosin hoidan kaikki hänen asiansa muutenkin.
Ei. Soitan itse koska on pakko pitää yhteyttä jotenkin. Jos en soittaisi, joku päivä kysyisi varmaan miksi ei soita tms. On säitä pidellyt, on hyvä aihe, joskin varmaan tylsä joillekin.
JOS ITSE elät yli 70 vuotiaaksi, ehkäpä sitten ymmärrät edesmenneitä vanhempiani .
Varsinkin jos olet sairas, tai / ja yksinäinen.
Minkäänlaisia "uutisia" muilla on kun he rohkenevat sulle soitella ?
MILLOIN itse soitit vanhemmillesi ?
Voihan olla että sinun uutisesi eivät myöskään merkitse mitään heille, mutta kuuntelevat kun kerran soitit.
75-vuotias isäni asuu naapurissa ja käy tämän tästä höpisemässä ja kahvilla. Aina en jaksaisi, enkä ehtisikään kuunnella viisikymmentä vuotta vanhoja (samoja) juttuja. Mulla on kaksi erityislasta, jotka vaativat myös paljon ja miesystävä, joka kaipaa huomiota myös. Tiedostan kyllä, että isä ei tuossa loputtomiin ole ja on yksinäinen, mutta silti välillä suorastaan ahdistaa, kun mun pitäisi revetä moneksi.
Vierailija kirjoitti:
Miten yhteydenpito on turhaa? Etkö halua siis olla yhteyksissä vanhempiisi.
Yli tunnin puhelut ovat ihan järjenjättiöisiä. Sellaisia äidin yksinpuheluita. Ihmisinä olemme kovin erilaisia ja eri luonteisia.
hei mummo tulemme taas kesällä katsomaan kirjoitellaan silloin se testamenttikin vihdoin kuntoon
No, onhan nämä puhelut usein aika raskaita. En itse erityisemmin tykkää puhelimessa puhumisesta, niin on tylsää kuunnella mitä on tehnyt, kuinka kävi kaupassa, mitä osti ja mitä katsoi/aikoo katsoa televisiosta.
Ja tällä ihmisellä on ystäviä vaikka kuinka, tapaakin heitä lähes päivittäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joudun asumaan tuohon ikäryhmään asuvan vanhempani kanssa, välimme ovat huonot ja puhumme vain vähän. Vanhempani soittaa sitten toiselle lapselleen usein ja ihan turhia puheluita. Haluaa kuulemma puhua jonkun kanssa ja valittaa kun ei ole seuraa. Aika turhaa kun tosiaan ei asu yksin ja voisi puhua kanssani, mutta haluaa vain huutaa, valittaa, syyllistää ja haukkua. Toisaalta itsekään en oikeastaan halua puhua vanhempani kanssa. Ihan tarpeeksi kärsimistä on jo siinä, että joudun aikuisena asumaan vanhempani kanssa.
Lisäksi tämän vanhemman veli soittaa joka päivä.
Äitini vanhin sisko soitteli myös outoja "missä äitisi on kun ei vastaa puhelimeen" puheluita. Sanoin aina etten tiedä, vaikka välillä tiesinkin. Asuin yuossa vaiheessa jo satojen kilometrien päässä kotoa.
Myös äidin nuorin sisko soitti satunnaisia vihaan äitiäsi puheluita. Äidin puoleinen suku tuntuu olevan täynnä ei kunnossa olevia mt kuntoutujia.
Vierailija kirjoitti:
Soitan joka päivä 82- vuotiaalle äidilleni. Eihän hänen asiansa kummoisia ole: miten on nukkunut, mitä syönyt, mistä koskee jne. En koe tätä ongelmaksi.
Tosin hoidan kaikki hänen asiansa muutenkin.
Aivan sama tilanne täällä 82-vuotiaan äitini kanssa. Hän ei tosiaan jaksa yhtään kuunnella minun kuulumisiani vaan korottaa ääntään ja puhuu päälle jatkaen omia valituksiaan. Osasyynä on, ettei kuule kunnolla, mutta ei pysty sitä itselleen myöntämään eikä kuulolaitteitaan käytä, vaikka ne on hankittu, "kun äänet niiden kautta kuulostavat kamalalta". No varmaan niin, kun ei totuttele niitä käyttämään. Selittelee sitten kuinka kuulee aivan hyvin, mutta toiset puhuvat vaan niin epäselvästi. Ärsyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joudun asumaan tuohon ikäryhmään asuvan vanhempani kanssa, välimme ovat huonot ja puhumme vain vähän. Vanhempani soittaa sitten toiselle lapselleen usein ja ihan turhia puheluita. Haluaa kuulemma puhua jonkun kanssa ja valittaa kun ei ole seuraa. Aika turhaa kun tosiaan ei asu yksin ja voisi puhua kanssani, mutta haluaa vain huutaa, valittaa, syyllistää ja haukkua. Toisaalta itsekään en oikeastaan halua puhua vanhempani kanssa. Ihan tarpeeksi kärsimistä on jo siinä, että joudun aikuisena asumaan vanhempani kanssa.
Lisäksi tämän vanhemman veli soittaa joka päivä.
Siis soittaa vanhemmalleni joka päivä. Itselleni ei onneksi soita koskaan. Ei vain olisi mitään sanottavaa.
Rupatellaan pari kertaa viikossa äidin 90 v. kanssa, usein toistelee samaa, kun ei muista.
Rakas on ja toki välillä raskas, kun laittaa päälle Hyacinth Bouquet - vaihteensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten yhteydenpito on turhaa? Etkö halua siis olla yhteyksissä vanhempiisi.
Kun mitään asiaa ei ole niin onhan se vähän toisen ajan viemistä lämpimikseen
Miksi tätä on miinustettu? Aikuisen, perhettä pyörittävänkö lapsen pitäisi koko ajan olla passissa milloin vanhus keksii soittaa? Eikä sitten ole oikeasti mitään mistä puhua keskenään
Suhtaudutko samoin kun olet itse se vanhus, et soittele kellekään?
Miten yhteydenpito on turhaa? Etkö halua siis olla yhteyksissä vanhempiisi.