Olenko vain herkillä vai loukkaannuinko syystä ?

Vierailija kirjoitti:

Kyl mie pystyin hoitamaan vauvan ja laittamaan ruokaa. Miksi kaikesta pitää tehdä niin vaikeeta.

Mie ja mie. Kyl sie kuule tarvitset nyt mitalin!

Hohhoijaa taas näitä. Tosin itsekin vauvan vastikään synnyttänyt monissa vauva-aiheisissa fb- ja wa-ryhmissä samat stoorit toistuu... Millaisia niin monet "miehet" oikein ovat!? Siis ihan sekopäitä, kädettömiä, turhia! Ja mistä nämä vätykset löytää edes näitä naisia, jotka menee vielä lisääntymään heidän kanssa? Oikeasti.

Vierailija kirjoitti:

Kyl mie pystyin hoitamaan vauvan ja laittamaan ruokaa. Miksi kaikesta pitää tehdä niin vaikeeta.

Entä jos joudut sairaalaan, työmatkalle, kuolet tai olet jostain muusta syystä estynyt laittamaan ruokaa? Kyllä jokaisen aikuisen pitää pystyä valmistaan ruokaa omalle perheelleen. Teet karhunpalveluksen miehellesi, jos opetat hänet avuttomaksi.

Vierailija kirjoitti:

Suurimmasta osasta kommenteista näkee, millaisia nykyajan ihmiset ovat. Mollataan ja syyllistetään, "mitäs sinä sitä, mitäs sinä tätä" tai toisena asentona "tee niin ja tee näin". Ei se kaikki oo niin yksinkertaista. Helppo se on siellä ruudun takana kirjoitaa, kun ette itse ole aloittajan asemassa, miettikää sitä.

Mutta aloittaja, sanot miehellesi että hän voi kans nyt opetella ottaa kans vastuuta ja auttamaan sua jollain tavalla. Ikävä kyllä äiti on usein se, joka öisin heräilee ja muutenkin 18 vuotta hoitaa lapsen tarpeet, ja siinä sivussa muutkin asiat, vaikka sen ei tietenkään niin pitäisi mennä.

Tänhän takia mä en huoli miestä enkä synnytä. Mieheltä ei näemmä voi vaatia tasa-arvoa. Lapsesta kasvaisi samanlainen.

Ehkä osittain omaa syytäni että olen totuttanut mieheni tähän , tykkään aina itse tehdä ruoat ja siivota , pitää kodin siistinä , mies tekee paljon töitä , sanotaanko että tällainen perinteinen jako näissä asioissa. Kuitenkin fiksuna häntä pidän enkä edes ajatellut että tämä olisi hänelle mikään yllätys että apua kaipailen vauvan synnyttyä. Enkä siksi kokenut tarpeelliseksi mitenkään varmistaa näitä asioita ennen vauvan syntymää. Olen ollut huomaavinani ennenkin miehessä tätä samaa , kun olin esim sairaana raskaana ollessani , kuumeessa enkä jaksanut tehdä mitään pariin päivään , hänen asenteensa minua kohtaan muuttui. Tuli etäisemmäksi ja jotenkin kylmäksi. En oikein osaa selittää.

Täytyy myöntää että vähän pistää miettimään että mitä jos oikeasti joku päivä sairastun tms , onko tämä se tuki mitä saan ?:( Ap

Vierailija kirjoitti:

Ehkä osittain omaa syytäni että olen totuttanut mieheni tähän , tykkään aina itse tehdä ruoat ja siivota , pitää kodin siistinä , mies tekee paljon töitä , sanotaanko että tällainen perinteinen jako näissä asioissa. Kuitenkin fiksuna häntä pidän enkä edes ajatellut että tämä olisi hänelle mikään yllätys että apua kaipailen vauvan synnyttyä. Enkä siksi kokenut tarpeelliseksi mitenkään varmistaa näitä asioita ennen vauvan syntymää. Olen ollut huomaavinani ennenkin miehessä tätä samaa , kun olin esim sairaana raskaana ollessani , kuumeessa enkä jaksanut tehdä mitään pariin päivään , hänen asenteensa minua kohtaan muuttui. Tuli etäisemmäksi ja jotenkin kylmäksi. En oikein osaa selittää.

Täytyy myöntää että vähän pistää miettimään että mitä jos oikeasti joku päivä sairastun tms , onko tämä se tuki mitä saan ?:( Ap

Perinteitä kunnioittava mies älyää avustaa siivousavun hankinnassa. Torista saa tosissaan edullisemmin siivoojia. Vakuutuksen puuttumisen vuoksi joutuu aluksi vahtimaan. Lataa ResQ ja muut apit.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä osittain omaa syytäni että olen totuttanut mieheni tähän , tykkään aina itse tehdä ruoat ja siivota , pitää kodin siistinä , mies tekee paljon töitä , sanotaanko että tällainen perinteinen jako näissä asioissa. Kuitenkin fiksuna häntä pidän enkä edes ajatellut että tämä olisi hänelle mikään yllätys että apua kaipailen vauvan synnyttyä. Enkä siksi kokenut tarpeelliseksi mitenkään varmistaa näitä asioita ennen vauvan syntymää. Olen ollut huomaavinani ennenkin miehessä tätä samaa , kun olin esim sairaana raskaana ollessani , kuumeessa enkä jaksanut tehdä mitään pariin päivään , hänen asenteensa minua kohtaan muuttui. Tuli etäisemmäksi ja jotenkin kylmäksi. En oikein osaa selittää.

Täytyy myöntää että vähän pistää miettimään että mitä jos oikeasti joku päivä sairastun tms , onko tämä se tuki mitä saan ?:( Ap

Toivoisinpa, että ihmiset ymmärtäisivät reagoida heti, kun tuo paljastuu, ja tästä joka paikassa varoiteltaisiin. Kaava on niin yleinen ja yhtäläinen. Itsekeskeinen hermostuu ja suuttuu kun sairastut, eikä osaa hoivata ja auttaa. Siinä vaiheessa pitäisi lähteä eri teille, koska sellainen olento ei ole pitemmän päälle muuta kuin taakka. Silloin ei ole säälille sijaa, vaikka ilmiö on niin omituinen normaali-ihmiselle, että hämmästyksestä sitä ei ota todesta ennen kuin jälkikäteen. Oma ukkokandidaatti selitti asiaa sillä, että heidän perheessään ei lämpöä herunut sairaalle, joten ei hän ajatellut että muutenkin voisi toimia. Totta varmasti sekin, mutta hän tosiaan yritti saada minut kuumeisena lähtemään kävelylle, jotta piristyn. 

Voisiko ap lähteä vanhemmilleen vauvan kanssa tai pyytää jonkun apuun? Nyt olisi heti syytä nostaa kissa pöydälle ja tehdä selväksi, että meno ei jatku näin. Niin että muutkin näkevät, missä mennään,, ja pystyvät estämään elävältä hautautumisen vastenmieliseksi käyvään kotiin.