Lue keskustelun säännöt.
Olenko vain herkillä vai loukkaannuinko syystä ?
18.12.2022 |
Esikoisen syntymästä 1.5 viikkoa , synnytys oli vaikea ja menetin yli litran verta , olen siks suht heikossa kunnossa ja mieliala aika maassa muutenkin johtuen varmaan hormoneista. Tässä eilen sitten kun mietimme mitä syömme , päätimme tilata , mies totesi todella ärsyyntyneesti että kauanko tätä nyt vielä tulee kestämään tarkoittaen että en kokkaile normaaliin tapaan koska en kerta kaikkiaan vielä jaksa. Seisominen pitkää on vaikeaa ja vauva vie kaiken ajan. Onko tämä se ymmärrys jota saan ? Eikä tulisi kuuloonkaan että hän itse kokkaisi ruokaa koska ei osaa / kokee sen minun tehtävänäni. Ap
Kommentit (47)
Kyllä mies sitten muuttuu kun lapsi syntyy? Niin makaa, kun petaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onnea elämään luuserin kanssa.
M.30
Pilalle passattu mies. Mies kyllä oppii laittamaan ruokaa, jos haluaa. Nyt olisi korkea aika opetella. Eikö mies ole asunut lainkaan yksin, kun ei osaa laittaa ruokaa?
Koita saada sen tyypin kalloon, ettei mikään ole enää niin kuin ennen. Kaikki muuttuu ja olisi hyvä, jos äijä oppisi alkeellisimmat ruuanlaittotaidot. Entiseen ei ole paluuta. Vauvan myötä on uusia muutoksia tulossa lisää. Takuuvarmasti!
Tyypille terveisiä, sopeudu tai poistu!
Vierailija kirjoitti:
Tökerösti sanottu mieheltä, mutta hänen yleisasenne on vieläkin tärkeämpi. Mies vaihtoon, parempi kaksin lapsen kanssa kuin kolmisin tuollaisen urpon kanssa.
Vaihtoon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis lisäännyit miehen kanssa joka ei osaa kotitöitä? Ja sinäkö et osaa tienata saman verran kuin miehesi?
Vierailija kirjoitti:
Kyl mie pystyin hoitamaan vauvan ja laittamaan ruokaa. Miksi kaikesta pitää tehdä niin vaikeeta.
Niin minäkin, mutta synnytys oli helppo. Ap kertoi, että synnytys oli vaikea ja menetti paljon verta. Siitä toipuminen voi kestää pitkään varsinkin, kun on yöheräilyt vauvan kanssa ja yksi aikuinen vauva päivällä ulisemassa lisänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syntymä on kuolemantuomio, mutta on se sen arvoista että joku sitten hoitaa vanhana.
Vierailija kirjoitti:
Koita saada sen tyypin kalloon, ettei mikään ole enää niin kuin ennen. Kaikki muuttuu ja olisi hyvä, jos äijä oppisi alkeellisimmat ruuanlaittotaidot. Entiseen ei ole paluuta. Vauvan myötä on uusia muutoksia tulossa lisää. Takuuvarmasti!
Tyypille terveisiä, sopeudu tai poistu!
Olisiko nyt kuitenkin kannattanut perustaa se perhe aikuisen miehen kanssa, eikä odottaa ja odottaa, että se mies muuttuisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Selitä miehellesi, että kuinka sinua alkaa huippaamaan, jos pidempään seisot. Jos ei ymmärrä, niin tokaise, että käy itse luovuttamassa toista litraa verta ja katso miten sitten jaksat. Siihen päälle vielä vähäiset unet, niin meno on aika hämärän rajamailla. Vähän heikkoa voi olla saada mies kokkaamaan, mutta sitäkin voi yrittää. Nettihän on pullollaan kokkailuohjevideoita, niiden avulla vähän tumpelompikin oppii. Kannattaa itsekin katsella yksinkertaisia reseptejä, mitkä syntyvät kuin lähes itsekseen.
Itse olen kahden ensimmäisen kanssa menettänyt paljon verta. Kakkosen jälkeen kävelin kotona seinistä tukea ottaen aika kauan. Onneksi mies hoiti tuon lapsen öisin, kantoi minulle syötettäväksi. Onneksi oli kesäloma ja isyysloma yhteen putkeen. Kolmosen kohdalla en verta pahemmin menettänyt ja jaksaminen oli ihan toista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyl mie pystyin hoitamaan vauvan ja laittamaan ruokaa. Miksi kaikesta pitää tehdä niin vaikeeta.
Paljonko menetit verta? Pystyit varmaan huippaamatta laittamaan ruokasi?
Ettekö keskustelleet ennen lapsen syntymää mistään käytännön asioista?
Ajankäyttö, kotityöt, rahankäyttö ym.
Tämä tuli sinulle ap täysin puskista, että synnytyksestä toipumiseen voi mennä aikaa ja mies ei autakaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurimmasta osasta kommenteista näkee, millaisia nykyajan ihmiset ovat. Mollataan ja syyllistetään, "mitäs sinä sitä, mitäs sinä tätä" tai toisena asentona "tee niin ja tee näin". Ei se kaikki oo niin yksinkertaista. Helppo se on siellä ruudun takana kirjoitaa, kun ette itse ole aloittajan asemassa, miettikää sitä.
Mutta aloittaja, sanot miehellesi että hän voi kans nyt opetella ottaa kans vastuuta ja auttamaan sua jollain tavalla. Ikävä kyllä äiti on usein se, joka öisin heräilee ja muutenkin 18 vuotta hoitaa lapsen tarpeet, ja siinä sivussa muutkin asiat, vaikka sen ei tietenkään niin pitäisi mennä.
Vierailija kirjoitti:
Kädetön jätkä. Toivottavasti ei ole yhtä kädetön sitten kun tulee kyseeseen sinun oma aika ja hänen vuoronsa hoitaa lasta jne. Varoitusmerkit ovat jo ilmassa.
Nyt kannattaa mies tekemään oma osuutensa lapsen hoidosta. Meillä mies sai tehtäväkseen aina lasten iltapesut. Ei kannata liikaa pesäillä ja omia vauvaa, vaan oikeasti laittaa mieskin tekemään, kuten vaihtamaan vaippoja päivän mittaan, kun on kotona.
Vierailija kirjoitti:
Käykö nykynuoret vähän hitaalla.
Luulisi ettei kukaan ole niin tyhmä että nielee pölvästipillereitä ehkäisyyn. Niiden pieniä yhdisteitä ei saada juomavedestä puhdistettua, aikaistavat tyttöjen murrosikää, tekevät miehistä naismaisempia, pilaavat ympäristöä ja aiheuttavat terveyshaittoja nielijälleen..
Kuitenkin: "E-pilleri on yhä suosituin ehkäisymenetelmä"
Tiedän, tuo on shokki kun näkee miehen todelliset kyvyt, kun häneen pitääkin pärjätä itse, kun on tottunut jakamattomaan huomioosi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käykö nykynuoret vähän hitaalla.
Luulisi ettei kukaan ole niin tyhmä että nielee pölvästipillereitä ehkäisyyn. Niiden pieniä yhdisteitä ei saada juomavedestä puhdistettua, aikaistavat tyttöjen murrosikää, tekevät miehistä naismaisempia, pilaavat ympäristöä ja aiheuttavat terveyshaittoja nielijälleen..
Kuitenkin: "E-pilleri on yhä suosituin ehkäisymenetelmä"
Myrkkyjen nieleminen ja levittäminen juomaveteen on kuitenkin huomattavasti helpompaa kuin olla antamatta miehen tehdä emättimeen tarpeitaan.
Ikävää tuo miehesi asenne. Olen itse käynyt läpi kaksikin vaikeaa synnytystä. Päädyin kotiin vahvan antibiootin kanssa toisella kerralla, joka oli viimein päätynyt hätäsektioon. Isä oli lomalla mutta taisi olla noin kaksi viikkoa kotiinpaluustani kun hän suuttui kun pyysin häntä imuroimaan. Hän nousi ylös ja årjyi että hän hakkaa minut niin kunnolla että muistan sen lopun ikäni.
Hän ei kai tiennyt vielä silloin että hakisin apua ulkopuolelta, jos näyttää siltä että en selviä hänen kanssaan. Sen jälkeen kun oli ottanut kädestäni puhelimen ja heittänyt seinään hän kuitenkin rauhoittui. Sillä se, että hän menettäisi kasvonsa perheen ulkopuolisten silmissä, se suorastaan pelotti häntä.
Ero meille tuli mutta vasta vuosia myöhemmin.
Niin että pidä puolesi ja katso mitä kestät. Puhu neuvolassa perheasioista jos ne huolettavat.
Eihän naista ole pakko huolia. Ah, vallan unohdin.. status ja kulissit