Koulukiusattu vanhempana

Vierailija kirjoitti:

Kiusaaminen loppuu kun kiusattu hakkaa kiusaajan. Tätä ei vaan saa ääneen sanoa, pitää vain ymmärtää ja keskustella :D 

Voipi käydä niin, että kiusattu saa syytteen pahoinpitelystä, kiusaaja voittaa aina!

Todella outoa, että moni täällä kirjoittaa opettaneensa lapsensa sosiaaliseksi ja rohkeaksi. Toki sosiaalisia taitoja voi harjoitella, mutta ihmisen luonnetta on oikeasti vaikea muuttaa. Jostain ei tule reipasta ja sosiaalista vaikka kuinka koulutettaisiin. Ehkäpä tulee lapselle sellainen tunne, etten kelpaa edes vanhemmilleni omana itsenäni. Hirveää.

Olin ujo lapsi. Jos jotain jäi mieleen ikävänä asiana, niin oli tuo "reipastaminen". Sama kuin täysin nuottikorvattomalle sanottaisiin, että oleppa nyt musikaalinen. Tai tosi kömpelölle lapselle, että heitä nyt voltti. Vanhempani eivät tuota tehneet , mutta opettajat kyllä.

Jotkut ihmiset eivät ymmärrä oikein puhetta, mutta kun pesäpallomailalla hutkaisee, niin viesti menee perille.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen. Olin liian fiksu, pieni ja pullea yläasteelle mennessäni. Ensimmäiset kaksi vuotta kipuilin ja sitten lähdin potkunyrkkeilyyn. Kiusaaminen loppui pienellä paikkakunnalla jo siihen tietoon, että lihapulla treenaa taistelulajia. Oma mieli tervehtyi, kiusaajat kaikkosivat, kun yhdelle annoin yhdellä bändikeikalla, mitä se tuli kerjäämään. Tämä tapahtui siis kasarilla.

M56

Vähän epäilen tuota potkunyrkkeilyä pienellä paikkakunnalla kasarilla sillä Niiniketo toi Potkunyrkkeilyn Suomeen kasarin alkupuolella, lajiliitto perustettiin -94 ja perinteisesti kehitys menee niin, että suuret kaupungit heräävät ensin ja jälkijunassa aitten pienemmät.

Vierailija kirjoitti:

Todella outoa, että moni täällä kirjoittaa opettaneensa lapsensa sosiaaliseksi ja rohkeaksi. Toki sosiaalisia taitoja voi harjoitella, mutta ihmisen luonnetta on oikeasti vaikea muuttaa. Jostain ei tule reipasta ja sosiaalista vaikka kuinka koulutettaisiin. Ehkäpä tulee lapselle sellainen tunne, etten kelpaa edes vanhemmilleni omana itsenäni. Hirveää.

Olin ujo lapsi. Jos jotain jäi mieleen ikävänä asiana, niin oli tuo "reipastaminen". Sama kuin täysin nuottikorvattomalle sanottaisiin, että oleppa nyt musikaalinen. Tai tosi kömpelölle lapselle, että heitä nyt voltti. Vanhempani eivät tuota tehneet , mutta opettajat kyllä.

Ei ole sama asia. Eihän lapsi tiedä mistään sosiaalisuudesta yhtään mitään, joten se opetetaan esimerkkien kautta, ei käskemällä. Jos olette vaikka menossa kylään vieraammille ihmisille, niin kerro etukäteen mukavia asioita ihmisistä, joita tulette tapaamaan. Ja mitä voi halutessaan kysyä, lapsentasoisesti.

"Pentti on se hauska isokokoinen setä. Pentillä on kaksi pientä koiraa. En kyllä tiedä mikä on niiden lempiruokaa. Pitääkin kysyä." jnejne.

Näin syntyy tervettä luottamusta ventovieraisiin ja small talkin alkeita luonnostaan.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa oikeasti miettiä suhtautumistaan. Yhden lapsemme koulussa on sellainen isä. Sekoilee ja uhkailee lapsensa kavereita, kun pelkää lapsensa tulevan kiusatuksi, joten meidän oli pakko sanoa lapsellemme, ettei saa enää olla tekemisissä sen lapsen kanssa. Sääli tuota lasta, mutta en voinut enää vaarantaa omaa lasta, joka oikeasti järkyttyi tuon isän touhuista.

Meillä myös on ollut lapsen harrastusryhmässä wa:ssa tästä syystä ylilyöntejä, eräs isä riehaantui täysin, haukkui kaikki lapset, vanhemmat ja vetäjät, ja lopulta kävi ilmi että oma lapsi olikin aloittanut.

Kiusaajalla on Suomessa vahvat oikeudet.

Minua kiusattiin 4-6 luokilla ja kyllähän se on jäljet jättänyt. Paljon samaa, kuin mitä täällä ovat jo muutkin kertoneet, eli tuntosarvet kiusaamisen suhteen ovat herkät. Puutun aika ärhäkkäästi, jos huomaan että omia kiusataan, tai jos he kiusaavat. Ja olen myös koittanut varoa, etten näytä tai tartuta omia epävarmuuksiani heihin.

Pienestä pitäen olen kuljettanut lapsia kerhoissa ja leikkitreffeillä. Paljon on käyty kaikenlaisissa tilaisuuksissa ja erilaisissa paikoissa. Urheiluharrastuksia heillä on ollut aina. Ei kamppailulajeja vielä, mutta joukkuelajit ja yksilölaji, jota kuitenkin treenataan ryhmässä.

Pyrin kasvattamaan heistä itsevarmoja ja vahvoja ihmisiä. Heillä on hyvät käytöstavat ja kohtelevat toisia ystävällisesti. Lapsia tietysti ovat, joten kaikenlaista hutia kyllä sattuu -ei minulla mitään yliluuloja heistä ole :) Mutta enimmäkseen ja minun tietääkseni he ovat hyvin käyttäytyviä ja pidettyjä. Kavereita on kummallakin koulussa ja vapaa-ajalla.

Olen opettanut, että ketään ei saa tarkoituksella ärsyttää. Liian pitkälle ei mennä, vaan pitää ymmärtää lopettaa ajoissa. Jos kuitenkin riitatilanteeseen joutuu, niin sanalliseen kiusaamiseen pitää vastata kahta kovemmin. Jos joku käy kiinni, niin sitten pitää tapella vastaan niin kovaa, kuin nyrkeistä lähtee. Tällä lailla loppui minun pari vuotta kestänyt kiusaamiseni. Olisinpa ollut rohkeampi ja lopettanut sen heti alkuunsa, mutta olin liian arka ja alistuva.