Lue keskustelun säännöt.
Millä tavoin huomasit jättäänesi väärän ihmisen?
14.12.2022 |
Eli varmasti joku katuu omasta aloitteesta tehtyä eroa jostain exästään ja vasta jälkeenpäin tajusi, että tämä olikin loppujen lopuksi hyvä kumppani. Mikä tilanne sai tämän lopulta myöhemmin tajuamaan?
Kommentit (65)
Vierailija kirjoitti:
En ole katunut yhtään jättämistä.
Etsä varmaan koskaan kadukkaan jos ne kumppanit vaihtuu samallatapaa ku alkkarit
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole katunut yhtään jättämistä.
Etsä varmaan koskaan kadukkaan jos ne kumppanit vaihtuu samallatapaa ku alkkarit
Sulla on tosi huono hygienia, samat muutamat kalsarit vuosikymmeniä, etkä vaihda. Ei ihme että olet incel.
Ei fiksut lähde hyvästä suhteesta, ei ole mitään katumista.
Melkein jätin mun miehen kun ihastuin hetkeksi toiseen. Luojan kiitos näin ei käynyt. Toinen on alkoholisoitunut, epävakaa ja aika ikävän oloinen nykyään.
Mun mies on hyvä ja kunnollinen mies jota rakastan varmaan enemmän oman virheeni takia. Myös sen vuoksi, että mies on pystynyt antamaan anteeksi ja rakastamaan senkin jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Melkein jätin mun miehen kun ihastuin hetkeksi toiseen. Luojan kiitos näin ei käynyt. Toinen on alkoholisoitunut, epävakaa ja aika ikävän oloinen nykyään.
Mun mies on hyvä ja kunnollinen mies jota rakastan varmaan enemmän oman virheeni takia. Myös sen vuoksi, että mies on pystynyt antamaan anteeksi ja rakastamaan senkin jälkeen.
Eli tossun alla oleva aisankannattaja. Liekö hänen fetissinsäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän rakasti minua. Jälkeenpäin olen huomannut, että hän oli ainoa, joka ilman ehtoja teki niin. Sellaista ihmistä ei pitäisi jättää. Ajattelin, että löytää lopulta paremman, mutta epäilen nyt, ettei jälkeenpäin yrittänytkään. Minä jotenkin pärjäilen.
Miten se ilmenee kun toinen rakastaa ilman ehtoja?
Incelin mielikuvitusta koko ehdoton rakkaus.
Joo, mä en ole koskaan ymmärtänyt mitä tuolla yritetään sanoa. Ex toisteli tuota "rakastan ikuisesti, ehdoitta", "minussa sulla on kumppani joka rakastaa ehdoitta". Alkoihan niitä ehtojakin sitten kuitenkin tulla. Lapsi olisi pitänyt tehdä tai tulee ero tai pahempaa. Yhteen muuttaa. Lopulta kun erosin, haukkui maan rakoon ja katkaisi välit kokonaan. Sinne se unohtui se ehdoton rakkaus.
Ei mitään muuta kuin jälleen yksi keino manipuloida. Tiesi, että aiempi puolisoni asetti ehdon ja kun en suostunut, haki avioeroa. Helppo oli vedota tuohon kun olin avioeron jälkeen aivan romuna ja itsetunto maassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osaan katsoa peiliin ja nähdä tuollaisessa "tilanteessa" sen että olin itse väärä ihminen hänelle eli en jättänyt "väärää" ihmistä vaan tein oikean ratkaisun, jota on turha katua.
Vierailija kirjoitti:
Osaan katsoa peiliin ja nähdä tuollaisessa "tilanteessa" sen että olin itse väärä ihminen hänelle eli en jättänyt "väärää" ihmistä vaan tein oikean ratkaisun, jota on turha katua.
Kauanko meni ennenkuin tajusit että olet väärä ihminen hänelle. Miksi et tajunnut sitä suhteen alkuvaiheessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuokin näkökulma on totta, että minä en ollut silloin sopiva ja riittävän kypsä suhteeseen ensirakkauteni ja parin muun rakkauteni kanssa. Minä olin nuori, kypsymätön ja aivan rikki kotitaustani takia. Ne muutamat miehet, jotka olivat minusta oikeasti kiinnostuneita, olivat hyviä, fiksuja ja sitoutumiskykyisiä miehiä. En pystynyt silloin ottamaan vastaan sitä välittämistä ja hyväntahtoisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En varsinaisesti jättänyt sitä miestä. Olimme etäsuhteessa ja harteitani painoi niin työ- kuin opintostressikin. Kuvittelin jotenkin, että etäisyyden otto vapauttaisi voimavaroja ja selviäisin paremmin tukalasta tilanteesta. Hän otti nokkiinsa ja katkaisi välit täysin. Elättelin toivoa, että todellinen rakkaus palaa vielä takaisin.
Ero ei lisännyt voimavarojani, päinvastoin. Miehelle jäi kaiketi se kuva, että löysin jonkun muun/halusin tutustua muihin miehiin. Näin ei ollut. Mies löysi kuitenkin uuden.
Kului aikaa ja sain asiani järjestymään. Otin mieheen yhteyttä. Halusin tietää, voisimmeko palata, oliko se todellista rakkautta. Ei ollut. Emme palanneet. Mies taisi jopa nauttia asetelmasta, kun "ruikutin" perään (sekin kertoo, ettei kyseessä hänen puoleltaan ollut todellista rakkautta).
Mutta, elämä on.
Mua kyllä vähän mietityttää se, kun kerran seurustelin puoli vuotta erään miehen kanssa, sitten hän itse halusi lopettaa seurustelun, koska omien sanojensa mukaan hän haluaa koittaa etsiä parempaa seuraa. Sitten hän kuitenkin muutaman kerran yritti ottaa yhteyttä minuun ja olisi halunnut tavata. Ilmeisesti ei ollutkaan niin helppoa löytää sitä parempaa seuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En varsinaisesti jättänyt sitä miestä. Olimme etäsuhteessa ja harteitani painoi niin työ- kuin opintostressikin. Kuvittelin jotenkin, että etäisyyden otto vapauttaisi voimavaroja ja selviäisin paremmin tukalasta tilanteesta. Hän otti nokkiinsa ja katkaisi välit täysin. Elättelin toivoa, että todellinen rakkaus palaa vielä takaisin.
Ero ei lisännyt voimavarojani, päinvastoin. Miehelle jäi kaiketi se kuva, että löysin jonkun muun/halusin tutustua muihin miehiin. Näin ei ollut. Mies löysi kuitenkin uuden.
Kului aikaa ja sain asiani järjestymään. Otin mieheen yhteyttä. Halusin tietää, voisimmeko palata, oliko se todellista rakkautta. Ei ollut. Emme palanneet. Mies taisi jopa nauttia asetelmasta, kun "ruikutin" perään (sekin kertoo, ettei kyseessä hänen puoleltaan ollut todellista rakkautta).
Mutta, elämä on.
Tai sitten se oli todellista rakkautta ja omalla käytökselläsi pilasit kaiken. Tiedätkö kun rakasta jotain enemmän kuin mitään ja joudut oman mt takia eroamaan sä et ikinä enää palaudu.
Ehkä tämä mies ei enää uskaltanut ottaa riskiä sen suhteen ettet edelleenkään osaa sitoutua ja hän joutuu kokemaan saman tuskan uudelleen
Kun opiskelu ja työ stressi ja kiire loppui. Tajusin olleeni aivan hirveä kumppani.
Ilman tuon miehen loppumatonta rakkautta ja tukea en olisi selvinnyt omassa elämässäni.
Koin että parisuhde rajoittaa minua ja lopetin suhteen. Tästä on nyt 8v aikaa. Olen yrittänyt tapailla muiden kanssa. Mutta jokainen suhde kuivuu kasaan. Kukaan ei ole niinkuin hän.
Hän veti kaikki yhteydet poikki ja on avioliitossa nykyään. Ei kulu viikkoakaan etten miettisi häntä ja sitä mitä olisi voinut olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt mulla on hyvä tutkinto ja hyvä työ. Olen menestynyt hienosti elämässä. Taloudellinen tilanteeni on turvattu. Olen menestyjä.
Vai olenko. Vihaan tätä kaikkea jokainen asia muistuttaa minua siitä minkä hinnan maksoin tästä.
Jos teillä ihmisillä on joku ketä voitte rakastaa ja joka rakastaa teitä täydellä sydämellä. Älkää ikinä päästäkö sitä tyyppiä pois.
Ihan oikean ihmisen jätin, oli väärä minulle. Jollekkin toiselle voi olla ihan oikea.
sitä voi mielestäni olla kiitollinen entisille kumppaneille jos suhde oli hyvä ja rakastava. täällä oli hyvä pointti että ihminen ei ole valmis suhteeseen tai on lapsuuden traumoja, jolloin suhde ei onnistu vaikka kumppani olisi hyvä.
ei kannata jäädä murehtimaan vaan kasvaa ja parantua henkisesti. youtubessa on, waiting for marriage tyylisiä videoita, joissa puhutaan esim. entisistä suhteista ja parisuhteisiin ja avioliittoon valmistautumisesta. terapia voi olla yksi konsti valmistautua suhteeseen ,parantumalla itsea vaivaavista asioita.
entisiä kumppaneita voi pitää rakkaana ystävänä ja kiittää heitä kaikesta hyvästä.jotkut onkin hyvissä väleissä entisen kumppanin kanssa, jos suhde kaatunut,henkisiin ongelmiin ja kypsymättömyyten, eikä pettämisiin. myös parisuhde voi päättyä keskusteluun ja yhteiseen päätökseen, ei riitaan.pari voi todeta ettei ole valmis avioliitoon vielä ja suhde katkeaa.ei tarvi riidellä ja vahingoittaa toista.hymyillään kun tavataan kaupungilla.
Ei ole tuollaista katumustaakkaa itselläni, pikemminkin olen liian kauan junnannut niiden väärien tyyppien kanssa. Mutta ei se eroaminenkaan koskaan ole helppoa, varsinkin jos ei ole mitään erityistä syytä (henkistä tai fyysistä väkivaltaa tms).
Exän kanssa oltiin kuitenkin hyvät kaverit keskenämme, meillä oli täysin samat kiinnostuksen kohteet ja harrastukset, yhteisiä ystäviä jne. Eroamispäätös oli todella vaikea, koska tiesin että sitten se ystäväpiiri hajoaa ja osa harrastuksistakin jää pois.
Djjdjdj kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En varsinaisesti jättänyt sitä miestä. Olimme etäsuhteessa ja harteitani painoi niin työ- kuin opintostressikin. Kuvittelin jotenkin, että etäisyyden otto vapauttaisi voimavaroja ja selviäisin paremmin tukalasta tilanteesta. Hän otti nokkiinsa ja katkaisi välit täysin. Elättelin toivoa, että todellinen rakkaus palaa vielä takaisin.
Ero ei lisännyt voimavarojani, päinvastoin. Miehelle jäi kaiketi se kuva, että löysin jonkun muun/halusin tutustua muihin miehiin. Näin ei ollut. Mies löysi kuitenkin uuden.
Kului aikaa ja sain asiani järjestymään. Otin mieheen yhteyttä. Halusin tietää, voisimmeko palata, oliko se todellista rakkautta. Ei ollut. Emme palanneet. Mies taisi jopa nauttia asetelmasta, kun "ruikutin" perään (sekin kertoo, ettei kyseessä hänen puoleltaan ollut todellista rakkautta).
Mutta, elämä on.
Tai sitten se oli todellista rakkautta ja omalla käytökselläsi pilasit kaiken. Tiedätkö kun rakasta jotain enemmän kuin mitään ja joudut oman mt takia eroamaan sä et ikinä enää palaudu.
Ehkä tämä mies ei enää uskaltanut ottaa riskiä sen suhteen ettet edelleenkään osaa sitoutua ja hän joutuu kokemaan saman tuskan uudelleen
Ymmärrän hyvin sen, jos pyrkimykseni etäisyyden ottamiseen oli hänelle liikaa. Koen valitettavasti kuitenkin hänen kovuutensa liiallisena sekä tilanteeseen sopimattomana. Kai ajattelin suojelevani häntä omalta pahalta ololtani. Miksi hän ei pystynyt asettumaan asemaani?
Silloin tällöin hän palaa edelleen mieleeni. Jotain jäi silloin kesken.
Kaikkea hyvää kulkija kopterille
Vierailija kirjoitti:
Djjdjdj kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En varsinaisesti jättänyt sitä miestä. Olimme etäsuhteessa ja harteitani painoi niin työ- kuin opintostressikin. Kuvittelin jotenkin, että etäisyyden otto vapauttaisi voimavaroja ja selviäisin paremmin tukalasta tilanteesta. Hän otti nokkiinsa ja katkaisi välit täysin. Elättelin toivoa, että todellinen rakkaus palaa vielä takaisin.
Ero ei lisännyt voimavarojani, päinvastoin. Miehelle jäi kaiketi se kuva, että löysin jonkun muun/halusin tutustua muihin miehiin. Näin ei ollut. Mies löysi kuitenkin uuden.
Kului aikaa ja sain asiani järjestymään. Otin mieheen yhteyttä. Halusin tietää, voisimmeko palata, oliko se todellista rakkautta. Ei ollut. Emme palanneet. Mies taisi jopa nauttia asetelmasta, kun "ruikutin" perään (sekin kertoo, ettei kyseessä hänen puoleltaan ollut todellista rakkautta).
Mutta, elämä on.
Tai sitten se oli todellista rakkautta ja omalla käytökselläsi pilasit kaiken. Tiedätkö kun rakasta jotain enemmän kuin mitään ja joudut oman mt takia eroamaan sä et ikinä enää palaudu.
Ehkä tämä mies ei enää uskaltanut ottaa riskiä sen suhteen ettet edelleenkään osaa sitoutua ja hän joutuu kokemaan saman tuskan uudelleen
Ymmärrän hyvin sen, jos pyrkimykseni etäisyyden ottamiseen oli hänelle liikaa. Koen valitettavasti kuitenkin hänen kovuutensa liiallisena sekä tilanteeseen sopimattomana. Kai ajattelin suojelevani häntä omalta pahalta ololtani. Miksi hän ei pystynyt asettumaan asemaani?
Silloin tällöin hän palaa edelleen mieleeni. Jotain jäi silloin kesken.
Kaikkea hyvää kulkija kopterille <3
Toisen asemaan on vaikea mennä. Usein siinä tulee just se mieleen et toinen ei ole tosissaan.
Tai ei pysty edes rakastamaan.
Incelin mielikuvitusta koko ehdoton rakkaus.