Lue keskustelun säännöt.
Neuvoja kaivataan. Miten voisin opetella terveitä rajoja, olen aivan liian suvaitsevainen
14.12.2022 |
Ei ole niin pahaa ihmistä, jolle en voisi suoda edes jonkinlaista empatiaa. Tämä kuitenkin kuluttaa minua itseäni aivan hirveästi ja haluaisin oppia, miten voisin ymmärtää tämän maailman olematta mustavalkoisen tuomitseva, mutta kuitenkin rajoittaa liiallista ymmärrystä.
On järjen vastausta ajatella, että maailmassa olisi puhdasta hyvää tai pahaa. Ei tietenkään ole. Mutta olisi hyödyllistä ja hyväksyttävää tuomita joitain ihmisiä vaikka roviolle miettimättä asioita sen syvällisemmin. Mutta se on tyhmää! Mutta se verottaa liikaa voimia!
Mitä ihmettä oikein tekisin?
Kommentit (34)
Vierailija kirjoitti:
Ei ole väärin nähdä pahantekijätkin inhimillisinä olentoina. Älä vain ota kantaaksesi heidän menneisyyttään ja tekojaan, ne/niiden selvittely ei ole sinun vastuullasi, vaan viranomaisten. Voit ymmärtää ja kokea myötätuntoa siitä, miten ihmisistä tulee, mitä tulee, JA haluta, että saavat teoistaan tuomion. JA jättää nämä asiat heidän hoidettavaksi, joille ne kuuluvat.
Juuri näin teen, mutta tämä osuus:
Voit ymmärtää ja kokea myötätuntoa siitä, miten ihmisistä tulee, mitä tulee
Vie minulta liikaa energiaa. Ehkä minulla on vähemmän energiaa laittaa tähän, mitä useimmilla. Haastan itseäni mm. taiteellisesti ja henkisesti joka ikinen päivä todella paljon. Ehkä tämä ammentaa voimavaroja samasta paikasta? Ap
Ps. Tämän palstan omituiset merkkirajoitukset ottaa välillä vähän päähän
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärtäminen ei ole sama kuin teon hyväksyminen. Ymmärtäjiä on maailmassa
aivan liian vähän, sillä jopa järjettömiltä
näyttävillä teoilla on syynsä. Ymmärtäjiä
tarvitaan. Tietenkin, jos ymmärrykseen
pyrkivä asenne kuormittaa, olisi hyvä
laittaa rajoja itselleen ja muistaa
oman jaksamisen tärkeys.
No kyllä viha ja ymmärtämättömyys kuluttaa enemmän usko pois.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärtäminen ei ole sama kuin teon hyväksyminen. Ymmärtäjiä on maailmassa
aivan liian vähän, sillä jopa järjettömiltä
näyttävillä teoilla on syynsä. Ymmärtäjiä
tarvitaan. Tietenkin, jos ymmärrykseen
pyrkivä asenne kuormittaa, olisi hyvä
laittaa rajoja itselleen ja muistaa
oman jaksamisen tärkeys.
Täsmälleen näin. Mutta miten voisin oppia laittamaan näitä rajoja ja mihin kohtaan? Ap
Vierailija kirjoitti:
No kyllä viha ja ymmärtämättömyys kuluttaa enemmän usko pois.
Hyvä on. Ehkä olen vain joku erakko, joka ei kestä normaalia määrää ihmisärsykkeitä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihminen voi olla empaattinen ja ymmärtäväinen ja tunnistaa silti rajansa. Ja kykenevä sen myös vetämään kun se on ylittymässä. Itse asiassa yliymmårtäväinen ei ehkä edes ole empaattinen vaan haluaa itselleen jotain antaessaan. Kannattaa miettiä näitä. Tehdä kunnon itseanalyysia ja lähteä vaikka terapeutin kanssa miettimään missä mättää rajojen puute.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin tunnen empatiaa väärintekijöitä kohtaan ja yritän ymmärtää olisiko vaikka joitain yleisinhimillisiä seikkoja, jotka ovat olleet vaikuttamassa teon taustalla.
Minulle empatian tunteminen ja taustavaikuttimien ymmärtäminen ovat eri asioita kuin teon vääryyden ja pahuuden tuomitseminen. Empatia on tunnepainotteinen ilmiö ja ymmärtäminen lähinnä älyllistä toimintaa.
Vääryyden tuomitseminen taas on moraalista ja oikeudenmukaisuuteen perustuvaa toimintaa.
Minua auttaa se että olen uskovainen. Raamatussa tämä on hyvin selkeää. Pahat teot ovat pahoja, vaikka teon taustalla voi olla erityisiä vaikuttimia. Katumuksen, parannuksen ja anteeksiannon mahdollisuus on tärkeässä osassa.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Oletko tyyliin, Jammu-setäkin oli uhri vai, vitostiellä oli ikävä onnettomuus, kunpa kaikki voivat hyvin?
Jos jälkimmäistä, niin toivoa on, jos ensimmäistä, niin olet menetetty tapaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lakkaa itse olemasta uhri ymmätäväisyyteen
Vierailija kirjoitti:
Ongelma koskee enemmänkin ihmisiä joita en koskaan tapaa. Uutisia luen mahdollisimman vähän koska se on pahin kuluttaja. Koen katastrofit liian empaattisesti enkä osaa tuomita ketään suoriltaan. Empatia väärintekijää kohtaan kuluttaa voimia tosi paljon. Ap
Tuossa ei nyt auta mikään muu kuin hoitoon lähtö. Enkä siis pelleile. Tuolla asenteellasi olet hoitamattomana nopeasti vaara sekä itsellesi että muille, koska empaattisuutesi esim. rikoksen tekijää kohtaan voi tehdä sinusta terroristin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sinua ja herkkäuskoisuuttasi joskus hyväksikäytetty? Jos on, luulisi, että sen kautta olisi kasvanut kuorta maailmaa vastaan.
Ei ole väärin nähdä pahantekijätkin inhimillisinä olentoina. Älä vain ota kantaaksesi heidän menneisyyttään ja tekojaan, ne/niiden selvittely ei ole sinun vastuullasi, vaan viranomaisten. Voit ymmärtää ja kokea myötätuntoa siitä, miten ihmisistä tulee, mitä tulee, JA haluta, että saavat teoistaan tuomion. JA jättää nämä asiat heidän hoidettavaksi, joille ne kuuluvat.