Lue keskustelun säännöt.
15- vuotias nukkuu välillä vanhempansa vieressä
13.12.2022 |
Enpä olisi uskonut kirjoittavani tätä viestiä..
Nyt 15-vuotias poikani on ollut todella huono nukkumaan, pienempänä häntä kannettiin omaan sänkyyn nukkumaan, kun hän kömpi vanhempien sänkyyn. Tämä siis joskus taaperona. Välillä nukkui jopa makuuhuoneemme lattialla kun kielsimme, että pitäisi jo nukkua omassa sängyssä.
No, olen eronnut mieheni kanssa noin 5 vuotta sitten, poika on vuoroviikkoisin meillä vanhemmilla.
"Ongelmani" on siis se, että joskus poika kysyy, että voiko tulla minun sänkyyni nukkumaan. Minulla siis parisänky, hänellä omassa huoneessa 120 leveä sänky. Isällään on myös oma huone ja sänky pojalle. Meillä on myös kaksi muuta lasta, eikä uusia puolisoita tai mitään uusperheitä, ei ole koskaan ollutkaan.
Olen sitten sanonut, että sopihan se, hän nukkuu sitten toisella puolella ja minä omalla. Näin kuulemma tekee välillä myös isänsä kanssa.
Miten tästä nyt sitten eteenpäin, sanonko vain suoraan, että tästä lähtien nukkuisi omassa huoneessaan.
Poika on muuten ihan tavallinen, hoitaa koulunsa ja on kavereita. Mutta minua häiritsee tämä nukkumisasia.
Ja korostetaan nyt vielä, että emme todellakaan kyhjötä siinä vierekkäin, vaan kumpikin ottaa oman tilan omalla puolellaan. Joskus kun poika on jäänyt vielä pelaamaan, saatan olla nukkumassa ja aamulla huomaan että hän oli taas tullut viereeni.
Voisiko liittyä tuohon huonoon nukkumiseen vai liittyykö eroon tai johonkin läheisyydenkaipuuseen. Emme tästä koskaan ole kunnolla puhuneet, kun ei tämä minua ole aikaisemmin häirinnyt.
Kommentit (76)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minunkin pian 14v. poikani nukkuu vieressäni parisängyssä. On nukkunut aina ja olen siis yh siitä lähtien, kun lapsi oli pieni. Oma huone ja sänky lapsella on, muttei ei ole oikein koskaan halunnut nukkua siellä. Tätä yritettiin aikoinaan hyvällä ja pahalla, mitä mielikuvituksellisimmin tempuin ja palkinnoin jne. Mutta joka yö heräili ja kiiruhti kauhuissaan pimeässä viereeni, mikä häiritsi molempien nukkumista.
Lopulta tajusin, että what the heck, miksi ei saisi nukkua vieressä, kun näin sujuu unet parhaiten eikä tässä mitään oikeaa ongelmaa ole, kuin korkeintaan ehkä joidenkin likaiset mielikuvitukset. Joten hyväksyin asian. Ei tuo tuossa loputtomiin nuku kuitenkaan, vaan joku päivä lentää pesästä, joten mitä väliä. Antaa siis olla.
Nukkumaan mennessä yhdessä on myös helpompaa vähän silitellä, kertoilla hauskoja juttuja ja lukea ääneen kirjaa, kun molemmat mahtuvat siihen isoon sänkyyn.
Ihminen on laumaeläin. Moni aikuinekin pelkää nukkua yksin, miksei sitten lapsi.
Onnea tulevasta ongelma-aikuisesta. Tuollainen yksilö ei tule saamaan mitään elämässään aikaiseksi ilman että äiti on perässä suoristamassa mutkia ja taputtelemassa esteitä.
Katkaise se napanuora nyt.
Hahah, 24 alapeukkua. Samaan aikaan Ilta-Sanomissa:
Sanottiinko Ilta-sanomissa, että jos lapsi nukkuu vanhempansa vieressä teini-iässä, hänestä tulee hankala?
No kuule mitäpä luulet mitä tapahtuu, jos äippä ja iskä ei ole leikannut napanuoraa vielä lukioiässä? :D
Haluatko keskustella asiasta vai vain kirjoittaa pilkallisia lauseita, joissa on hymiöitä? Jos haluat keskustella, määrittele ensin, mitä se napanuoran leikkaaminen tarkoittaa. Konkreettisesti se tarkoittaa sitä, mikä tapahtuu synnytyksen yhteydessä. Tätä et nyt varmastikaan neuvo. Mitä siis?
Ootko asperger, kun et ymmärrä vertauskuvia? Napanuoran katkaisu vuosia syntymän jälkeen tarkoittaa jatkuvan huolehtimisen, mutkien oikomisen ja 24/7-hovimestaripalvelun lopettamista.
En oo asperger ja ymmärrän vertauskuvia. Vertauskuvat eivät kuitenkaan oikein toimi, jos yrität antaa ihmisille kasvatusneuvoja.
Aloittajahan puhui siitä, että hänen lapsensa nukkuu joskus hänen vieressään (muutama kommentoijakin on kertonut vastaavasta). Sinä puhut nyt ihan muista asioista, joita mainitsitkin viestissäsi. Nehän eivät nyt mitenkään liittyneet tähän. Mistä keksit ne?
Jokainen tietenkin kasvattaa lapsensa niin kuin haluaa. Mutta ongelmallisia tuollaiset yksilöt ovat aikuisina, kun isi ja äippä on siloitellut kumpareet, tehnyt eväät, voidellut leivät ja siivonneet kaiken, ettei pikku-Matiaksen vaan tarvi itse tehdä mitään. <3 Ja Matiaksen pitää vielä päästä viekkuun nukkumaan. Ai että mä nauran...
Tuollaiset eivät tule ikinä löytämään loppuelämän puolisoa. Kukaan nainen ei halua passata onnetonta mieslasta.
Keistä te nyt oikein puhutte tässä ketjussa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti ei käy vahinko... unissaan😁
Mun 18-v poika tuli juuri pari päivää sitten viereen nukkumaan, kun oli kurja ja flunssanen olo. Edellisestä kerrasta oli varmaan ainakin vuosi aikaa. On kyllä erittäin itsenäinen, tasapainoinen ja hyvin pärjäävä lukiolainen. Pikkusiskonsa ei ole mun vieressä nukkunut yli 10-vuotiaana. En ymmärrä mitä pahaa erilaisissa nukkumisjärjestelyissä on niin kauan kun kaikki ovat tyytyväisiä ja saavat riittävästi unta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minunkin pian 14v. poikani nukkuu vieressäni parisängyssä. On nukkunut aina ja olen siis yh siitä lähtien, kun lapsi oli pieni. Oma huone ja sänky lapsella on, muttei ei ole oikein koskaan halunnut nukkua siellä. Tätä yritettiin aikoinaan hyvällä ja pahalla, mitä mielikuvituksellisimmin tempuin ja palkinnoin jne. Mutta joka yö heräili ja kiiruhti kauhuissaan pimeässä viereeni, mikä häiritsi molempien nukkumista.
Lopulta tajusin, että what the heck, miksi ei saisi nukkua vieressä, kun näin sujuu unet parhaiten eikä tässä mitään oikeaa ongelmaa ole, kuin korkeintaan ehkä joidenkin likaiset mielikuvitukset. Joten hyväksyin asian. Ei tuo tuossa loputtomiin nuku kuitenkaan, vaan joku päivä lentää pesästä, joten mitä väliä. Antaa siis olla.
Nukkumaan mennessä yhdessä on myös helpompaa vähän silitellä, kertoilla hauskoja juttuja ja lukea ääneen kirjaa, kun molemmat mahtuvat siihen isoon sänkyyn.
Ihminen on laumaeläin. Moni aikuinekin pelkää nukkua yksin, miksei sitten lapsi.
Onnea tulevasta ongelma-aikuisesta. Tuollainen yksilö ei tule saamaan mitään elämässään aikaiseksi ilman että äiti on perässä suoristamassa mutkia ja taputtelemassa esteitä.
Katkaise se napanuora nyt.
Hahah, 24 alapeukkua. Samaan aikaan Ilta-Sanomissa:
Sanottiinko Ilta-sanomissa, että jos lapsi nukkuu vanhempansa vieressä teini-iässä, hänestä tulee hankala?
No kuule mitäpä luulet mitä tapahtuu, jos äippä ja iskä ei ole leikannut napanuoraa vielä lukioiässä? :D
Haluatko keskustella asiasta vai vain kirjoittaa pilkallisia lauseita, joissa on hymiöitä? Jos haluat keskustella, määrittele ensin, mitä se napanuoran leikkaaminen tarkoittaa. Konkreettisesti se tarkoittaa sitä, mikä tapahtuu synnytyksen yhteydessä. Tätä et nyt varmastikaan neuvo. Mitä siis?
Ootko asperger, kun et ymmärrä vertauskuvia? Napanuoran katkaisu vuosia syntymän jälkeen tarkoittaa jatkuvan huolehtimisen, mutkien oikomisen ja 24/7-hovimestaripalvelun lopettamista.
En oo asperger ja ymmärrän vertauskuvia. Vertauskuvat eivät kuitenkaan oikein toimi, jos yrität antaa ihmisille kasvatusneuvoja.
Aloittajahan puhui siitä, että hänen lapsensa nukkuu joskus hänen vieressään (muutama kommentoijakin on kertonut vastaavasta). Sinä puhut nyt ihan muista asioista, joita mainitsitkin viestissäsi. Nehän eivät nyt mitenkään liittyneet tähän. Mistä keksit ne?
Jokainen tietenkin kasvattaa lapsensa niin kuin haluaa. Mutta ongelmallisia tuollaiset yksilöt ovat aikuisina, kun isi ja äippä on siloitellut kumpareet, tehnyt eväät, voidellut leivät ja siivonneet kaiken, ettei pikku-Matiaksen vaan tarvi itse tehdä mitään. <3 Ja Matiaksen pitää vielä päästä viekkuun nukkumaan. Ai että mä nauran...
Tuollaiset eivät tule ikinä löytämään loppuelämän puolisoa. Kukaan nainen ei halua passata onnetonta mieslasta.
Passata? PASSATA??? Mua ei tarvitse passata just sen takia, koska mun vanhemmat ei sitä tehnyt mulle. Olin muistaakseni jotain 7- tai 8-vuotias, kun äiti alkoi vaatia, että välipalan/ruuan jälkeen vein itse omat astiani tiskialtaaseen, työnsin tuolin takaisin paikoilleen ja laitoin margariinit ja leikkeleet jääkaappiin. Nyt valoja päälle!
Vierailija kirjoitti:
No johan on taas ihmisellä ongelma.. lapsi tuntee olonsa turvalliseksi nukkuessaan vanhemman vieressä, aiwan kamalaa!
Silloin pitää selvittää mistä turvattomuus johtuu, ei silitellä päätä. Tutun teini-ikäinen lapsi nukkuu aina aikuisen vieressä. Syyksi paljastui autismi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minunkin pian 14v. poikani nukkuu vieressäni parisängyssä. On nukkunut aina ja olen siis yh siitä lähtien, kun lapsi oli pieni. Oma huone ja sänky lapsella on, muttei ei ole oikein koskaan halunnut nukkua siellä. Tätä yritettiin aikoinaan hyvällä ja pahalla, mitä mielikuvituksellisimmin tempuin ja palkinnoin jne. Mutta joka yö heräili ja kiiruhti kauhuissaan pimeässä viereeni, mikä häiritsi molempien nukkumista.
Lopulta tajusin, että what the heck, miksi ei saisi nukkua vieressä, kun näin sujuu unet parhaiten eikä tässä mitään oikeaa ongelmaa ole, kuin korkeintaan ehkä joidenkin likaiset mielikuvitukset. Joten hyväksyin asian. Ei tuo tuossa loputtomiin nuku kuitenkaan, vaan joku päivä lentää pesästä, joten mitä väliä. Antaa siis olla.
Nukkumaan mennessä yhdessä on myös helpompaa vähän silitellä, kertoilla hauskoja juttuja ja lukea ääneen kirjaa, kun molemmat mahtuvat siihen isoon sänkyyn.
Ihminen on laumaeläin. Moni aikuinekin pelkää nukkua yksin, miksei sitten lapsi.
Onnea tulevasta ongelma-aikuisesta. Tuollainen yksilö ei tule saamaan mitään elämässään aikaiseksi ilman että äiti on perässä suoristamassa mutkia ja taputtelemassa esteitä.
Katkaise se napanuora nyt.
Hahah, 24 alapeukkua. Samaan aikaan Ilta-Sanomissa:
Sanottiinko Ilta-sanomissa, että jos lapsi nukkuu vanhempansa vieressä teini-iässä, hänestä tulee hankala?
No kuule mitäpä luulet mitä tapahtuu, jos äippä ja iskä ei ole leikannut napanuoraa vielä lukioiässä? :D
Haluatko keskustella asiasta vai vain kirjoittaa pilkallisia lauseita, joissa on hymiöitä? Jos haluat keskustella, määrittele ensin, mitä se napanuoran leikkaaminen tarkoittaa. Konkreettisesti se tarkoittaa sitä, mikä tapahtuu synnytyksen yhteydessä. Tätä et nyt varmastikaan neuvo. Mitä siis?
Ootko asperger, kun et ymmärrä vertauskuvia? Napanuoran katkaisu vuosia syntymän jälkeen tarkoittaa jatkuvan huolehtimisen, mutkien oikomisen ja 24/7-hovimestaripalvelun lopettamista.
En oo asperger ja ymmärrän vertauskuvia. Vertauskuvat eivät kuitenkaan oikein toimi, jos yrität antaa ihmisille kasvatusneuvoja.
Aloittajahan puhui siitä, että hänen lapsensa nukkuu joskus hänen vieressään (muutama kommentoijakin on kertonut vastaavasta). Sinä puhut nyt ihan muista asioista, joita mainitsitkin viestissäsi. Nehän eivät nyt mitenkään liittyneet tähän. Mistä keksit ne?
Jokainen tietenkin kasvattaa lapsensa niin kuin haluaa. Mutta ongelmallisia tuollaiset yksilöt ovat aikuisina, kun isi ja äippä on siloitellut kumpareet, tehnyt eväät, voidellut leivät ja siivonneet kaiken, ettei pikku-Matiaksen vaan tarvi itse tehdä mitään. <3 Ja Matiaksen pitää vielä päästä viekkuun nukkumaan. Ai että mä nauran...
Aika pitkälle meneviä päätelmiä teet pelkän vieressä nukkumisen perusteella. Itse ilmeisesti edustat tässä keskustelussa sitä lasta, joka ei saanut nukkua vanhempien vieressä. Jokainen voi tästä vetää ihan omat johtopäätökset siitä, onko sekään sitten ihmiselle hirveästi eduksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minunkin pian 14v. poikani nukkuu vieressäni parisängyssä. On nukkunut aina ja olen siis yh siitä lähtien, kun lapsi oli pieni. Oma huone ja sänky lapsella on, muttei ei ole oikein koskaan halunnut nukkua siellä. Tätä yritettiin aikoinaan hyvällä ja pahalla, mitä mielikuvituksellisimmin tempuin ja palkinnoin jne. Mutta joka yö heräili ja kiiruhti kauhuissaan pimeässä viereeni, mikä häiritsi molempien nukkumista.
Lopulta tajusin, että what the heck, miksi ei saisi nukkua vieressä, kun näin sujuu unet parhaiten eikä tässä mitään oikeaa ongelmaa ole, kuin korkeintaan ehkä joidenkin likaiset mielikuvitukset. Joten hyväksyin asian. Ei tuo tuossa loputtomiin nuku kuitenkaan, vaan joku päivä lentää pesästä, joten mitä väliä. Antaa siis olla.
Nukkumaan mennessä yhdessä on myös helpompaa vähän silitellä, kertoilla hauskoja juttuja ja lukea ääneen kirjaa, kun molemmat mahtuvat siihen isoon sänkyyn.
Ihminen on laumaeläin. Moni aikuinekin pelkää nukkua yksin, miksei sitten lapsi.
Onnea tulevasta ongelma-aikuisesta. Tuollainen yksilö ei tule saamaan mitään elämässään aikaiseksi ilman että äiti on perässä suoristamassa mutkia ja taputtelemassa esteitä.
Katkaise se napanuora nyt.
Hahah, 24 alapeukkua. Samaan aikaan Ilta-Sanomissa:
Sanottiinko Ilta-sanomissa, että jos lapsi nukkuu vanhempansa vieressä teini-iässä, hänestä tulee hankala?
No kuule mitäpä luulet mitä tapahtuu, jos äippä ja iskä ei ole leikannut napanuoraa vielä lukioiässä? :D
Haluatko keskustella asiasta vai vain kirjoittaa pilkallisia lauseita, joissa on hymiöitä? Jos haluat keskustella, määrittele ensin, mitä se napanuoran leikkaaminen tarkoittaa. Konkreettisesti se tarkoittaa sitä, mikä tapahtuu synnytyksen yhteydessä. Tätä et nyt varmastikaan neuvo. Mitä siis?
Ootko asperger, kun et ymmärrä vertauskuvia? Napanuoran katkaisu vuosia syntymän jälkeen tarkoittaa jatkuvan huolehtimisen, mutkien oikomisen ja 24/7-hovimestaripalvelun lopettamista.
En oo asperger ja ymmärrän vertauskuvia. Vertauskuvat eivät kuitenkaan oikein toimi, jos yrität antaa ihmisille kasvatusneuvoja.
Aloittajahan puhui siitä, että hänen lapsensa nukkuu joskus hänen vieressään (muutama kommentoijakin on kertonut vastaavasta). Sinä puhut nyt ihan muista asioista, joita mainitsitkin viestissäsi. Nehän eivät nyt mitenkään liittyneet tähän. Mistä keksit ne?
Jokainen tietenkin kasvattaa lapsensa niin kuin haluaa. Mutta ongelmallisia tuollaiset yksilöt ovat aikuisina, kun isi ja äippä on siloitellut kumpareet, tehnyt eväät, voidellut leivät ja siivonneet kaiken, ettei pikku-Matiaksen vaan tarvi itse tehdä mitään. <3 Ja Matiaksen pitää vielä päästä viekkuun nukkumaan. Ai että mä nauran...
Tuollaiset eivät tule ikinä löytämään loppuelämän puolisoa. Kukaan nainen ei halua passata onnetonta mieslasta.
Passata? PASSATA??? Mua ei tarvitse passata just sen takia, koska mun vanhemmat ei sitä tehnyt mulle. Olin muistaakseni jotain 7- tai 8-vuotias, kun äiti alkoi vaatia, että välipalan/ruuan jälkeen vein itse omat astiani tiskialtaaseen, työnsin tuolin takaisin paikoilleen ja laitoin margariinit ja leikkeleet jääkaappiin. Nyt valoja päälle!
Sori, ilmeisesti ymmärsin viestisi väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minunkin pian 14v. poikani nukkuu vieressäni parisängyssä. On nukkunut aina ja olen siis yh siitä lähtien, kun lapsi oli pieni. Oma huone ja sänky lapsella on, muttei ei ole oikein koskaan halunnut nukkua siellä. Tätä yritettiin aikoinaan hyvällä ja pahalla, mitä mielikuvituksellisimmin tempuin ja palkinnoin jne. Mutta joka yö heräili ja kiiruhti kauhuissaan pimeässä viereeni, mikä häiritsi molempien nukkumista.
Lopulta tajusin, että what the heck, miksi ei saisi nukkua vieressä, kun näin sujuu unet parhaiten eikä tässä mitään oikeaa ongelmaa ole, kuin korkeintaan ehkä joidenkin likaiset mielikuvitukset. Joten hyväksyin asian. Ei tuo tuossa loputtomiin nuku kuitenkaan, vaan joku päivä lentää pesästä, joten mitä väliä. Antaa siis olla.
Nukkumaan mennessä yhdessä on myös helpompaa vähän silitellä, kertoilla hauskoja juttuja ja lukea ääneen kirjaa, kun molemmat mahtuvat siihen isoon sänkyyn.
Ihminen on laumaeläin. Moni aikuinekin pelkää nukkua yksin, miksei sitten lapsi.
Onnea tulevasta ongelma-aikuisesta. Tuollainen yksilö ei tule saamaan mitään elämässään aikaiseksi ilman että äiti on perässä suoristamassa mutkia ja taputtelemassa esteitä.
Katkaise se napanuora nyt.
Hahah, 24 alapeukkua. Samaan aikaan Ilta-Sanomissa:
Sanottiinko Ilta-sanomissa, että jos lapsi nukkuu vanhempansa vieressä teini-iässä, hänestä tulee hankala?
No kuule mitäpä luulet mitä tapahtuu, jos äippä ja iskä ei ole leikannut napanuoraa vielä lukioiässä? :D
Haluatko keskustella asiasta vai vain kirjoittaa pilkallisia lauseita, joissa on hymiöitä? Jos haluat keskustella, määrittele ensin, mitä se napanuoran leikkaaminen tarkoittaa. Konkreettisesti se tarkoittaa sitä, mikä tapahtuu synnytyksen yhteydessä. Tätä et nyt varmastikaan neuvo. Mitä siis?
Ootko asperger, kun et ymmärrä vertauskuvia? Napanuoran katkaisu vuosia syntymän jälkeen tarkoittaa jatkuvan huolehtimisen, mutkien oikomisen ja 24/7-hovimestaripalvelun lopettamista.
En oo asperger ja ymmärrän vertauskuvia. Vertauskuvat eivät kuitenkaan oikein toimi, jos yrität antaa ihmisille kasvatusneuvoja.
Aloittajahan puhui siitä, että hänen lapsensa nukkuu joskus hänen vieressään (muutama kommentoijakin on kertonut vastaavasta). Sinä puhut nyt ihan muista asioista, joita mainitsitkin viestissäsi. Nehän eivät nyt mitenkään liittyneet tähän. Mistä keksit ne?
Jokainen tietenkin kasvattaa lapsensa niin kuin haluaa. Mutta ongelmallisia tuollaiset yksilöt ovat aikuisina, kun isi ja äippä on siloitellut kumpareet, tehnyt eväät, voidellut leivät ja siivonneet kaiken, ettei pikku-Matiaksen vaan tarvi itse tehdä mitään. <3 Ja Matiaksen pitää vielä päästä viekkuun nukkumaan. Ai että mä nauran...
Tuollaiset eivät tule ikinä löytämään loppuelämän puolisoa. Kukaan nainen ei halua passata onnetonta mieslasta.
Passata? PASSATA??? Mua ei tarvitse passata just sen takia, koska mun vanhemmat ei sitä tehnyt mulle. Olin muistaakseni jotain 7- tai 8-vuotias, kun äiti alkoi vaatia, että välipalan/ruuan jälkeen vein itse omat astiani tiskialtaaseen, työnsin tuolin takaisin paikoilleen ja laitoin margariinit ja leikkeleet jääkaappiin. Nyt valoja päälle!
Mikäs pöpipää se sinäkin olet? En vastannut sinun kommenttiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minunkin pian 14v. poikani nukkuu vieressäni parisängyssä. On nukkunut aina ja olen siis yh siitä lähtien, kun lapsi oli pieni. Oma huone ja sänky lapsella on, muttei ei ole oikein koskaan halunnut nukkua siellä. Tätä yritettiin aikoinaan hyvällä ja pahalla, mitä mielikuvituksellisimmin tempuin ja palkinnoin jne. Mutta joka yö heräili ja kiiruhti kauhuissaan pimeässä viereeni, mikä häiritsi molempien nukkumista.
Lopulta tajusin, että what the heck, miksi ei saisi nukkua vieressä, kun näin sujuu unet parhaiten eikä tässä mitään oikeaa ongelmaa ole, kuin korkeintaan ehkä joidenkin likaiset mielikuvitukset. Joten hyväksyin asian. Ei tuo tuossa loputtomiin nuku kuitenkaan, vaan joku päivä lentää pesästä, joten mitä väliä. Antaa siis olla.
Nukkumaan mennessä yhdessä on myös helpompaa vähän silitellä, kertoilla hauskoja juttuja ja lukea ääneen kirjaa, kun molemmat mahtuvat siihen isoon sänkyyn.
Ihminen on laumaeläin. Moni aikuinekin pelkää nukkua yksin, miksei sitten lapsi.
Onnea tulevasta ongelma-aikuisesta. Tuollainen yksilö ei tule saamaan mitään elämässään aikaiseksi ilman että äiti on perässä suoristamassa mutkia ja taputtelemassa esteitä.
Katkaise se napanuora nyt.
Hahah, 24 alapeukkua. Samaan aikaan Ilta-Sanomissa:
Sanottiinko Ilta-sanomissa, että jos lapsi nukkuu vanhempansa vieressä teini-iässä, hänestä tulee hankala?
No kuule mitäpä luulet mitä tapahtuu, jos äippä ja iskä ei ole leikannut napanuoraa vielä lukioiässä? :D
Haluatko keskustella asiasta vai vain kirjoittaa pilkallisia lauseita, joissa on hymiöitä? Jos haluat keskustella, määrittele ensin, mitä se napanuoran leikkaaminen tarkoittaa. Konkreettisesti se tarkoittaa sitä, mikä tapahtuu synnytyksen yhteydessä. Tätä et nyt varmastikaan neuvo. Mitä siis?
Ootko asperger, kun et ymmärrä vertauskuvia? Napanuoran katkaisu vuosia syntymän jälkeen tarkoittaa jatkuvan huolehtimisen, mutkien oikomisen ja 24/7-hovimestaripalvelun lopettamista.
En oo asperger ja ymmärrän vertauskuvia. Vertauskuvat eivät kuitenkaan oikein toimi, jos yrität antaa ihmisille kasvatusneuvoja.
Aloittajahan puhui siitä, että hänen lapsensa nukkuu joskus hänen vieressään (muutama kommentoijakin on kertonut vastaavasta). Sinä puhut nyt ihan muista asioista, joita mainitsitkin viestissäsi. Nehän eivät nyt mitenkään liittyneet tähän. Mistä keksit ne?
Jokainen tietenkin kasvattaa lapsensa niin kuin haluaa. Mutta ongelmallisia tuollaiset yksilöt ovat aikuisina, kun isi ja äippä on siloitellut kumpareet, tehnyt eväät, voidellut leivät ja siivonneet kaiken, ettei pikku-Matiaksen vaan tarvi itse tehdä mitään. <3 Ja Matiaksen pitää vielä päästä viekkuun nukkumaan. Ai että mä nauran...
Aika pitkälle meneviä päätelmiä teet pelkän vieressä nukkumisen perusteella. Itse ilmeisesti edustat tässä keskustelussa sitä lasta, joka ei saanut nukkua vanhempien vieressä. Jokainen voi tästä vetää ihan omat johtopäätökset siitä, onko sekään sitten ihmiselle hirveästi eduksi.
Nukuin "normaaliin ikään" ja sen jälkeen ihan omassa sängyssä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minunkin pian 14v. poikani nukkuu vieressäni parisängyssä. On nukkunut aina ja olen siis yh siitä lähtien, kun lapsi oli pieni. Oma huone ja sänky lapsella on, muttei ei ole oikein koskaan halunnut nukkua siellä. Tätä yritettiin aikoinaan hyvällä ja pahalla, mitä mielikuvituksellisimmin tempuin ja palkinnoin jne. Mutta joka yö heräili ja kiiruhti kauhuissaan pimeässä viereeni, mikä häiritsi molempien nukkumista.
Lopulta tajusin, että what the heck, miksi ei saisi nukkua vieressä, kun näin sujuu unet parhaiten eikä tässä mitään oikeaa ongelmaa ole, kuin korkeintaan ehkä joidenkin likaiset mielikuvitukset. Joten hyväksyin asian. Ei tuo tuossa loputtomiin nuku kuitenkaan, vaan joku päivä lentää pesästä, joten mitä väliä. Antaa siis olla.
Nukkumaan mennessä yhdessä on myös helpompaa vähän silitellä, kertoilla hauskoja juttuja ja lukea ääneen kirjaa, kun molemmat mahtuvat siihen isoon sänkyyn.
Ihminen on laumaeläin. Moni aikuinekin pelkää nukkua yksin, miksei sitten lapsi.
Onnea tulevasta ongelma-aikuisesta. Tuollainen yksilö ei tule saamaan mitään elämässään aikaiseksi ilman että äiti on perässä suoristamassa mutkia ja taputtelemassa esteitä.
Katkaise se napanuora nyt.
Hahah, 24 alapeukkua. Samaan aikaan Ilta-Sanomissa:
Sanottiinko Ilta-sanomissa, että jos lapsi nukkuu vanhempansa vieressä teini-iässä, hänestä tulee hankala?
No kuule mitäpä luulet mitä tapahtuu, jos äippä ja iskä ei ole leikannut napanuoraa vielä lukioiässä? :D
Haluatko keskustella asiasta vai vain kirjoittaa pilkallisia lauseita, joissa on hymiöitä? Jos haluat keskustella, määrittele ensin, mitä se napanuoran leikkaaminen tarkoittaa. Konkreettisesti se tarkoittaa sitä, mikä tapahtuu synnytyksen yhteydessä. Tätä et nyt varmastikaan neuvo. Mitä siis?
Ootko asperger, kun et ymmärrä vertauskuvia? Napanuoran katkaisu vuosia syntymän jälkeen tarkoittaa jatkuvan huolehtimisen, mutkien oikomisen ja 24/7-hovimestaripalvelun lopettamista.
En oo asperger ja ymmärrän vertauskuvia. Vertauskuvat eivät kuitenkaan oikein toimi, jos yrität antaa ihmisille kasvatusneuvoja.
Aloittajahan puhui siitä, että hänen lapsensa nukkuu joskus hänen vieressään (muutama kommentoijakin on kertonut vastaavasta). Sinä puhut nyt ihan muista asioista, joita mainitsitkin viestissäsi. Nehän eivät nyt mitenkään liittyneet tähän. Mistä keksit ne?
Jokainen tietenkin kasvattaa lapsensa niin kuin haluaa. Mutta ongelmallisia tuollaiset yksilöt ovat aikuisina, kun isi ja äippä on siloitellut kumpareet, tehnyt eväät, voidellut leivät ja siivonneet kaiken, ettei pikku-Matiaksen vaan tarvi itse tehdä mitään. <3 Ja Matiaksen pitää vielä päästä viekkuun nukkumaan. Ai että mä nauran...
Aika pitkälle meneviä päätelmiä teet pelkän vieressä nukkumisen perusteella. Itse ilmeisesti edustat tässä keskustelussa sitä lasta, joka ei saanut nukkua vanhempien vieressä. Jokainen voi tästä vetää ihan omat johtopäätökset siitä, onko sekään sitten ihmiselle hirveästi eduksi.
Nukuin "normaaliin ikään" ja sen jälkeen ihan omassa sängyssä.
Mitä sitten on tapahtunut, kun keksit mielelläsi satuja ja esität ne totena?
Kyll toi loppuu ku löytää poika tai tyttökaverin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilmoittakaa trollit asiattomaksi!
Kuulostaa ihanalta, että saa nukuttua turvallisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ihanalta, että saa nukuttua turvallisesti.
Jahas, seuraava koulukiusatun kasvattaja ilmoittautui.
No en kyllä yleistä isi, että lapsille ja nuorille kannattaa opettaa vanhemman vieressä nukkumista vielä siinä iässä, kun parta kasvaa, on siemensyöksyt, kuukautiset ja oman kehon hyväilyt jo alkaneet. Itsenäistymiskehitys on varsin fyysinen ja kokemuksellinen aika. Siinä pitäisi tukea lasta ja nuorta eikä jättää vaan se tekemättä ja odottaa kaiken sujuvan "luonnollisesti oikein".
Maailmassa on kaikenlaisia kieroon kasvaneita hyypiöitä, jotka etsivät näitä hyväksikäytettäviä lapsia ja nuoria omiin tarpeisiinsa. On aina ollut. Nykyään monella varhaisteinillä on käsitys, että kaikki aikuiset ovat tavallaan harmittomia, joten on ok postata alastonkuvia, antaa toisen silitellä, hyväillä ja sepitellä verkkojaan. Moni lapsi ja nuori ei oikeasti ymmärrä, mitä tapahtuu, kun aikuinen käyttää häntä hyväksi. Oma psyykkinen, emotionaalinen ja sosiaalinen (joskus fyysinenkin) kehitys vain alkaa mennä pieleen ja nämä prosessit ovat pitkiä. On valtava määrä nuoria, myöhemmin aikuisia, jotka eivät koskaan kerro hyväksikäytöstä, koska he eivät ole omassa kodissaan turvallisten vanhempien kasvattamisen johdosta oppineet kokemuksena, missä menee raja. Oman kehon koskemattomuuden raja.
Rajaton ja itsenäistymiskehityksen menettänyt nuori kasvaa aikuisuuteen kokemuksella, että aikuisen ja lapsen läheisyys on ok tai tavoiteltavaa. Vaikkei toinen haluaisikaan. (Ap kokee tilanteen häiritseväksi, koska se on häiritsevä. Äidin ja isän tehtävä on itsenäistää kasvava lapsi.) Murrosiässä seksuaalisuuden herääminen kietoutuu emotionaaliseen kehitykseen ja kyllä yli 12-vuotiaan tulisi saada elää tuon vaiheen kasvukivut muualla kuin oman vanhempansa sängyssä.
Hyvä neuvo on lukea jo antiikin ajan myyttejä tuossa iässä. Klassiset myytit kuvaavat kiehtovasti näitä kasvuvaiheita, symbolisella tasolla. Oidipus on hyvä sankaritarina vaikka alkuun. Niitä voi hyvin lukea vaikka yhdessä, mutta vahvin kokemus tulee kun nuori lukee itse omassa huoneessaan. Keskustelkaa aikuiseksi kasvamisesta ja siitä että jokaisella ihmisellä on oman koskemattomuuden alue, joka tässä yhteiskunnassa on aika suuri. Saunominenkin on muuttanut kulttuurista merkitystään.
Vierailija kirjoitti:
Olen lapseton, mutta minusta kuulostaa aika ihanalta, että poika uskaltaa vielä tuon ikäisenä pyytää läheisyyttä. Olisi tehnyt hyvää näille oman ikäpolven 'ei puhu eikä pussaa' miehillekin.
Anna nukkua siinä vaan, jos ei omat unet häiriinny.
Voi ei, ei kannata ajatella, että lapset ovat jotain pehmoleluja. Kun ne eivät ole vaan ovat kasvatusta ja ohjausta vaativia ihmisiä. On heitteillejättöä olla kasvattamatta ihmistä, jos sellaisen vanhemman vastuun on kohdalleen ottanut saattaessaan lapsen maailmaan. Mistä ihmeestä nykyään on syntynyt käsitys, että lapset ja nuoret kasvaisivat kuin itsestään "isoiksi" ja itsestään, asioistaan ja muista huolehtimaan kykeneviksi aikuisiksi?
Tämä on todella vaarallinen kehityssuunta. Näyttää, että ongelma koskee nykyisiä 30-50v. keskiluokkaisia ja korkeakoulututkinnon omaavia vanhempia, jotka asuvat Suomen suurissa kaupungeissa. Onko teoreettinen koulutus, kuplautunut työelämä ja nautintokeskeinen harrastaminen vierauttanut vanhemmat ymmärryksestä, mitä lasten ja nuorten kasvatus, opetus ja ohjaaminen vaativat heiltä? Kuulostaa, että kyseessä on joukko, joka on juureton, keinoton ja yksinäinen urbaanissa nukkekodissaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen lapseton, mutta minusta kuulostaa aika ihanalta, että poika uskaltaa vielä tuon ikäisenä pyytää läheisyyttä. Olisi tehnyt hyvää näille oman ikäpolven 'ei puhu eikä pussaa' miehillekin.
Anna nukkua siinä vaan, jos ei omat unet häiriinny.
Voi ei, ei kannata ajatella, että lapset ovat jotain pehmoleluja. Kun ne eivät ole vaan ovat kasvatusta ja ohjausta vaativia ihmisiä. On heitteillejättöä olla kasvattamatta ihmistä, jos sellaisen vanhemman vastuun on kohdalleen ottanut saattaessaan lapsen maailmaan. Mistä ihmeestä nykyään on syntynyt käsitys, että lapset ja nuoret kasvaisivat kuin itsestään "isoiksi" ja itsestään, asioistaan ja muista huolehtimaan kykeneviksi aikuisiksi?
Tämä on todella vaarallinen kehityssuunta. Näyttää, että ongelma koskee nykyisiä 30-50v. keskiluokkaisia ja korkeakoulututkinnon omaavia vanhempia, jotka asuvat Suomen suurissa kaupungeissa. Onko teoreettinen koulutus, kuplautunut työelämä ja nautintokeskeinen harrastaminen vierauttanut vanhemmat ymmärryksestä, mitä lasten ja nuorten kasvatus, opetus ja ohjaaminen vaativat heiltä? Kuulostaa, että kyseessä on joukko, joka on juureton, keinoton ja yksinäinen urbaanissa nukkekodissaan.
Erittäin hyvin sanottu.
Kiitos kommentoijille, luulin etten saa yhtään vastausta, koska en löytänyt ketjua muuta kuin tänään
Mukava kuulla, että monen muunkin teini tulee välillä viereen nukkumaan. Ehkä en enää koe tätä niin häiritsevänä, tosin ajattelin kyllä ottaa puheeksi hienovaraisesti jossain vaiheessa.
Kiitos kaikille vastauksista.
AP
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kommentoijille, luulin etten saa yhtään vastausta, koska en löytänyt ketjua muuta kuin tänään
Mukava kuulla, että monen muunkin teini tulee välillä viereen nukkumaan. Ehkä en enää koe tätä niin häiritsevänä, tosin ajattelin kyllä ottaa puheeksi hienovaraisesti jossain vaiheessa.
Kiitos kaikille vastauksista.
AP
No mut hei, ei kukaan halua paskan vanhemman viereen nukkumaan. 👍
Reissussa vierekkäin nukkuminen on ihan eri asia.