Lue keskustelun säännöt.
15- vuotias nukkuu välillä vanhempansa vieressä
13.12.2022 |
Enpä olisi uskonut kirjoittavani tätä viestiä..
Nyt 15-vuotias poikani on ollut todella huono nukkumaan, pienempänä häntä kannettiin omaan sänkyyn nukkumaan, kun hän kömpi vanhempien sänkyyn. Tämä siis joskus taaperona. Välillä nukkui jopa makuuhuoneemme lattialla kun kielsimme, että pitäisi jo nukkua omassa sängyssä.
No, olen eronnut mieheni kanssa noin 5 vuotta sitten, poika on vuoroviikkoisin meillä vanhemmilla.
"Ongelmani" on siis se, että joskus poika kysyy, että voiko tulla minun sänkyyni nukkumaan. Minulla siis parisänky, hänellä omassa huoneessa 120 leveä sänky. Isällään on myös oma huone ja sänky pojalle. Meillä on myös kaksi muuta lasta, eikä uusia puolisoita tai mitään uusperheitä, ei ole koskaan ollutkaan.
Olen sitten sanonut, että sopihan se, hän nukkuu sitten toisella puolella ja minä omalla. Näin kuulemma tekee välillä myös isänsä kanssa.
Miten tästä nyt sitten eteenpäin, sanonko vain suoraan, että tästä lähtien nukkuisi omassa huoneessaan.
Poika on muuten ihan tavallinen, hoitaa koulunsa ja on kavereita. Mutta minua häiritsee tämä nukkumisasia.
Ja korostetaan nyt vielä, että emme todellakaan kyhjötä siinä vierekkäin, vaan kumpikin ottaa oman tilan omalla puolellaan. Joskus kun poika on jäänyt vielä pelaamaan, saatan olla nukkumassa ja aamulla huomaan että hän oli taas tullut viereeni.
Voisiko liittyä tuohon huonoon nukkumiseen vai liittyykö eroon tai johonkin läheisyydenkaipuuseen. Emme tästä koskaan ole kunnolla puhuneet, kun ei tämä minua ole aikaisemmin häirinnyt.
Kommentit (76)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minunkin pian 14v. poikani nukkuu vieressäni parisängyssä. On nukkunut aina ja olen siis yh siitä lähtien, kun lapsi oli pieni. Oma huone ja sänky lapsella on, muttei ei ole oikein koskaan halunnut nukkua siellä. Tätä yritettiin aikoinaan hyvällä ja pahalla, mitä mielikuvituksellisimmin tempuin ja palkinnoin jne. Mutta joka yö heräili ja kiiruhti kauhuissaan pimeässä viereeni, mikä häiritsi molempien nukkumista.
Lopulta tajusin, että what the heck, miksi ei saisi nukkua vieressä, kun näin sujuu unet parhaiten eikä tässä mitään oikeaa ongelmaa ole, kuin korkeintaan ehkä joidenkin likaiset mielikuvitukset. Joten hyväksyin asian. Ei tuo tuossa loputtomiin nuku kuitenkaan, vaan joku päivä lentää pesästä, joten mitä väliä. Antaa siis olla.
Nukkumaan mennessä yhdessä on myös helpompaa vähän silitellä, kertoilla hauskoja juttuja ja lukea ääneen kirjaa, kun molemmat mahtuvat siihen isoon sänkyyn.
Ihminen on laumaeläin. Moni aikuinekin pelkää nukkua yksin, miksei sitten lapsi.
Onnea tulevasta ongelma-aikuisesta. Tuollainen yksilö ei tule saamaan mitään elämässään aikaiseksi ilman että äiti on perässä suoristamassa mutkia ja taputtelemassa esteitä.
Katkaise se napanuora nyt.
Hahah, 24 alapeukkua. Samaan aikaan Ilta-Sanomissa:
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minunkin pian 14v. poikani nukkuu vieressäni parisängyssä. On nukkunut aina ja olen siis yh siitä lähtien, kun lapsi oli pieni. Oma huone ja sänky lapsella on, muttei ei ole oikein koskaan halunnut nukkua siellä. Tätä yritettiin aikoinaan hyvällä ja pahalla, mitä mielikuvituksellisimmin tempuin ja palkinnoin jne. Mutta joka yö heräili ja kiiruhti kauhuissaan pimeässä viereeni, mikä häiritsi molempien nukkumista.
Lopulta tajusin, että what the heck, miksi ei saisi nukkua vieressä, kun näin sujuu unet parhaiten eikä tässä mitään oikeaa ongelmaa ole, kuin korkeintaan ehkä joidenkin likaiset mielikuvitukset. Joten hyväksyin asian. Ei tuo tuossa loputtomiin nuku kuitenkaan, vaan joku päivä lentää pesästä, joten mitä väliä. Antaa siis olla.
Nukkumaan mennessä yhdessä on myös helpompaa vähän silitellä, kertoilla hauskoja juttuja ja lukea ääneen kirjaa, kun molemmat mahtuvat siihen isoon sänkyyn.
Ihminen on laumaeläin. Moni aikuinekin pelkää nukkua yksin, miksei sitten lapsi.
Onnea tulevasta ongelma-aikuisesta. Tuollainen yksilö ei tule saamaan mitään elämässään aikaiseksi ilman että äiti on perässä suoristamassa mutkia ja taputtelemassa esteitä.
Katkaise se napanuora nyt.
Hahah, 24 alapeukkua. Samaan aikaan Ilta-Sanomissa:
Yrittäjä kertoo tapauksesta, jossa kolmannen vuoden opiskelijan vanhempi soitti hänelle kysyäkseen harjoittelupaikkaa lapselleen.
– Pyysin nuorta itseään soittamaan minulle. Nuoren soittaessa totesin, että yksi paikka löytyy. Hän ei ottanut sitä vastaan, koska kaveri ei päässyt vierelle. Oli perjantai, ja maanantaina alkoi harjoittelujakso.
Hän kertoo kuulleensa henkilöstövuokrausfirman henkilöstövastaavalta tarinoita siitä, miten jotkut vanhemmat tulevat mukaan lastensa työhaastatteluihin.
– Vanhemmilta joutuu kysymään, ovatko hekin tulossa töihin.
Mun kaverin poika nukkui isänsä vieressä tosi isoksi asti, tyyliin täysikäiseksi. Nyt poika asuu jo omillaan.
Vierailija kirjoitti:
Mun kaverin poika nukkui isänsä vieressä tosi isoksi asti, tyyliin täysikäiseksi. Nyt poika asuu jo omillaan.
Voi miten söpöä! Soittaako isukki joka ilta ja varmistaa, että tyyny on hyvin? :D #pullamössösukupolvi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minunkin pian 14v. poikani nukkuu vieressäni parisängyssä. On nukkunut aina ja olen siis yh siitä lähtien, kun lapsi oli pieni. Oma huone ja sänky lapsella on, muttei ei ole oikein koskaan halunnut nukkua siellä. Tätä yritettiin aikoinaan hyvällä ja pahalla, mitä mielikuvituksellisimmin tempuin ja palkinnoin jne. Mutta joka yö heräili ja kiiruhti kauhuissaan pimeässä viereeni, mikä häiritsi molempien nukkumista.
Lopulta tajusin, että what the heck, miksi ei saisi nukkua vieressä, kun näin sujuu unet parhaiten eikä tässä mitään oikeaa ongelmaa ole, kuin korkeintaan ehkä joidenkin likaiset mielikuvitukset. Joten hyväksyin asian. Ei tuo tuossa loputtomiin nuku kuitenkaan, vaan joku päivä lentää pesästä, joten mitä väliä. Antaa siis olla.
Nukkumaan mennessä yhdessä on myös helpompaa vähän silitellä, kertoilla hauskoja juttuja ja lukea ääneen kirjaa, kun molemmat mahtuvat siihen isoon sänkyyn.
Ihminen on laumaeläin. Moni aikuinekin pelkää nukkua yksin, miksei sitten lapsi.
Onnea tulevasta ongelma-aikuisesta. Tuollainen yksilö ei tule saamaan mitään elämässään aikaiseksi ilman että äiti on perässä suoristamassa mutkia ja taputtelemassa esteitä.
Katkaise se napanuora nyt.
Hahah, 24 alapeukkua. Samaan aikaan Ilta-Sanomissa:
Sanottiinko Ilta-sanomissa, että jos lapsi nukkuu vanhempansa vieressä teini-iässä, hänestä tulee hankala?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No johan on taas ihmisellä ongelma.. lapsi tuntee olonsa turvalliseksi nukkuessaan vanhemman vieressä, aiwan kamalaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun kaverin poika nukkui isänsä vieressä tosi isoksi asti, tyyliin täysikäiseksi. Nyt poika asuu jo omillaan.
Voi miten söpöä! Soittaako isukki joka ilta ja varmistaa, että tyyny on hyvin? :D #pullamössösukupolvi
Musta on outoa, että sä omasta mielestäsi tiedät, millainen joku sulle täysin tuntematon ihminen on. Eikö sinusta yhtään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minunkin pian 14v. poikani nukkuu vieressäni parisängyssä. On nukkunut aina ja olen siis yh siitä lähtien, kun lapsi oli pieni. Oma huone ja sänky lapsella on, muttei ei ole oikein koskaan halunnut nukkua siellä. Tätä yritettiin aikoinaan hyvällä ja pahalla, mitä mielikuvituksellisimmin tempuin ja palkinnoin jne. Mutta joka yö heräili ja kiiruhti kauhuissaan pimeässä viereeni, mikä häiritsi molempien nukkumista.
Lopulta tajusin, että what the heck, miksi ei saisi nukkua vieressä, kun näin sujuu unet parhaiten eikä tässä mitään oikeaa ongelmaa ole, kuin korkeintaan ehkä joidenkin likaiset mielikuvitukset. Joten hyväksyin asian. Ei tuo tuossa loputtomiin nuku kuitenkaan, vaan joku päivä lentää pesästä, joten mitä väliä. Antaa siis olla.
Nukkumaan mennessä yhdessä on myös helpompaa vähän silitellä, kertoilla hauskoja juttuja ja lukea ääneen kirjaa, kun molemmat mahtuvat siihen isoon sänkyyn.
Ihminen on laumaeläin. Moni aikuinekin pelkää nukkua yksin, miksei sitten lapsi.
Onnea tulevasta ongelma-aikuisesta. Tuollainen yksilö ei tule saamaan mitään elämässään aikaiseksi ilman että äiti on perässä suoristamassa mutkia ja taputtelemassa esteitä.
Katkaise se napanuora nyt.
Hahah, 24 alapeukkua. Samaan aikaan Ilta-Sanomissa:
Sanottiinko Ilta-sanomissa, että jos lapsi nukkuu vanhempansa vieressä teini-iässä, hänestä tulee hankala?
No kuule mitäpä luulet mitä tapahtuu, jos äippä ja iskä ei ole leikannut napanuoraa vielä lukioiässä? :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minunkin pian 14v. poikani nukkuu vieressäni parisängyssä. On nukkunut aina ja olen siis yh siitä lähtien, kun lapsi oli pieni. Oma huone ja sänky lapsella on, muttei ei ole oikein koskaan halunnut nukkua siellä. Tätä yritettiin aikoinaan hyvällä ja pahalla, mitä mielikuvituksellisimmin tempuin ja palkinnoin jne. Mutta joka yö heräili ja kiiruhti kauhuissaan pimeässä viereeni, mikä häiritsi molempien nukkumista.
Lopulta tajusin, että what the heck, miksi ei saisi nukkua vieressä, kun näin sujuu unet parhaiten eikä tässä mitään oikeaa ongelmaa ole, kuin korkeintaan ehkä joidenkin likaiset mielikuvitukset. Joten hyväksyin asian. Ei tuo tuossa loputtomiin nuku kuitenkaan, vaan joku päivä lentää pesästä, joten mitä väliä. Antaa siis olla.
Nukkumaan mennessä yhdessä on myös helpompaa vähän silitellä, kertoilla hauskoja juttuja ja lukea ääneen kirjaa, kun molemmat mahtuvat siihen isoon sänkyyn.
Ihminen on laumaeläin. Moni aikuinekin pelkää nukkua yksin, miksei sitten lapsi.
Onnea tulevasta ongelma-aikuisesta. Tuollainen yksilö ei tule saamaan mitään elämässään aikaiseksi ilman että äiti on perässä suoristamassa mutkia ja taputtelemassa esteitä.
Katkaise se napanuora nyt.
Hahah, 24 alapeukkua. Samaan aikaan Ilta-Sanomissa:
Sanottiinko Ilta-sanomissa, että jos lapsi nukkuu vanhempansa vieressä teini-iässä, hänestä tulee hankala?
No kuule mitäpä luulet mitä tapahtuu, jos äippä ja iskä ei ole leikannut napanuoraa vielä lukioiässä? :D
Haluatko keskustella asiasta vai vain kirjoittaa pilkallisia lauseita, joissa on hymiöitä? Jos haluat keskustella, määrittele ensin, mitä se napanuoran leikkaaminen tarkoittaa. Konkreettisesti se tarkoittaa sitä, mikä tapahtuu synnytyksen yhteydessä. Tätä et nyt varmastikaan neuvo. Mitä siis?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minunkin pian 14v. poikani nukkuu vieressäni parisängyssä. On nukkunut aina ja olen siis yh siitä lähtien, kun lapsi oli pieni. Oma huone ja sänky lapsella on, muttei ei ole oikein koskaan halunnut nukkua siellä. Tätä yritettiin aikoinaan hyvällä ja pahalla, mitä mielikuvituksellisimmin tempuin ja palkinnoin jne. Mutta joka yö heräili ja kiiruhti kauhuissaan pimeässä viereeni, mikä häiritsi molempien nukkumista.
Lopulta tajusin, että what the heck, miksi ei saisi nukkua vieressä, kun näin sujuu unet parhaiten eikä tässä mitään oikeaa ongelmaa ole, kuin korkeintaan ehkä joidenkin likaiset mielikuvitukset. Joten hyväksyin asian. Ei tuo tuossa loputtomiin nuku kuitenkaan, vaan joku päivä lentää pesästä, joten mitä väliä. Antaa siis olla.
Nukkumaan mennessä yhdessä on myös helpompaa vähän silitellä, kertoilla hauskoja juttuja ja lukea ääneen kirjaa, kun molemmat mahtuvat siihen isoon sänkyyn.
Ihminen on laumaeläin. Moni aikuinekin pelkää nukkua yksin, miksei sitten lapsi.
Onnea tulevasta ongelma-aikuisesta. Tuollainen yksilö ei tule saamaan mitään elämässään aikaiseksi ilman että äiti on perässä suoristamassa mutkia ja taputtelemassa esteitä.
Katkaise se napanuora nyt.
Hahah, 24 alapeukkua. Samaan aikaan Ilta-Sanomissa:
Sanottiinko Ilta-sanomissa, että jos lapsi nukkuu vanhempansa vieressä teini-iässä, hänestä tulee hankala?
No kuule mitäpä luulet mitä tapahtuu, jos äippä ja iskä ei ole leikannut napanuoraa vielä lukioiässä? :D
Haluatko keskustella asiasta vai vain kirjoittaa pilkallisia lauseita, joissa on hymiöitä? Jos haluat keskustella, määrittele ensin, mitä se napanuoran leikkaaminen tarkoittaa. Konkreettisesti se tarkoittaa sitä, mikä tapahtuu synnytyksen yhteydessä. Tätä et nyt varmastikaan neuvo. Mitä siis?
Ootko asperger, kun et ymmärrä vertauskuvia? Napanuoran katkaisu vuosia syntymän jälkeen tarkoittaa jatkuvan huolehtimisen, mutkien oikomisen ja 24/7-hovimestaripalvelun lopettamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minunkin pian 14v. poikani nukkuu vieressäni parisängyssä. On nukkunut aina ja olen siis yh siitä lähtien, kun lapsi oli pieni. Oma huone ja sänky lapsella on, muttei ei ole oikein koskaan halunnut nukkua siellä. Tätä yritettiin aikoinaan hyvällä ja pahalla, mitä mielikuvituksellisimmin tempuin ja palkinnoin jne. Mutta joka yö heräili ja kiiruhti kauhuissaan pimeässä viereeni, mikä häiritsi molempien nukkumista.
Lopulta tajusin, että what the heck, miksi ei saisi nukkua vieressä, kun näin sujuu unet parhaiten eikä tässä mitään oikeaa ongelmaa ole, kuin korkeintaan ehkä joidenkin likaiset mielikuvitukset. Joten hyväksyin asian. Ei tuo tuossa loputtomiin nuku kuitenkaan, vaan joku päivä lentää pesästä, joten mitä väliä. Antaa siis olla.
Nukkumaan mennessä yhdessä on myös helpompaa vähän silitellä, kertoilla hauskoja juttuja ja lukea ääneen kirjaa, kun molemmat mahtuvat siihen isoon sänkyyn.
Ihminen on laumaeläin. Moni aikuinekin pelkää nukkua yksin, miksei sitten lapsi.
Onnea tulevasta ongelma-aikuisesta. Tuollainen yksilö ei tule saamaan mitään elämässään aikaiseksi ilman että äiti on perässä suoristamassa mutkia ja taputtelemassa esteitä.
Katkaise se napanuora nyt.
Hahah, 24 alapeukkua. Samaan aikaan Ilta-Sanomissa:
Sanottiinko Ilta-sanomissa, että jos lapsi nukkuu vanhempansa vieressä teini-iässä, hänestä tulee hankala?
No kuule mitäpä luulet mitä tapahtuu, jos äippä ja iskä ei ole leikannut napanuoraa vielä lukioiässä? :D
Haluatko keskustella asiasta vai vain kirjoittaa pilkallisia lauseita, joissa on hymiöitä? Jos haluat keskustella, määrittele ensin, mitä se napanuoran leikkaaminen tarkoittaa. Konkreettisesti se tarkoittaa sitä, mikä tapahtuu synnytyksen yhteydessä. Tätä et nyt varmastikaan neuvo. Mitä siis?
Ootko asperger, kun et ymmärrä vertauskuvia? Napanuoran katkaisu vuosia syntymän jälkeen tarkoittaa jatkuvan huolehtimisen, mutkien oikomisen ja 24/7-hovimestaripalvelun lopettamista.
En oo asperger ja ymmärrän vertauskuvia. Vertauskuvat eivät kuitenkaan oikein toimi, jos yrität antaa ihmisille kasvatusneuvoja.
Aloittajahan puhui siitä, että hänen lapsensa nukkuu joskus hänen vieressään (muutama kommentoijakin on kertonut vastaavasta). Sinä puhut nyt ihan muista asioista, joita mainitsitkin viestissäsi. Nehän eivät nyt mitenkään liittyneet tähän. Mistä keksit ne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen lapseton, mutta minusta kuulostaa aika ihanalta, että poika uskaltaa vielä tuon ikäisenä pyytää läheisyyttä. Olisi tehnyt hyvää näille oman ikäpolven 'ei puhu eikä pussaa' miehillekin.
Anna nukkua siinä vaan, jos ei omat unet häiriinny.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minunkin pian 14v. poikani nukkuu vieressäni parisängyssä. On nukkunut aina ja olen siis yh siitä lähtien, kun lapsi oli pieni. Oma huone ja sänky lapsella on, muttei ei ole oikein koskaan halunnut nukkua siellä. Tätä yritettiin aikoinaan hyvällä ja pahalla, mitä mielikuvituksellisimmin tempuin ja palkinnoin jne. Mutta joka yö heräili ja kiiruhti kauhuissaan pimeässä viereeni, mikä häiritsi molempien nukkumista.
Lopulta tajusin, että what the heck, miksi ei saisi nukkua vieressä, kun näin sujuu unet parhaiten eikä tässä mitään oikeaa ongelmaa ole, kuin korkeintaan ehkä joidenkin likaiset mielikuvitukset. Joten hyväksyin asian. Ei tuo tuossa loputtomiin nuku kuitenkaan, vaan joku päivä lentää pesästä, joten mitä väliä. Antaa siis olla.
Nukkumaan mennessä yhdessä on myös helpompaa vähän silitellä, kertoilla hauskoja juttuja ja lukea ääneen kirjaa, kun molemmat mahtuvat siihen isoon sänkyyn.
Ihminen on laumaeläin. Moni aikuinekin pelkää nukkua yksin, miksei sitten lapsi.
Onnea tulevasta ongelma-aikuisesta. Tuollainen yksilö ei tule saamaan mitään elämässään aikaiseksi ilman että äiti on perässä suoristamassa mutkia ja taputtelemassa esteitä.
Katkaise se napanuora nyt.
Hahah, 24 alapeukkua. Samaan aikaan Ilta-Sanomissa:
Sanottiinko Ilta-sanomissa, että jos lapsi nukkuu vanhempansa vieressä teini-iässä, hänestä tulee hankala?
No kuule mitäpä luulet mitä tapahtuu, jos äippä ja iskä ei ole leikannut napanuoraa vielä lukioiässä? :D
Haluatko keskustella asiasta vai vain kirjoittaa pilkallisia lauseita, joissa on hymiöitä? Jos haluat keskustella, määrittele ensin, mitä se napanuoran leikkaaminen tarkoittaa. Konkreettisesti se tarkoittaa sitä, mikä tapahtuu synnytyksen yhteydessä. Tätä et nyt varmastikaan neuvo. Mitä siis?
Ootko asperger, kun et ymmärrä vertauskuvia? Napanuoran katkaisu vuosia syntymän jälkeen tarkoittaa jatkuvan huolehtimisen, mutkien oikomisen ja 24/7-hovimestaripalvelun lopettamista.
En oo asperger ja ymmärrän vertauskuvia. Vertauskuvat eivät kuitenkaan oikein toimi, jos yrität antaa ihmisille kasvatusneuvoja.
Aloittajahan puhui siitä, että hänen lapsensa nukkuu joskus hänen vieressään (muutama kommentoijakin on kertonut vastaavasta). Sinä puhut nyt ihan muista asioista, joita mainitsitkin viestissäsi. Nehän eivät nyt mitenkään liittyneet tähän. Mistä keksit ne?
Jokainen tietenkin kasvattaa lapsensa niin kuin haluaa. Mutta ongelmallisia tuollaiset yksilöt ovat aikuisina, kun isi ja äippä on siloitellut kumpareet, tehnyt eväät, voidellut leivät ja siivonneet kaiken, ettei pikku-Matiaksen vaan tarvi itse tehdä mitään. <3 Ja Matiaksen pitää vielä päästä viekkuun nukkumaan. Ai että mä nauran...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minunkin pian 14v. poikani nukkuu vieressäni parisängyssä. On nukkunut aina ja olen siis yh siitä lähtien, kun lapsi oli pieni. Oma huone ja sänky lapsella on, muttei ei ole oikein koskaan halunnut nukkua siellä. Tätä yritettiin aikoinaan hyvällä ja pahalla, mitä mielikuvituksellisimmin tempuin ja palkinnoin jne. Mutta joka yö heräili ja kiiruhti kauhuissaan pimeässä viereeni, mikä häiritsi molempien nukkumista.
Lopulta tajusin, että what the heck, miksi ei saisi nukkua vieressä, kun näin sujuu unet parhaiten eikä tässä mitään oikeaa ongelmaa ole, kuin korkeintaan ehkä joidenkin likaiset mielikuvitukset. Joten hyväksyin asian. Ei tuo tuossa loputtomiin nuku kuitenkaan, vaan joku päivä lentää pesästä, joten mitä väliä. Antaa siis olla.
Nukkumaan mennessä yhdessä on myös helpompaa vähän silitellä, kertoilla hauskoja juttuja ja lukea ääneen kirjaa, kun molemmat mahtuvat siihen isoon sänkyyn.
Ihminen on laumaeläin. Moni aikuinekin pelkää nukkua yksin, miksei sitten lapsi.
Onnea tulevasta ongelma-aikuisesta. Tuollainen yksilö ei tule saamaan mitään elämässään aikaiseksi ilman että äiti on perässä suoristamassa mutkia ja taputtelemassa esteitä.
Katkaise se napanuora nyt.
Hahah, 24 alapeukkua. Samaan aikaan Ilta-Sanomissa:
Sanottiinko Ilta-sanomissa, että jos lapsi nukkuu vanhempansa vieressä teini-iässä, hänestä tulee hankala?
No kuule mitäpä luulet mitä tapahtuu, jos äippä ja iskä ei ole leikannut napanuoraa vielä lukioiässä? :D
Haluatko keskustella asiasta vai vain kirjoittaa pilkallisia lauseita, joissa on hymiöitä? Jos haluat keskustella, määrittele ensin, mitä se napanuoran leikkaaminen tarkoittaa. Konkreettisesti se tarkoittaa sitä, mikä tapahtuu synnytyksen yhteydessä. Tätä et nyt varmastikaan neuvo. Mitä siis?
Ootko asperger, kun et ymmärrä vertauskuvia? Napanuoran katkaisu vuosia syntymän jälkeen tarkoittaa jatkuvan huolehtimisen, mutkien oikomisen ja 24/7-hovimestaripalvelun lopettamista.
En oo asperger ja ymmärrän vertauskuvia. Vertauskuvat eivät kuitenkaan oikein toimi, jos yrität antaa ihmisille kasvatusneuvoja.
Aloittajahan puhui siitä, että hänen lapsensa nukkuu joskus hänen vieressään (muutama kommentoijakin on kertonut vastaavasta). Sinä puhut nyt ihan muista asioista, joita mainitsitkin viestissäsi. Nehän eivät nyt mitenkään liittyneet tähän. Mistä keksit ne?
Jokainen tietenkin kasvattaa lapsensa niin kuin haluaa. Mutta ongelmallisia tuollaiset yksilöt ovat aikuisina, kun isi ja äippä on siloitellut kumpareet, tehnyt eväät, voidellut leivät ja siivonneet kaiken, ettei pikku-Matiaksen vaan tarvi itse tehdä mitään. <3 Ja Matiaksen pitää vielä päästä viekkuun nukkumaan. Ai että mä nauran...
Ei tuo keskustelu sulta tunnu oikein sujuvan. Mä kysyin, mistä sä keksit nuo jutut, ja sä vastaat keksimällä lisää asioita. No, ei auta. Kai sitten vain jatkat tuota keksimistä. Ehkä sulle tulee siitä jotenkin kiva olo.
Onhan tuo outoa. Itse menin vanhempien väliin nukkumaan vielä 6-vuotiaana, mutta se loppui itsestään. Jos se ei lopu itsestään, niin olisi ollut sinun tehtävä opettaa lapsi nukkumaan omassa huoneessaan.
Molemmat lapseni ovat tykänneet nukkua vieressä melko vanhoiksi. Ja vieläkin (täysi-ikäisinä) nukutaan esim. reissuilla ihan sujuvasti siskonpedissä koko perhe eikä ketään ahdista yhtään. Meillä on hyvät ja lämpimät välit. Koti on turvasatama, jossa saa olla juuri sellainen kuin on, niin "pieni" ja tarvitseva kuin on tuntenut tarvetta. Kainaloon on saanut tulla ja saa tulla ihan hamaan tappiin saakka. Ei tarvi esittää kovaa, karskia ja pärjäävää.
Mutta ehkäpä juuri siksi lapsistani onkin kasvanut sosiaalisesti taitavia, empaattisia, koulussa ja työelämässä menestyviä huipputyyppejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minunkin pian 14v. poikani nukkuu vieressäni parisängyssä. On nukkunut aina ja olen siis yh siitä lähtien, kun lapsi oli pieni. Oma huone ja sänky lapsella on, muttei ei ole oikein koskaan halunnut nukkua siellä. Tätä yritettiin aikoinaan hyvällä ja pahalla, mitä mielikuvituksellisimmin tempuin ja palkinnoin jne. Mutta joka yö heräili ja kiiruhti kauhuissaan pimeässä viereeni, mikä häiritsi molempien nukkumista.
Lopulta tajusin, että what the heck, miksi ei saisi nukkua vieressä, kun näin sujuu unet parhaiten eikä tässä mitään oikeaa ongelmaa ole, kuin korkeintaan ehkä joidenkin likaiset mielikuvitukset. Joten hyväksyin asian. Ei tuo tuossa loputtomiin nuku kuitenkaan, vaan joku päivä lentää pesästä, joten mitä väliä. Antaa siis olla.
Nukkumaan mennessä yhdessä on myös helpompaa vähän silitellä, kertoilla hauskoja juttuja ja lukea ääneen kirjaa, kun molemmat mahtuvat siihen isoon sänkyyn.
Ihminen on laumaeläin. Moni aikuinekin pelkää nukkua yksin, miksei sitten lapsi.
Onnea tulevasta ongelma-aikuisesta. Tuollainen yksilö ei tule saamaan mitään elämässään aikaiseksi ilman että äiti on perässä suoristamassa mutkia ja taputtelemassa esteitä.
Katkaise se napanuora nyt.
Hahah, 24 alapeukkua. Samaan aikaan Ilta-Sanomissa:
Sanottiinko Ilta-sanomissa, että jos lapsi nukkuu vanhempansa vieressä teini-iässä, hänestä tulee hankala?
No kuule mitäpä luulet mitä tapahtuu, jos äippä ja iskä ei ole leikannut napanuoraa vielä lukioiässä? :D
Haluatko keskustella asiasta vai vain kirjoittaa pilkallisia lauseita, joissa on hymiöitä? Jos haluat keskustella, määrittele ensin, mitä se napanuoran leikkaaminen tarkoittaa. Konkreettisesti se tarkoittaa sitä, mikä tapahtuu synnytyksen yhteydessä. Tätä et nyt varmastikaan neuvo. Mitä siis?
Ootko asperger, kun et ymmärrä vertauskuvia? Napanuoran katkaisu vuosia syntymän jälkeen tarkoittaa jatkuvan huolehtimisen, mutkien oikomisen ja 24/7-hovimestaripalvelun lopettamista.
En oo asperger ja ymmärrän vertauskuvia. Vertauskuvat eivät kuitenkaan oikein toimi, jos yrität antaa ihmisille kasvatusneuvoja.
Aloittajahan puhui siitä, että hänen lapsensa nukkuu joskus hänen vieressään (muutama kommentoijakin on kertonut vastaavasta). Sinä puhut nyt ihan muista asioista, joita mainitsitkin viestissäsi. Nehän eivät nyt mitenkään liittyneet tähän. Mistä keksit ne?
Jokainen tietenkin kasvattaa lapsensa niin kuin haluaa. Mutta ongelmallisia tuollaiset yksilöt ovat aikuisina, kun isi ja äippä on siloitellut kumpareet, tehnyt eväät, voidellut leivät ja siivonneet kaiken, ettei pikku-Matiaksen vaan tarvi itse tehdä mitään. <3 Ja Matiaksen pitää vielä päästä viekkuun nukkumaan. Ai että mä nauran...
Tuollaiset eivät tule ikinä löytämään loppuelämän puolisoa. Kukaan nainen ei halua passata onnetonta mieslasta.
Monia outoja viestejä tässä ketjussa. Mitä pahaa on siinä, että lapsi haluaa nukkua vanhempansa vieressä? Eikö luonnonkansat tee niin käytännössä aina?
Tiedän tapauksen missä yli 40v lapsi nukkuu vanhempansa kanssa samassa sängyssä.
Moni poika on vielä 15-vuotiaana ihan pikkupoika, jos murrosikä ei ole vielä alkanut.