Saako vaikeasti vammaisen lapsen laitoshoitoon?
Tiedän, että en pystyisi alkamaan vaikeasti vammaisen lapsen omaishoitajaksi eikä sitä pysty sanojensa mukaan mieskään. Viime aikoina on ollut paljon juttua, kuinka omaishoitajat uupuvat taakkaansa kehitysvammaisen lapsen kanssa.
Saako vaikeasti vammaisen lapsen siis halutessaan aina laitoshoitoon? Voiko vammainen lapsi olla ns. elinkautinen tuomio äidille hoitaa lasta kotona hautaansa asti?
Yritin selvittää netistä, mutta en oikein löydä tietoa miten homma käytännössä toimii. En tiedä uskallanko edes yrittää lasta ja olisiko parempi jättää tekemättä, jos tietää jo valmiiksi että ei tuohon pystyisi.
Kommentit (20)
En tiedä miten virallisesti menee. Kyllä lapsi varmasti kodin ulkopuolelle sijoitetaan jos vanhemmat ei hänen hoitoon kykene.
Kyllä vanhempi hoitaa hautaan asti.
Riippuu paikkakunnasta, ts. onko siellä sopivia palveluasumispaikkoja. Alaikäisille ei juurikaan ole.
Vammaispalvelulaki muuttuu käsittääkseni ensi vuonna niin,että vanhemmat joutuvat itse maksamaan vammaisen lapsen laitoshoidosta. Tarkemmin en tiedä, mutta kuulopuheiden perusteella tilanne tulee olemaan järkyttävä, jos ei jaksa hoitaa itse vammaista lastaan. Palkasta iso osa menisi hoitomaksuihin, kuten vanhuksillakin.
Onneksi valtaosa lapsista on terveitä, ja pysyykin terveenä, mutta miettisin itse moneen kertaan, tekisinkö ollenkaan lasta tähän maailmaan, jos ympärillä ei olisi vahvaa turvaverkkoa ja maaseutumaista asuinyhteisöä.
Kyllähän vammaisen lapsen saa laitokseen jos oikeasti todetaan, ettei vanhemmat kykene huolehtimaan. Veikkaan kuitenkin, että ensin yritetään helpottaa kodin kuormaa kaikilla muilla keinoilla. Omaishoitajaksi ei kukaan voi pakottaa ryhtymään edes oman lapsen kohdalla.
Vammaishuollon oletus on, että 18-vuotiaana vammainen lapsi muuttaa kotoa.
Lapsi saa eläkkeen, vammaistuen ja asumistuen.
Ala-ikäisen lapsen sijoitus tulee kysymykseen jos vanhemmat eivät voi hänestä huolehtia tai vammainen lapsi kotona asuessaan vaarantaisi terveiden sisarusten hyvinvoinnin.
Tähän tulee heti joku määkimään roskaväestä, joka tekee liudan vammaisia lapsia vailla vastuuta....
Heille tiedoksi, että usein kehitysvamma todetaan viiveellä eikä läheskään aina näy seulonnoissa.
Lapsirakas voi ehtiä pyöräyttää isonkin katraan ja sitten käykin ilmi, että joukossa on pari kv- tapausta.
Vierailija kirjoitti:
Sinulla ei ole lasta ja olet huolissasi, että mitä jos lapsi on kehitysvammainen?
Onko suvuissanne, siis tulevan isän tai sinun suvussasi, kehitysvammaisuutta vai mistä huoli tulee.
Suurin osa lapsista syntyy täysin terveinä.
Arvostan vastuullisuuttasi.
Omassa suvussani ei ole mitään ja kaikki terveitä ja pitkäikäisiä. Mieheni täti on jollain tapaa kehitysvammainen, mutta vammautui ilmeisesti synnytyksen aikana.
Meillä ei olisi turvaverkostoja ja pelko vammaisuudesta ja omasta jaksamisesta on tullut kokemani burn-outin jälkeen. Oma jaksaminen on rajallista ja sen olen jo kerran kokenut.
-Ap
Olet vähän myöhässä. Aina tonne 80-luvun alkuun laitoshoito oli vammaiselle jälkikasvulle melkeinpä se mihin yhteiskunta painosti ja useat vanhemmat käytännössä käskettiin hylkäämään lapsensa laitokseen.
Nykyään pitää olla oikeasti todella vaikeasti vammainen, että pysyvään laitospaikkaan olisi mahdollisuus. Kyllä kaikki terapiat yms. annnetaan nykyään ns. avohoitona jos vaan mahdollista, jotain yksittäisiä viiokon laitosterapiajaksoja voi olla mutta eipä juuri sen pidempiä.
Kyllä saa laitokseen. Kukaan ei pakota hoitamaan. Jos ei jaksa hoitaa niin ei jaksa. Ihan fyysinenkin jaksaminen, jos vaatii yölläkin avustamista niin onhan se raskasta. Yleensä se jaksamisen raja tulee kuitenkin vasta myöhemmin. Pientä vauvaa ja taaperoa hoidetaan kotona kuten muutenkin hoidettaisiin. Monet vammat todetaan vasta kun lapsi on vähän isompi. Kuinka moni haluaa enää antaa lapsen pois, kun on hänen kanssa arkea elänyt jo vaikka vuoden? Yleensä vanhemmat jaksaa kuitenkin tosi pitkään.
Kehitysvamma yksinään on harvemmin syy lapsen tai nuoren laioshoitoon , mutta syvä autismi, vaikea cp-vamma sen sijaan voivat olla. Ja näitä suomalaisen geeniperimän tauteja joissa taannutaan kunnes. kuollaan, esim Sallan tauti. Mutta jos ennuste on huono, tyyliin 3-5 vuotta, ei laitos yleensä ole vanhempien toive.
Tuttuja ajatuksia ap. Itse mietin samaa aikoinaan vaikka suvussa ei kehitysvammaisia olekaan. Omakin tukiverkko on heikko ja on se eri tavalla raskasta hoitaa lasta jonka hoito ei helpotu vauva ja taaperoaikojen jälkeen. Kaikki puhuu aina kuinka lapset ovat pieniä hetken mutta omaishoitajana se vaihe vaan jatkuu ja jatkuu. Itse tuskin hankin lapsia (syyt siihen ovat muualla) mutta ajattelin kommentoida että ei lainkaan outoja ajatuksia mielestäni.
Ei tarvitse olla huolissaan Suomessa. Suomessa voi niin lapsen, vanhuksen tai vammaisen antaa yhteiskunnan huolehdittavaksi joko kokoaikaisesti tai erilaisin tukipalveluin. Enkä tarkoita tätä mitenkään negatiivisesti, vaan se on hyvä asia, että ei tarvitse uhrautua eikä uhriutua, kun meillä on hoitopaikkoja ihmisille, joista omaiset ei jaksa huolehtia.
Vierailija kirjoitti:
Tuttuja ajatuksia ap. Itse mietin samaa aikoinaan vaikka suvussa ei kehitysvammaisia olekaan. Omakin tukiverkko on heikko ja on se eri tavalla raskasta hoitaa lasta jonka hoito ei helpotu vauva ja taaperoaikojen jälkeen. Kaikki puhuu aina kuinka lapset ovat pieniä hetken mutta omaishoitajana se vaihe vaan jatkuu ja jatkuu. Itse tuskin hankin lapsia (syyt siihen ovat muualla) mutta ajattelin kommentoida että ei lainkaan outoja ajatuksia mielestäni.
Tukiverkostottomuus on hyvin tavallista kaupungistumisen ja asutuksen keskittymisen myötä.
Sukulaiset voivat olla satojen kilometrien päässä.
Lapsia saadaan entistä vanhempina, pikkulapsien vanhemmilla voivat olla omatkin vanhemmat sairaita ja edesmenneitä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän vammaisen lapsen saa laitokseen jos oikeasti todetaan, ettei vanhemmat kykene huolehtimaan. Veikkaan kuitenkin, että ensin yritetään helpottaa kodin kuormaa kaikilla muilla keinoilla. Omaishoitajaksi ei kukaan voi pakottaa ryhtymään edes oman lapsen kohdalla.
Näin se menee pääpiirteissään.
Siitä olen eri mieltä, että kodin kuormaa yritettäisiin helpottaa kaikin mahdollisin keinoin. Ehkä joo silloin, kun tilanne on jo kriisiytynyt mutta tilanne ei ole niin paha, että olisi peruste ottaa suoraan huostaan, mutta kyllä tutkimukset, terapiat, apuvälineet, tukitoimet mitä ikinä joutuu edelleen itse vaatimalla vaatimaan ja tappelemaan, jos niitä haluaa saada. Moni ei uuvu niinkään siihen lapseen vaan kaikkeen siihen lapseen liittyvään byrokratiaan ja asioista tappeluun.
Enää ei ole laitoksia vaan pienempiä asumisyksiköitä.
alle 18-vuotiasta voi olla vaikea saada pysyvään laitokshoitoon, mutta toki, jos vamma on sellainen, että kotioloissa ei tule toimeen, niin sitten saa. Ei välttämättä sellaista paikkaa, joka tuntuisi hyvältä lapsesta tai vanhemmasta, mutta jonkun paikan kyllä.
kun vammainen lapsi täyttää 18, hän saa paikan tuetun asumisen kohteesta tai laitosasumisesta kuntonsa mukaan. Ei aina eikä useinkaan sellaista paikkaa kuin itse tai vanhemmat toivoisivat, tai mikä olisi hänen tarpeisiinsa nähden paras - mutta jonkun paikan saa aina. Niinpä vammaisestakaan lapsesta ei tule vanhemmalle "elinkautista tuomiota".
Vierailija kirjoitti:
Kyllä saa laitokseen. Kukaan ei pakota hoitamaan. Jos ei jaksa hoitaa niin ei jaksa. Ihan fyysinenkin jaksaminen, jos vaatii yölläkin avustamista niin onhan se raskasta. Yleensä se jaksamisen raja tulee kuitenkin vasta myöhemmin. Pientä vauvaa ja taaperoa hoidetaan kotona kuten muutenkin hoidettaisiin. Monet vammat todetaan vasta kun lapsi on vähän isompi. Kuinka moni haluaa enää antaa lapsen pois, kun on hänen kanssa arkea elänyt jo vaikka vuoden? Yleensä vanhemmat jaksaa kuitenkin tosi pitkään.
Kehitysvamma yksinään on harvemmin syy lapsen tai nuoren laioshoitoon , mutta syvä autismi, vaikea cp-vamma sen sijaan voivat olla. Ja näitä suomalaisen geeniperimän tauteja joissa taannutaan kunnes. kuollaan, esim Sallan tauti. Mutta jos ennuste on huono, tyyliin 3-5 vuotta, ei laitos yleensä ole vanhempien toive.
Ainoa ongelma vain on se, että laitospaikkoja on nykyään todella vähän ja niihin hirveän pitkät jonot.
Ennen meillä oli laitospaikkoja 400, nyt alle 50 ja niitäkin vähennetään soten myötä.
Alaikäisen saaminen laitoshoitoon tarkoittaa, että ongelmana on todella vaikeata käytöshäiriöt eli on vaarallinen muille ihmisille.
Joten et AP saa lastasi kovin helpolla laitoshoitoon. Jopa terveen lapsen saa nykyään helpommin, kuin kehitysvammaisen
Lastensuojelun asia jos vanhemmat eivät kykene huolehtimaan alaikäisestä.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu paikkakunnasta, ts. onko siellä sopivia palveluasumispaikkoja. Alaikäisille ei juurikaan ole.
Vammaispalvelulaki muuttuu käsittääkseni ensi vuonna niin,että vanhemmat joutuvat itse maksamaan vammaisen lapsen laitoshoidosta. Tarkemmin en tiedä, mutta kuulopuheiden perusteella tilanne tulee olemaan järkyttävä, jos ei jaksa hoitaa itse vammaista lastaan. Palkasta iso osa menisi hoitomaksuihin, kuten vanhuksillakin.
Onneksi valtaosa lapsista on terveitä, ja pysyykin terveenä, mutta miettisin itse moneen kertaan, tekisinkö ollenkaan lasta tähän maailmaan, jos ympärillä ei olisi vahvaa turvaverkkoa ja maaseutumaista asuinyhteisöä.
Höpö höpö.
Sinulla ei ole lasta ja olet huolissasi, että mitä jos lapsi on kehitysvammainen?
Onko suvuissanne, siis tulevan isän tai sinun suvussasi, kehitysvammaisuutta vai mistä huoli tulee.
Suurin osa lapsista syntyy täysin terveinä.
Arvostan vastuullisuuttasi.