Lue keskustelun säännöt.
Verhoatko sinä lannistamisen huolenpidoksi? Tunnistatko itsesi kuvauksesta?
13.12.2022 |
Tulipa toisesta ketjusta mieleen. Aloittaja kyseli alustavasti, että onko yksi hänen ideansa mahdollista toteuttaa Suomessa.
No yksi vastaaja laittoi pitkän muka ystävällisen tekstiseinän, missä penäsi vastauksia yksityiskohtiin, joita tuskin oli ehditty miettiä ja joita ei ollut siinä kohtaa vielä tarpeen ratkaista.
Tällainen muka muka huolenpito on selvästi tarkoitettu tekemään asiasta mahdollisimman suuri ja raskas, monimutkainen ja pelottava. Tivataan teennäisen ystävällisesti, mutta kuitenkin hieman vähätellen. Eikä tietenkään vastata alkuperäiseen kysymykseen. Se on kateellisen toimintaa. Halutaan hankaloittaa toimeen ryhtymistä ja siinä onnistumista.
Tunnistatko itsesi?
Kommentit (12)
Vierailija kirjoitti:
Aloitus on kirjoitettu niin epämääräisesti, että siitä ei pysty keskustelemaan.
Esimerkki. Minä haluan rakentaa sängyn ja kyselen, olisiko jossain saatavilla edullista käytettyä puutavaraa.
Vastaaja alkaa kysellä, onko minulla edes tilaa rakentaa sänkyä, mille puutyökurssille ajattelin muka osallistua ja olenko tietoinen, että sänkyä ei voi rakentaa mistä tahansa puusta. Sopiiko se edes sisustukseen?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloitus on kirjoitettu niin epämääräisesti, että siitä ei pysty keskustelemaan.
Esimerkki. Minä haluan rakentaa sängyn ja kyselen, olisiko jossain saatavilla edullista käytettyä puutavaraa.
Vastaaja alkaa kysellä, onko minulla edes tilaa rakentaa sänkyä, mille puutyökurssille ajattelin muka osallistua ja olenko tietoinen, että sänkyä ei voi rakentaa mistä tahansa puusta. Sopiiko se edes sisustukseen?
Ap
Vastaus: näiltä sekakäyttäjiltä ei kannata kysyä mielipidettä mihinkään. Tee juuri niinkuin haluat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloitus on kirjoitettu niin epämääräisesti, että siitä ei pysty keskustelemaan.
Esimerkki. Minä haluan rakentaa sängyn ja kyselen, olisiko jossain saatavilla edullista käytettyä puutavaraa.
Vastaaja alkaa kysellä, onko minulla edes tilaa rakentaa sänkyä, mille puutyökurssille ajattelin muka osallistua ja olenko tietoinen, että sänkyä ei voi rakentaa mistä tahansa puusta. Sopiiko se edes sisustukseen?
Ap
Vastaus: näiltä sekakäyttäjiltä ei kannata kysyä mielipidettä mihinkään. Tee juuri niinkuin haluat.
Aihe koskee muutakin elämää kuin tämä palsta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloitus on kirjoitettu niin epämääräisesti, että siitä ei pysty keskustelemaan.
Esimerkki. Minä haluan rakentaa sängyn ja kyselen, olisiko jossain saatavilla edullista käytettyä puutavaraa.
Vastaaja alkaa kysellä, onko minulla edes tilaa rakentaa sänkyä, mille puutyökurssille ajattelin muka osallistua ja olenko tietoinen, että sänkyä ei voi rakentaa mistä tahansa puusta. Sopiiko se edes sisustukseen?
Ap
Vastaus: näiltä sekakäyttäjiltä ei kannata kysyä mielipidettä mihinkään. Tee juuri niinkuin haluat.
Aihe koskee muutakin elämää kuin tämä palsta
Sama vastaus pätee muuhunkin elämään, vaihda vain sana sekakäyttäjä sanaan yksinkertainen
Jotkut ihmiset on faktantarkistajia ja ongelmanmetsästäjiä. Ilman heitä mikään projekti ei voi onnistua. Olen huomannut heidät omassa työyhteisössäni kullan arvoisiksi. Monelta vaikeuelta ja rahanmenolta olisi vältytty, jos heitä olisi kuunneltu esimerkiksi Apotti-, Roti- ym. ohjelmistohankkeissa, koulu-uudistuksessa jne.
He eivät ole innostuksen tappajia vaan realisteja. Toki voit jättää kuuntelematta. Olen itsekin toteuttanut nuorena asuntooni parven, joka sortui käytössä jo ensimmäisenä yönä. Onneksi ei mennyt luita poikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnistan ihmistyypin, vanhempani ovat tuollaisia lannistajia. Ihan sama mikä idea niin siitä kaivellaan huonot puolet ja ruoditaan miksi ei voi onnistua/ei kannata. Esim. jos sanon meneväni illalla lenkille, niin alkaa voivottelu, kuinka siellä on niin pimeää ja liukasta ja voivoi älä nyt vaan kaadu ja voivoi mitä jos joku auto ei nää ja ajaa päälle, laita nyt heijastimia ja kannattaako näin talvella mennäkään jne. Tai jos joku on miettimässä alanvaihtoa, niin tyrmätään se idea ihan alkuunsa, esim. liian raskasta, pitäisi mennä uudestaan kouluun, ei ole töitä, "kyllä minä sille sanoin, että ei se kannata"..verrataan nykypäivän työelämää 80 lukuun.
Tunnistan tuon ihmistyypin, valitettavasti.
Äitini on sellainen.
Jos hänelle kertoo jonkin idean, luettelee hän heti ison kasan asioita, jotka voivat mennä pieleen tai ovat haastavia.
Hän sanoo tekevänsä sen siksi että toinen osaisi ottaa huomioon nämä asiat, joita "ei kuitenkaan ole hoksannut ajatella". Hän väittää auttavansa. Mutta oikeasti hän ei halua, että kukaan tekisi tai yrittäisi tehdä mitään.
Silloin kun tietää jonkun läheisen, tai vaikka naapurin tekevän jotain projektia, on hän kiukkuinen ja motkottaa kuinka "ei siitä kuitenkaan tule mitään, ei kukaan täysjärkinen..."
Tämän taustalla on hirvittävän suuri epäonnistumisen pelko. Hän pelkää hirveästi sitä, että "tulee pettymys jos ei onnistu." Se vaikuttaisi olevan hänen suurin pelkonsa. Ehkä siksi yrittää suojella läheisiään epäonnistumisilta - mutta päätyy vain lyttäämään ja lannistamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloitus on kirjoitettu niin epämääräisesti, että siitä ei pysty keskustelemaan.
Esimerkki. Minä haluan rakentaa sängyn ja kyselen, olisiko jossain saatavilla edullista käytettyä puutavaraa.
Vastaaja alkaa kysellä, onko minulla edes tilaa rakentaa sänkyä, mille puutyökurssille ajattelin muka osallistua ja olenko tietoinen, että sänkyä ei voi rakentaa mistä tahansa puusta. Sopiiko se edes sisustukseen?
Ap
Kuulostaa minun äidiltäni. Kaikki, siis ihan kaikki asiat on mahdottoman vaikeita, mihinkään ei kannata ryhtyä, ei kannata haaveilla paremmasta tai yrittää mitään kun siinä kuitenkin epäonnistuu. Hän itse elää noin ja opetti saman lapsilleen. Kun muutin pois kotoa, pelkäsin kaikkea, en osannut pestä pyykkiä, enkä keittää edes kananmunia. Vuosien varrella kampesin itseni kauas äidistäni, koska hänen läsnäolo sai ja saa yhä minut ahdistumaan. Ilman häntä olen pärjännyt vallan hienosti ja yritän aina ajatella kaikesta, että en voi tietää onnistuuko joku jos en ole ensin yrittänyt. Tunnistan myös samanlaiset lyttääjätyypit ja sellaisia en elämääni kerää ollenkaan, vain pelkästään kannustavia ja hyviä ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan ihmistyypin, vanhempani ovat tuollaisia lannistajia. Ihan sama mikä idea niin siitä kaivellaan huonot puolet ja ruoditaan miksi ei voi onnistua/ei kannata. Esim. jos sanon meneväni illalla lenkille, niin alkaa voivottelu, kuinka siellä on niin pimeää ja liukasta ja voivoi älä nyt vaan kaadu ja voivoi mitä jos joku auto ei nää ja ajaa päälle, laita nyt heijastimia ja kannattaako näin talvella mennäkään jne. Tai jos joku on miettimässä alanvaihtoa, niin tyrmätään se idea ihan alkuunsa, esim. liian raskasta, pitäisi mennä uudestaan kouluun, ei ole töitä, "kyllä minä sille sanoin, että ei se kannata"..verrataan nykypäivän työelämää 80 lukuun.
Tunnistan kokemuksesi varsin hyvin. EIhän nyt voi, kun on niin vaarallista ja ei kannata, kun et kuitenkaan pysty. Äärimmäisen lannistavaa, mutta mukamas huolehtivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämä opettaa meitä kaikkia ja on persoonallisuustyypistä kiinni mitkä opetukset kukin pitää noudattamisen arvoisina. Tuollaiset lannistavat ja lyttäävät ihmiset ovat kokeneet pettymykset ja epäonnistumiset kovana ja sen vuoksi sitten kaivautuvat poteroonsa ja elävät pelon kautta. Kaventavat elämänpiiriä ja elävät juuri ja juuri jotenkin pärjäten ja alisuorittaen elämää. Jos olisi ovi avoinna johonkin parempaan, niin se aiheuttaa heissä vain kauhua, kun siinä mahdollisuudessa piilee heille vain iso pelottava epäonnistuminen. Sitten he kateellisena kyttää verhojen välistä kun naapurin Jaana on taas käynyt kampaajalla ja Helena antoi varmaan toosaa kun sai ylennyksen, Matti varmaan sai perintöä kun vaihtoi autoa. Eivät näe sitä, että muut rohkeasti vain yrittää ja epäonnistuu ja silti vain yrittää taas uudestaan ja siksi pääsevät eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Elämä opettaa meitä kaikkia ja on persoonallisuustyypistä kiinni mitkä opetukset kukin pitää noudattamisen arvoisina. Tuollaiset lannistavat ja lyttäävät ihmiset ovat kokeneet pettymykset ja epäonnistumiset kovana ja sen vuoksi sitten kaivautuvat poteroonsa ja elävät pelon kautta. Kaventavat elämänpiiriä ja elävät juuri ja juuri jotenkin pärjäten ja alisuorittaen elämää. Jos olisi ovi avoinna johonkin parempaan, niin se aiheuttaa heissä vain kauhua, kun siinä mahdollisuudessa piilee heille vain iso pelottava epäonnistuminen. Sitten he kateellisena kyttää verhojen välistä kun naapurin Jaana on taas käynyt kampaajalla ja Helena antoi varmaan toosaa kun sai ylennyksen, Matti varmaan sai perintöä kun vaihtoi autoa. Eivät näe sitä, että muut rohkeasti vain yrittää ja epäonnistuu ja silti vain yrittää taas uudestaan ja siksi pääsevät eteenpäin.
Kyllä! Hyvin kuvailtu! Lannistaja-äitini itsekin on todennut, että kyllä tässä juuri ja juuri on sinnitelty elämää eteenpäin. Ei huomata, että se elämä tuntuu sinnittelyltä osittain siksi, että ei uskalleta tehdä mitään, ei edes poistua kotoa muuta kuin kauppaan, kuntokin romahtanut ja mielenterveys, kun ei harrasteta mitään muuta kuin jääkaapille kävelyä. Ei huomata, että ne työpaikat ja mahdollisuudet aukeaa niille, jotka niitä tavoittelevat. Sitten kutsuu itseään realistiksi, ei kuulemma ole pessimisti.😄
Aloitus on kirjoitettu niin epämääräisesti, että siitä ei pysty keskustelemaan.