Miksi jotkut ihmiset tekevät hirmuisen haloon omista allergioistaan, vaivoistaan ym?

Joukkoon voisi lisätä äidit, joiden kaikki lapset on niiiiin sairaita ja kipeitä ja erikoisia ja pitää taaaaas varmaan viedä niitä lääkäriin...

Kun toista ei kuulunut yhtä nopeasti, alkoi voivottelut (sekundäärisestä)lapsettomuudesta. No, ikäeroa lapsille tuli kuitenkin noin 3v...

ap

Yksi on allerginen " kaikelle" , mutta sitten kun yrittää varmistaa ettei vaan tarjoa mitään allergisoivaa, niin vastaus on " ei niistä nyt niin tarvitse huolehtia" . Ja raivostuttaa kun 50-nen ihiminen ei voi koskea mihinkään missä on mitään hapanmaitotuotteita sen takia että joskus lapsena joi vahingossa piimää. ( siis ruoanvalmistuksessa ei saa käyttää mitään hapanta; ei jogurttia, rahkaa tms.)



Toinen, 40-nainen, voi aina hirveän huonosti; töissä on kamalaa, masentaa, maha on kipeä jne. jne. Mutta syö epäsäännöllisesti, ei nuku tarpeeksi, stressaa itsensä kuoliaaksi joka ikisestä pikkuasiasta ( mm. meidän vauvan haalarin kauluksen rullautumisesta) eikä suostu myöntämään että itse voisi tehdä yhtään mitään omaksi hyväkseen. Ehdotukset terapiasta, ravintoterapeutin luona käymisestä, liikunnasta, työpaikan vaihdosta, uusista harrastuksista tyrmätään kaikki, " kun on niin huono olo" .



Kolmas 50-kymppinen valitti vuosikausia kuinka töissä on NIIIN kamalaa ja kauheaa ja raskasta ja hirveää, ja sitten selvisi että hlö tekee 30h työviikkoa eikä suostu edes pyynnöistä ylitöihin!!!! Eikä voinut jäädä eläkeputkeen, kun eläke olisi ollut liian pieni ja silti siellä töissä on edelleen aivan hirveää...



Kai se on jotenkin hyväksynnän hakemista; saadaan lähipiiri voivottelemaan ja sitä kautta parempi olo (hetkeksi) kun tulee tunne että joku välittää....

esimerkiksi kälyni ei ota sitä huomioon. eli jos mennään sinne kylään on pakko kysyä ja yleensä on vastaus voi ei en muistanut....



Ja lapseni on maitoallerginen niin idiootit kysyy, no eikös se hyva käy. ja kyllä tämä käy lun se on sitä hylaa.. voi vittu kun te " terveet" ette vaan tajua....

Heidän tapansa kertoa et kaipaa välittämistä

hengenvaarallisa.

Esim mut saisi tapettua kevyesti banaanilla . Joten pakko on olla tarkka jos aikoo tässä maassa ellä niin ja pähkinääkin on joka hemmetin kolossa. ainakin jotain jäämiä ja viljaallergisen arkea soijissa kin on vehnää hei haloo se o n oikeasti myrkyllistä jollekkin se vilja. Ja soijia ei ole kuin vain yhtämerkkiä missä ei ole vehnää joten miettikääpäs sitä te terveet. joidenkin oikeasrti on pakko kysyä. kun ei voi tietää.

Siihen ei kuitenkan kukaan kuole, vaikka kivut voivatkin olla kovat.

söi valkosipuliperunoita ja kai tästä suklaastakin tulee oireita, mutta kun tekee esim. erilliset perunat hänelle, joissa ei ole valkosipulia, niin sitten tulee vastaus että " voi, ei minun takiani olisi tarvinnut tehdä" ja joka ikinen joulu on sama valitus kuinka joulukuusi yskittää, mutta kun meillä se on viety ulos (=pystytetty parvekkeelle) ettei tulisi oireita, niin kommentoidaan " ettei joulu tunnu joululta kun ei ole kuusta"



Eli tämä henkilö haluaa vain sitä voivottelua osakseen, jos otat allergiat huomioon, niin sekään ei ole hyvä " ei minun allergoistani tarvitse tehdä numeroa"

ÄRSYTTÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ.

Eräs kaverini, joka ruikkaa ihan joka asiasta ja jonka elämä on aivan ylipalttisen vaikeaa muihin verrattuna, mukamas.



Jo lukiossa (oltiin samalla luokalla) " päätti" että tulevaisuudessa hän tulee kärsimään lapsettomuudesta. Hän vaan tietää, että ei tuu onnistumaan raskaaksi tulemisessa, jne. Sitä ruikutusta kesti aika tarkalleen kymmenen vuotta, ja muisti muistuttaa siitä joka kerta kun joku ystävistämme tai tuttavistamme oli raskaana. Kuinka ollakaan tää ruikuttaja tulikin raskaaksi alle 3 kk yrityksen jälkeen sitten, kun asia tuli ajankohtaiseksi. Sitten oli ihan hirmu vaikee raskaus, suorastaan riskiraskaus, vaikka oikeesti ei ollut mitään muuta kuin normaalia alkuraskauden pahoinvointia pari kolme viikkoa, eikä riskejä sen enempää kuin normaaliraskaudessa muutenkaan. Sitten alkoi voivottelu siitä, että todennäköisesti vauva syntyy ennen aikojaan, kun supistaa koko ajan niin vietävän kipeästi (rv 15 lähtien). Ja sektioonkin varmaan tässä joudutaan kun istukka on kohdunsuun edessä (kurkkasin neuvolakortista: takana oli) eikä hänen kroppansa varmaan sovi alatiesynnytykseen kun lantiokin on niin ahdas.

No, vauva sitten syntyi rv 41 ja jotain, alakautta, ponnistusvaihe alle vartin ja tikkejä kaksi, eli ei se alapää niin ylimaallisen pieni ja tiukka sitten ollutkaan. Nyt ollaan kuunneltu viiden kuukauden ajan sitä, kun hänen vauvansa on jatkuvasti kipeä (vie joka parkaisun tullen lääkäriin, kun on varma että vauvalla on korvatulehdus, kertaakaan ei oo ollut) ja koliikkikin sillä kuulemma on edelleen, vaikka ei kertaakaan oo itkenyt viittä minsaa kauempaa kun oon heillä käynyt (ja oon käynyt muutamana iltana kuussa sen jälkeen kun vauva syntyi). Ja nyt jo surraan sitä, että ei tulla koskaan saamaan toista lasta, vaikka mitään vikaa ei ole, eikä yritys vielä käynnissä.



Jessus että ärsyttää kuunnella tota valitusta. Muutkin asiat on aina huonosti: kaikki tavarat menee muka heti rikki kun ne on ostettu, aina ollaan kipeänä (vaikka ei oikeesti olla), joka kerta ravintolassa saa väärää ruokaa (oli ravintola mikä tahansa) ja jos ruoka onkin oikeaa niin se on ainakin raakaa/ylikypsää/muuten vaan pahaa (silti lautanen syödään tyhjäksi eikä koskaan mainita asiasta tarjoilijalle vaan kitistään jälkikäteen kavereille!). Jne. Moniongelmaisempaa ihmistä saa hakea. Ja auta armias, jos tätä ihmistä kohtaisi yksikin ihan OIKEA isompi vastoinkäyminen, varmaan kuolis siihen paikkaan.

Miksi olen tekemisissä? Pikkuinen pakko, kun ollaan tunnettu lapsesta asti, ja tämän ruikuttajan vanhemmat on mun kummejani, ja mun vanhemmat tämän ruikutiruikutin kummeja. Sitä kautta kuulen aina asioiden oikean laidankin, vanhemmat kun osaa suodattaa ruikutuksesta liioittelut pois ja poimia sieltä seasta asioiden oikean laidan.

Ja arvatkaas vietetäänkö joulu yhdessä? NO KYLLÄ, mun vanhempieni luona. Rentouttavaa juhlapyhää...

ripuloimaan kuusen juurella.



että silain..

että kokeilkaapa itse lähteä oksennus/ripulitaudissa vaikka 3h situmaan bussiin... tia jopa omaan autoon.. on tosi kivaa. olla laktoositon :)

Vierailija:

Siihen ei kuitenkan kukaan kuole, vaikka kivut voivatkin olla kovat.

oletko valmis majottamaan ystäväsi teille siksi aikaa, jos on esim pidemmältä tullut kylään?

mutta en muistuta siitä 10 kertaa illallisen aikana :) Etenkin, kun olen ystävieni tai sukulaisteni luona, jotka tietävät laktoosi-intoleranssistani.

Varmuuden vuoksi minulla on mukana " ihmetabletit" joita syön jos en ole varma siitä, onko ruoassa laktoosia vai ei. Suosittelen kaikille laktoosi-intolerantikoille, tekee elämästä paljon helpompaa!

Äidilläni on myös laktoosi-intoleranssi, ja muistuttaa siitä joka paikassa niin, että minua ärsyttää ja hävettää. Silti kesällä esim. mökin pakastin on puolillaan ihan tavallista jätskiä, eli se intoleranssi ei vaivaakkaan ollenkaan niin paljon jos kukaan ei ole paikalla ;)

Vierailija:

ripuloimaan kuusen juurella.

että silain..

että kokeilkaapa itse lähteä oksennus/ripulitaudissa vaikka 3h situmaan bussiin... tia jopa omaan autoon.. on tosi kivaa. olla laktoositon :)

Eli kulttuurissa hyvien asioiden korostaminen on " kiellettyä" tai pahaa, niin on kurjuuskilvoittelulla haetaan muiden hyväksyntää?



Huomaahan sen tälläkin palstalla, jos joku erehtyy kehumaan omaa lastaan tai parisuhdetta, niin kökköä sataa niskaan, jos taas valittaa kurjuutta ja kamaluutta, niin saa empaattisia vastauksia = hyväksyntää.

Niinpä hän on ruvennut oma-aloitteisesti syömään gluteenitonta ruokaa...

Eikö se nyt kuitenkin ole kiva asia, että kun jollain on murheita, niin täälläkin löytyy empatiaa.



Vaikka muuten olen kyllä samaa mieltä siinä, että ihan turhasta ei tarvis niin paljon ruikuttaa. Sinne alle kun hukkuvat ne asiasta puhuvatkin, jotka eivät sitten saa sitä apua ja empatiaa, vaikka ihan todellisista syistäkin sitä tarvitsisivat.

kyseistä ruokaa ihan vähän tai ei ollenkaan. Laktoosiruoan jälkeen ilmavaivat on niin pahat, että pieruja pääsee ihan vahingossa ja muutenkin on tukala olo (= vaikea nauttia, kun pitää rampata wc:ssä piereskelemässä).

KOSKAAN en ole hänen kuullut mainostavan allergiaansa. Jokainen meistä tietää, että hippusellinenkin pähkinää vie hänet hengenvaaraan.



Laktoosivaivat painivat kyllä ihan eri sarjassa!

ap

Kun tuo intoleranssi todettiin lääkärin määräyksestä oli täysin laktoosittomalla ensimmäiset kolme kuukautta että suoli rauhoittuu. Tuon ajan jälkeen on saanut käyttää hyla-tuotteita tai muita vähälaktoosisia valmisteita.



Joskus tekee mieli tavallisia juttuja ja sitä varten meillä on aina kapseleita Lactasin tai jotain muuta valmistetta. Synttäreille menee kapselit mukanaan joten ei tehdä siitä suurta numeroa.



Joskus on käynyt niin että unohtuu kapselit ottamatta niin seurauksena on kovat vatsakivut ja löysiä ulosteita.



Allergiat on oma lukunsa ja niiden takia hän ei käy taloissa joissa on kissa koska seurauksena on näkyvä ihottuma muutamassa minuutissa. Lääkeaineallergiat on todettu käytänössä iho- ja suolioirein. Altistuksiakin on tehty ja niissä löydöksiä ja ne ovat kirjattu tk:n ja keskussairaalan tietoihin. Lisäksi kiusana on reagointi homeelle joka on seurausta asumisesta hometalossa, tämä vaiva on todella kiusallinen.



Näistä huolimatta elämme täyttä elämää ja osaamme välttää tiettyjä asioita ja emme jauha niistä jatkuvasti. Toki läheisemme on näistä tietoisia samoin opettaja. Lapsen suhtautuminen näihin asioihin on rento eikä asia stressaa häntä, pikemminkin sanoo että on tottunut tähän.



Syytä on siis erottaa oikeat allergiat ja huomionhakuiset luulotaudit toisistaan. Oma työkokemus vahvistaa joidenkin henkilöiden valikoivaa sairastamista, ruokarajoite ei ole voimassa aina. Jotkut kuten tuo laktoosi-intoleranssi ei uhkaa henkeä ja silloin on joustonmahdollisuus olemassa.

Vierailija:

ÄRSYTTÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ.

Eräs kaverini, joka ruikkaa ihan joka asiasta ja jonka elämä on aivan ylipalttisen vaikeaa muihin verrattuna, mukamas.

Jo lukiossa (oltiin samalla luokalla) " päätti" että tulevaisuudessa hän tulee kärsimään lapsettomuudesta. Hän vaan tietää, että ei tuu onnistumaan raskaaksi tulemisessa, jne. Sitä ruikutusta kesti aika tarkalleen kymmenen vuotta, ja muisti muistuttaa siitä joka kerta kun joku ystävistämme tai tuttavistamme oli raskaana. Kuinka ollakaan tää ruikuttaja tulikin raskaaksi alle 3 kk yrityksen jälkeen sitten, kun asia tuli ajankohtaiseksi. Sitten oli ihan hirmu vaikee raskaus, suorastaan riskiraskaus, vaikka oikeesti ei ollut mitään muuta kuin normaalia alkuraskauden pahoinvointia pari kolme viikkoa, eikä riskejä sen enempää kuin normaaliraskaudessa muutenkaan. Sitten alkoi voivottelu siitä, että todennäköisesti vauva syntyy ennen aikojaan, kun supistaa koko ajan niin vietävän kipeästi (rv 15 lähtien). Ja sektioonkin varmaan tässä joudutaan kun istukka on kohdunsuun edessä (kurkkasin neuvolakortista: takana oli) eikä hänen kroppansa varmaan sovi alatiesynnytykseen kun lantiokin on niin ahdas.

No, vauva sitten syntyi rv 41 ja jotain, alakautta, ponnistusvaihe alle vartin ja tikkejä kaksi, eli ei se alapää niin ylimaallisen pieni ja tiukka sitten ollutkaan. Nyt ollaan kuunneltu viiden kuukauden ajan sitä, kun hänen vauvansa on jatkuvasti kipeä (vie joka parkaisun tullen lääkäriin, kun on varma että vauvalla on korvatulehdus, kertaakaan ei oo ollut) ja koliikkikin sillä kuulemma on edelleen, vaikka ei kertaakaan oo itkenyt viittä minsaa kauempaa kun oon heillä käynyt (ja oon käynyt muutamana iltana kuussa sen jälkeen kun vauva syntyi). Ja nyt jo surraan sitä, että ei tulla koskaan saamaan toista lasta, vaikka mitään vikaa ei ole, eikä yritys vielä käynnissä.

Jessus että ärsyttää kuunnella tota valitusta. Muutkin asiat on aina huonosti: kaikki tavarat menee muka heti rikki kun ne on ostettu, aina ollaan kipeänä (vaikka ei oikeesti olla), joka kerta ravintolassa saa väärää ruokaa (oli ravintola mikä tahansa) ja jos ruoka onkin oikeaa niin se on ainakin raakaa/ylikypsää/muuten vaan pahaa (silti lautanen syödään tyhjäksi eikä koskaan mainita asiasta tarjoilijalle vaan kitistään jälkikäteen kavereille!). Jne. Moniongelmaisempaa ihmistä saa hakea. Ja auta armias, jos tätä ihmistä kohtaisi yksikin ihan OIKEA isompi vastoinkäyminen, varmaan kuolis siihen paikkaan.

Miksi olen tekemisissä? Pikkuinen pakko, kun ollaan tunnettu lapsesta asti, ja tämän ruikuttajan vanhemmat on mun kummejani, ja mun vanhemmat tämän ruikutiruikutin kummeja. Sitä kautta kuulen aina asioiden oikean laidankin, vanhemmat kun osaa suodattaa ruikutuksesta liioittelut pois ja poimia sieltä seasta asioiden oikean laidan.

Ja arvatkaas vietetäänkö joulu yhdessä? NO KYLLÄ, mun vanhempieni luona. Rentouttavaa juhlapyhää...

Jos siis lapsikin kiikutetaan joka naukasusta lääkäriin niin taitaa olla pahemman luokan luulotauti ihmisellä.