Pitäkää huolta lapsistanne
Kauppakeskuksen ruuhkassa näin n 3-vuotiaan yksin. Seurasin tilannetta hetken ja mieshenkilö tuli takaisinpäin, sanoi lapselle "tännekö sä jäit", lapsi näki hänet ja lähti perään väsyneen näköisenä, isä se vain jatkoi puhelimenräpläystä.
Isompiakin lapsianäkee puolijuoksua kipittämässä. Voi olla kuuma tai kylmä tai jano.
Olkaa mukavampia lapsillenne.
Kommentit (31)
Vierailija kirjoitti:
Juna-asemalla välillä seuraan kauhulla, kun isät (poikkeuksetta ne on miehiä) antavat taaperoiden juosta miten sattuu ja itse maleksivat poissaolevina jossain edellä, tai monen metrin päässä takana.
Siksipä ihmettelen kun tätä vouhotusta, että isien on pakko hoitaa lasta kotona vähintään yhtä paljon kuin äidin. Kun äidillä on useimmiten luontainen äidinvaisto kuitenkin. Jos se joillakin harvoilla on toisinpäin, sitten ratkaisutkin voi olla toisinpäin.
En ihmettele että nykylapset ovat niin avuttomia, ihan älykäs olento se lapsi on, ei koko tee häntä tyhmäksi vaan vanhemmat.
3v lapsi osaa jo toimia itsekin monessa asiassa ja pienestä pitäen kun ohjastaa oikeaan suuntaan toimia ei ole tuollaisia lapsia jotka sinkoilee eri suuntiin kassalla, kasvatus asia ei mikään muu.
Meidän lapset (3 ja 5) pyytävät itse käden parkkipaikalla tai eivät hievahda mihinkään. Ruokakauppoja ei harrasteta, kun lapsille on parempiakin aktiviteetteja. Pari kertaa kuussa saattavat päästä leluhyllyjä katsomaan, jos jotain pientä pitää hakea. Kaupassa käyntiä aletaan harjoitella sitten ajan kanssa, että tehdään yhdessä lista ja käydään tuotteet hakemassa. Ei väsyneitä lapsia aikuisten asioille!
Vierailija kirjoitti:
Onko ne lapsetkaan aina niin mukavia vanhemmille? On myös olemassa tilanteita jotka näyttää ulkopuolisesta ihan joltain muulta kuin ne todellisuudessa on.
Siinä järjen jättiläinen kiitos!
Työnnät vastuun lapselle!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia pääkaukinki lähiöt kuin kauppakeskukset,mukan lukien ostoskeskukset, oli kysessä äiti tai isä.Puhelin tärkeämpi kuin Lapsi,lapset. 20 vuotta sitten jo oli Itä Helsingin päiväkodissa lappu ulko-ovessa.Kun tuot lapsesi hoitoon ja haet hänet: Älä Puhu PUHELIN!
Vanhemmat lähtevät mahdollisimman aikaisin töistä ja hoitavat viimeisiä työpuheluja sitten siinä hakumatkalla. Ja esimerkiksi asiakkaalle tai esimiehelle on pakko vastata.
En näe siinä yhtään mitään pahaa.
Kiitos kun muistit, miksi asun muualla kuin Suomessa.
Ei, esimiehelle ei ole pakko aina vastata ja jos vastaa niin voi sanoa, että soitan kun olen lapseni hakenut. Asiakkaalle voi sanoa saman. Milloinhan Suomessa päästään jopa siihen pisteeseen, että esimies on ihminen? Ja asiakas on ihminen? He kaksi eivät määrittele täysin sun elämää vaan voivat olla hyvin osana sitä, ihan kuten lapsi. Kun tarhasta lähtiessä soittaa niille osakkaille niin voi lapselle sanoa, että nyt suu soukemmalle puhun puhelua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika moni tuon ikäinen tarvitsisi valjaat ruokakaupan tai rautatieaseman tyyppisessä ympäristössä liikkuessa. Liian vanha rattaisiin, mutta samalla liian nuori ollakseen luotettava oman liikkumisensa suhteen.
Ei tarvita valjaita. Sitä varten on vanhemmat että he huolehtivat lapsen turvallisuudesta. Puhelimet pois, ja keskittykää lapsiinne!
Kaksi tai kolme lasta ryntää eri suuntiin samalla, kun vedät matkalaukkua asemalaiturilla tai vaikka maksat kaupassa kassalla. Ei siinä pelkkä keskittyminen auta, vaan kyllä siinä pitää olla joko valjaat tai rattaat apuna.
Auktoriteettikin auttaa aika pitkälle. T: kolmen vilkkaan pojan äiti
Toiset lapset on toisia omapäisempiä, ja jos näillä sattuu vielä olemaan kova uhmaikä päällä siinä 2-3-vuotiaana, niin ei siinä mitkään sanalliset käskyt auta jos tuollainen muksu päättää juosta suuna päänä ihan minne sattuu :D
Kyllähän yhden tuollaisen kanssa vanhempi pärjää ihan ilman niitä rattaita tai valjaita, kunhan vanhempi jättää puhelimen räpläilyn vähemmälle... mutta jos tuon taaperon lisäksi on toinenkin lapsi mukana, useimmiten pieni vauva, niin aika hankalaksi menee, ei vanhempi voi jättää vauvaa ja juosta karkailevan taaperon perässä. Eli eipäs yhtään tuomita siellä, että 3v istuttaminen rattaissa kaupassa/bussipysäkillä jne olisi muka kyse auktoriteetin puutteesta!
30 vuotta olen toiminut lasten ja perheiden parissa, niin perhepäivähoitajana kuin sijaisvanhempana, omia lapsia kasvattanut 5.
Osa uhmaikäisistä toki pysyy kyseenalaistamatta kokoajan kiinni vanhemmassa, eikä ryntäile mihinkään. Osa ei.
Mun kaksoset eivät enää kolmevuotiaana rattaissa istuneet. Päiväkotiin mentiin bussilla ja jos mentiin sieltä puistoon, saatettiin kävelläkin kotiin. Matkaa oli noin kilometri.
Kaupoissa he eivät koskaan juoksennelleet, koska olin opettanut, ettei se ole sopiva leikkipaikka. Myöskään kahviloissa ja ravintoloissa ei saanut juosta ja riekkua.
Yhden kerran kävi niin, että kauppakeskuksessa lapsi oli kävellessään kääntynyt katsomaan taakseen ja törmäsi ostoskärryihin. Hirveä itkuhan siitä tuli, ja kuhmu otsaan. Ostoskärryjen kanssa seisoskellut nainen jatkoi vaan puhelimessa puhumistaan ihan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Hain viereisestä jäätelöbaarista jääpaloja, käärin ne servettiin ja haudoin kuhmua kylmällä.
Mulle oli helpotus luopua rattaista. Asuimme korkean mäen päällä ja melkein kolmevuotiaat kaksoset olivat jo melkoisen painavia lykkiä rattaissa ylämäkeen, varsinkin loskakelillä tai lumessa. Osittain rattaat jätettiin pois myös siksi, että vähän ennen lasten kolmivuotissyntymäpäivää olin leikkauksessa, enkä leikkauksen jälkeen saanut nostaa mitään painavaa. Enkä myöskään työntää raskaita lastenrattaita.
Kyllä kolmevuotias jaksaa sen verran itsekin kävellä, että ainakin lyhyet matkat pärjää ilman rattaitakin. Kauppareissut ja muut menot sujuvat, kun lapset opettaa miten siellä pitää käyttäytyä. Olihan se välillä melkoista rumbaa meilläkin, kun kahta pientä piti siinä samalla paimentaa. Joskus otettiin ostoskärryt, jossa oli alla leikkiauto ja saivat istua siinä vuorotellen. Tai molemmat saivat omat pienet ostoskärryt ja kerättiin ostokset niihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia pääkaukinki lähiöt kuin kauppakeskukset,mukan lukien ostoskeskukset, oli kysessä äiti tai isä.Puhelin tärkeämpi kuin Lapsi,lapset. 20 vuotta sitten jo oli Itä Helsingin päiväkodissa lappu ulko-ovessa.Kun tuot lapsesi hoitoon ja haet hänet: Älä Puhu PUHELIN!
Vanhemmat lähtevät mahdollisimman aikaisin töistä ja hoitavat viimeisiä työpuheluja sitten siinä hakumatkalla. Ja esimerkiksi asiakkaalle tai esimiehelle on pakko vastata.
En näe siinä yhtään mitään pahaa.
Kiitos kun muistit, miksi asun muualla kuin Suomessa.
Ei, esimiehelle ei ole pakko aina vastata ja jos vastaa niin voi sanoa, että soitan kun olen lapseni hakenut. Asiakkaalle voi sanoa saman. Milloinhan Suomessa päästään jopa siihen pisteeseen, että esimies on ihminen? Ja asiakas on ihminen? He kaksi eivät määrittele täysin sun elämää vaan voivat olla hyvin osana sitä, ihan kuten lapsi. Kun tarhasta lähtiessä soittaa niille osakkaille niin voi lapselle sanoa, että nyt suu soukemmalle puhun puhelua.
Asiakkaalle ja esimiehelle on pakko vastata. Ja pk-seudulla on myös järkevää huomioida liikenne. Mieluummin esimerkiksi mieheni nipistää ja lähtee hieman aikaisemmin töistä, välttää ruuhkan ja vastaa niihin puheluihin (tarvittaessa) kuin kököttää toimistolla odottamassa niitä puheluja, vaikkei niitä edes tulisi, lähtee sitten liian myöhään ja joutuu ruuhkaan ja kököttää siellä ruuhkassa ylimääräiset 30-40 minuuttia, lapsi odottaa kylmissään ja nälkäisenä päiväkodin pihassa pahimmillaan tunnin ylimääräistä ja kaikki saa henkilökunnan vihat päälleen.
Sitäpaitsi meidän lapsi usein ei kuitenkaan edes halua heti lähteä, vaan leikkii sen leikkinsä loppuun siinä kaverin kanssa, isä lopettelee mahdollisen puhelun. Ja ihan kaikki on tyytyväiisä.
Ihmiset eivät kehtaa käyttää valjaita lapsillaan ja siksi iso lapsi joutuu turhaan istumaan rattaissa vaikka jaksaisi kävellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika moni tuon ikäinen tarvitsisi valjaat ruokakaupan tai rautatieaseman tyyppisessä ympäristössä liikkuessa. Liian vanha rattaisiin, mutta samalla liian nuori ollakseen luotettava oman liikkumisensa suhteen.
Ei tarvita valjaita. Sitä varten on vanhemmat että he huolehtivat lapsen turvallisuudesta. Puhelimet pois, ja keskittykää lapsiinne!
Kaksi tai kolme lasta ryntää eri suuntiin samalla, kun vedät matkalaukkua asemalaiturilla tai vaikka maksat kaupassa kassalla. Ei siinä pelkkä keskittyminen auta, vaan kyllä siinä pitää olla joko valjaat tai rattaat apuna.
Auktoriteettikin auttaa aika pitkälle. T: kolmen vilkkaan pojan äiti
Voi olla, että auktoriteettisi riittää 999 tapauksessa 1000:sta, mutta oletko miettinyt että mitä tapahtuu, kun se tuhannes kerta tulee ja lapsesi säntäävät vilkkaalle kadulle tai junanraiteille? Ainakaan lottoamista ei paljon kannata harrastaa jos on noin kova usko siihen, että epätodennäköiset asiat eivät toteudu. Panoksena pelissä on se isoin eli lapsen henki.
Auktoriteettikin auttaa aika pitkälle. T: kolmen vilkkaan pojan äiti