Mies, millaiseen naiseen olet ihastunut tällä hetkellä?
Ulkonäkö? luonne? Mikä tekee hänestä ihanan mielestäsi? Aiotko toimia asian suhteen jotenkin? Kyselee näin joulun alla erittäin romantiikan nälkäinen sinkkunainen :)
Kommentit (36)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaverini kaveri, joka tuntee miehen tuli kiireellä kertomaan minulle että mies on "ujo, mutta hyvä mies" heti kun sai vihiä että olemme tavanneet. Tuntuu pitävän paikkansa.
Jos ihan rehellisiä ollaan niin ensimmäinen ajatus mikä minulla oli hänen ulkonäöstään oli jotain tyyliä "onpas epäonnekkaat kasvonpiirteet". Mutta en minäkään mikään malli ole ja muuten mies on kropaltaan minua viehättävä (harteikas, minua isompi ja pidempi).
Olen nyt aivan pöhkönä tästä ihastuksesta.
Otsikko kuului "Mies, millaiseen naiseen..." ja olet kaiketikin ihastunut mieheen?
Mut jos ei ole ihastunut naiseen, vaan mieheen.
Hymyilevä, isotissinen, vähän pullea mutta tuntuu kivalta sylissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mojovaperseiseen! Sellaiseen, kenellä ei ole tatuointeja mutta kenellä on muodokas iso perse suhteessa lantioon....Huh!
Itselläni päinvastoin. Mojovaperseitä nykyään joka puolella. Sopusuhtainen, hoikahko kauttaaltaan, on paras.
Hitto kun ei ole persettä ollenkaan, mutta tissit löytyy!
Viimeksi varmaan olin ihastunut joskus vuoden 2011 tienoilla. Nuorempana toki useasti ja vähän joka suuntaan.
Mutta jouduin jo kauan sitten naimisiin. Ei noi ihastumiset ole perheellisten hommia.
Sellaiseen vaaleaan ja puheliaaseen naiseen. Hyvä käytös ja huumorintajuinen. Innokas ruuanlaittaja ja pyytää usein minut mukaan kokkailemaan. Ja jos en hirveesti osallistu siihen ruuan valmistukseen niin olen ainakin henkisesti siinä paikalla ja keskustelemassa mukavia.
Sopivan aktiivinen. Kaunis nainen ja pitää itsestään huolta. Huolehtii myös ympäristöstä, eli kodista, perheestä, minusta ja kaikista läheisistään. Suuri . ja sopivasti myös herkkyyttä.
Sellaiseen iloiseen, passelinpulskaan, keski-ikäiseen blondiin.
Luonteeltaan hän on iloinen ja rauhallinen.
Ollaan oltu yhdessä 30v.
En enää ihastu, koska kukaan ei ole koskaan tuntenut minua kohtaan samoin.
En ole ollut elämässäni ihastunut kuin ehkä kolme kertaa ja nyt en ole ollut ihastunut keneenkään kymmeneen vuoteen. Kai se on joku aivojen defenssimekanismi, joka estää. Turhaahan se on aina ollut ja mennyt vain aikaa ja energiaa hukkaan.
Olemattomaan ja on ihanaa. Säälin jokaista miestä joka on niinkin kieroon ja petolliseen eläimeen kuin nainen ihastunut.
Just tänä aamuna tajusin päässeeni yli ihastuksesta, jonka kanssa parin vuoden ajan tuli pidettyä yhteyttäkin. Melkein tekisi mieli väittää, että olin jopa rakastunut.
Kirjastosta bongasin, puolisen vuotta katselin ja ihastelin miten moneen tapaan hän hiuksensa laittoi, palmikkoa oli jos jonkinlaista. Huoliteltu hän oli muutenkin, muttei meikannut, aiheesta keskustelimmenkin, joten se nyt vaan on fakta, ja yksi syy miksi alunperin kiinnostuinkin.
Kai hän löysi paremman, elämäni tarina, niin aina.
Lähdin pitkin hampain elämäni viimeisille Tinder-treffeille, mutta niinhän siinä kävi että molemmin puolin sitten meni silmiin tuijotteluksi. Perhana, ei tässä enää pitänyt näin käydä kun olin jo puoliksi päättänyt siirtyä munkin elämään.
Tummatukkaiseen kaunokaiseen, jonka ruskeiden nappisilmien katse huumaa ja huimaa.
Mitä väliä kun ei mitään vastakaikua kuitenkaan ikinä tule. Kun ei kelpaa niin ei vaan kelpaa. Minimi koko minimi tsägä.
Varattuun. Ja hän ei ole miestään jättämässä, joten aika paska mäihä mulle..