Jos et olisi ollut tekemisissä vanhempasi kanssa 40 vuoteen niin vaatisitko lakiosasi
Kommentit (72)
Vierailija kirjoitti:
En. Laittaisin juristin asialle ilmoittamaan etten ota mitään perintöä vastaan. Kun ei ole ollut halua olla vuosikymmeniin tekemisissä niin miksi haluaisin sellaisen ihmisen rahojakaan?
Jos sinulla on lapsia, he ovat seuraavina perimässä. Haluatko heidät siis perintövero- ja byrokratiakuseen siksi, että itselläsi ei ole mynää toimia asiallisesti, vai oletko ihmisenä nin totaaliluuseri, että sulla ei ole vanhempia EIKÄ lapsia?
Onko äitihulluilla jokin kiintiöpaikka palstalla vai onko tämä pure original?
Vierailija kirjoitti:
Mä oon kuvitellut, ettei lakiosaa tarvitsisi edes vaatia. No, en vaatisi, jos sen saisin, niin lapsilleni jotenkin keplottelisin.
Tietenkin lakiosa pitää vaatia, jos koko omaisuus on testamentattu jollekin toiselle kuin rintaperilliselle. Jos taas ei ole testamenttia, ei ole lakiosaakaan vasn ihan normaali perinnönjako.
Tietysti. Vanhempani ne päättivät katkaista välit kun erosin uskosta. Miksi palkitsisin heitä vielä kuolemansa jälkeen että saisivat jakaa omaisuutensa vain kahdelle sisarukselleni? Joka euro irti mitä lähtee ja oman perheeni hyväksi.
Huomaa taas, etteivät ihmiset edes tiedä, mikä on lakiosa. Sekoittavat sen tavalliseen perintöosaan.
Lakiosa on puolet siitä, mitä perillinen saisi ilman testamenttia.
Jos ei ole tehty testamenttia niin en vaatisi LAKIOSAA vaan OSANI PERINNÖSTÄ.
Tottakai otan. Otan kaiken mikä irti lähtee. Aikamoinen perintö saa olla, että korvaa edes murto-osan kaikesta siitä tuskasta ja terapiasta, mitä lapsuudesta selviäminen on vaatinut.
En.
Olen täysin omasta halustani katkaissut välit kyseiseen ihmiseen enkä halua senttiäkään häneltä edes siinä vaiheessa, kun on kylmä kalmo.
Minä mietin 70vuotiaana jättäisinkö tyttöni ilman perintöä, kun hän ei ole vastannut mitenkään viesteiheni 30vuoden aikana. Enkä ole tavannut hänen lapsiaan.
Haluaisin jättää kaiken muille lapsilleni ja heidän lapsille.
Onhan tuollainen lakiosa aika perseestä.
Tietysti vaatisin, tekisin niin vaikka en olisi koskaan tavannutkaan koko ihmistä. Jokainen on lähtökohtaisesti oikeutettu kahden vanhemman perintöön. Jos ei kiinnosta antaa mitään niille nuoruuden kiimassa alkuun pannuille kiusallisille lehtolapsille, niin olisit pukenut kumihupun ajoissa, turha se enää on itkeä.
Vierailija kirjoitti:
Minä mietin 70vuotiaana jättäisinkö tyttöni ilman perintöä, kun hän ei ole vastannut mitenkään viesteiheni 30vuoden aikana. Enkä ole tavannut hänen lapsiaan.
Haluaisin jättää kaiken muille lapsilleni ja heidän lapsille.
Onhan tuollainen lakiosa aika perseestä.
En ihmettele ettei ole halunnut pitää yhteyttä. Sinun kaltaiset ihmiset on aika perseestä.
Vierailija kirjoitti:
En.
Jos en olisi ollut 40v tekemisessä, perintö, raha ja tavara toisi elämääni perinnönjättäjän ja eletyn elämän. Ja sitä en varmasti haluaisi, jos edell. tapaamisesta 40v.Minulle ex-mies jätti testamentissään 10.000€, kieltäydyin ottamasta vastaan, sillä en halunnut hänen tulevan tai vaikuttavan millään tavalla elämääni, hänen kuolemansa jälkeen. Ei oltu hyviä ystäviä, eron jälkeen.
Varmasti aivan karmea ex-mies. Ikään kuin tuolla 10 000€ lla voisi millään muotoa korvata jotain järkyttävää sikailua ja huonoa kohtelua. Hyvä ettet ottanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä mietin 70vuotiaana jättäisinkö tyttöni ilman perintöä, kun hän ei ole vastannut mitenkään viesteiheni 30vuoden aikana. Enkä ole tavannut hänen lapsiaan.
Haluaisin jättää kaiken muille lapsilleni ja heidän lapsille.
Onhan tuollainen lakiosa aika perseestä.
En ihmettele ettei ole halunnut pitää yhteyttä. Sinun kaltaiset ihmiset on aika perseestä.
Kiitos, kävin itse peukuttamassa viestiäsi.
Kuitenkin onnistuin neljän lapsen kanssa, yhden kanssa epäonnistuin,
Vierailija kirjoitti:
Oli suuri yllätys, kun kaikki oli lesken nimissä ja lapsi ei saanut mitään perintöä.
Tästä on vaan sellainen kokemus että kerran se parempikuntoinen ja nuorempi rouva sattuikin kupsahtamaan äkilliseen sisäelinsyöpään, huonokuntoisen miehen jäädessä henkiin. Muuttelivat omistuksia siinä loppuvaiheessa mutta rouvan jälkeläiset veivät asian oikeuteen että on yritetty siirtää omaisuutta toisen nimiin laittomalla tavalla ennen kuolemaa. Ja voittivat. Perivät kaiken. Ilkeä vanha ukko eli isäni menetti kaiken uuden eukkonsa jälkeläisille. Ainostaan taloon hän sai jäädä asumaan mut eipä siitä mitään tullut, muutti hoivakotiin ja lapsuudenkotimme meni vieraille ihmisille. Me emme odottaneet mitään perintöä sillä isämme on mulkku ja uusi rouvansa oli täysi pyrkyri. Rauha vaan hänen sielulleen joo.
Minä en vaatinut, mutta sellainen minulle osoitettiin. En toki kieltäytynytkään.
ilmoitin , että luovun osastani, enkä osallistu mihinkään
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä mietin 70vuotiaana jättäisinkö tyttöni ilman perintöä, kun hän ei ole vastannut mitenkään viesteiheni 30vuoden aikana. Enkä ole tavannut hänen lapsiaan.
Haluaisin jättää kaiken muille lapsilleni ja heidän lapsille.
Onhan tuollainen lakiosa aika perseestä.
En ihmettele ettei ole halunnut pitää yhteyttä. Sinun kaltaiset ihmiset on aika perseestä.
Kiitos, kävin itse peukuttamassa viestiäsi.
Kuitenkin onnistuin neljän lapsen kanssa, yhden kanssa epäonnistuin,
Niin. Miksi lapsen pitäisi maksaa vielä lisähintaa epäonnistumisestasi?
Tietenkin. Jos pistäisin välit noin täysin poikki niin tuskin olisin pitänyt heitä ihmisinä joiden tahtoa olisi mitään syytä kunnioittaa.
Vierailija kirjoitti:
Minä mietin 70vuotiaana jättäisinkö tyttöni ilman perintöä, kun hän ei ole vastannut mitenkään viesteiheni 30vuoden aikana. Enkä ole tavannut hänen lapsiaan.
Haluaisin jättää kaiken muille lapsilleni ja heidän lapsille.
Onhan tuollainen lakiosa aika perseestä.
Näissä tapauksissa syy löytyy aina vanhemmasta itsestään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä mietin 70vuotiaana jättäisinkö tyttöni ilman perintöä, kun hän ei ole vastannut mitenkään viesteiheni 30vuoden aikana. Enkä ole tavannut hänen lapsiaan.
Haluaisin jättää kaiken muille lapsilleni ja heidän lapsille.
Onhan tuollainen lakiosa aika perseestä.
Näissä tapauksissa syy löytyy aina vanhemmasta itsestään.
Ei se niin mene.
Lapsi voi joutua aikuisena huonoon seuraan ja kerta kaikkiaan kadota vanhemmiltaan. Pahimmassa tapauksessa, kuten viime aikoina julkisuudessa olleissa, jopa tappaa loppuun asti häntä tukeneet vanhemmat.
Ei ole niin, että vamhemnat ovat aina ja 100% pahoja, ja lapset hyviä.
Miettikää vähän, te itse joudutte kohta tällaisen kirjoittelun kohteeksi.
Ei tule, jos sinut on testamentissa ohitettu. Silloin se pitää vaatia erikseen.