HS: Vanhemmuuden mahdoton yhtälö

On tullut juhlittua monia lasten juhlia, mutta olen jo päättänyt, että sinä päivänä kun nuorin täyttää 18 v,  on aihetta suureen juhlaan! Se ei tarkoita, että lapset olisivat omillaan silloinkaan vaan, että kukaan  ei voi sekaantua perheemme arkeen vedoten lasten tarpeisiin! Huomasin juuri, että en ole vastannut koulutyytyväisyyskyselyihin yhden lapsen osalta ehkä kahteen vuoteen, että tuleekohan tästä vielä jotain noottia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on ikuisuusaihe, josta ei voi kunnolla keskustella, koska vanhempien kokemukset teilataan samoin tein. 

Ei ole mitään järkeä avautua omasta arjestaan, kun siihen tullaan joukolla kommentoimaan että mitä sitten, oma ongelmasi, kuvittelet vaan. 

Kirjoitin palstalla kerran, että lapseni aloitti kolmevuotiaana bussissa väsy/uhmaraivarin, ja jäätiin pois seuraavalla pysäkillä rauhoittumaan.

Minun kerrottiin olevan täysin hukassa vanhemmuuteni kanssa, koska kolmevuotiaan pitäisi osata jo olla kiukuttelematta yhtään ikinä missään.

Että sellasia vaatimuksia.

Tuolla on myös nämä palstan jatkuvat päuväkotiketjut vahvasti sitä mieltä, että hyvä vanhempi pitää lapset kotona ja leikittää, askarteluttaa ja sylittää kuin ammattilainen ja jitenkin maagisesti myös tienaa rahaa saman aikaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ylipäänsä minusta koulussa on menty siihen, että pitää säännöllisin väliajoin olla jotain kivaa ja hauskaa. Ja se kiva ja hauska hoidetaan niin, että kotoa tuodaan luokan kekkereille karkkia tai jotain leluja tms. Kun olin lapsi, koulussa käytiin koulua eikä syöty karkkia.

Tänä päivänä lapsia kasvatetaan positiivisesti mikä tuo paljon paremmat tulokset kuin entisaikojen kurikasvatus. On paljon parempi antaa leikkiaikaa hyvästä suorituksesta kuin jälki-istunto tai karttakeppiä huonosta suorituksesta.

Ei mun aikana koulussa mitään karttakeppiä heiluteltu. Jos opettaja halusi järjestää oppilaille silloin jotain kivaa vaihtelua, katsottiin luontodokumentti videolta tai ope luki kirjaa meille ääneen. Ei siten, että kotoa kannettiin herkkuja ja leluja kouluun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen hämmästynyt, miten paljon muistettavaa vanhemmille on nykykoulussa. Pitää allekirjoituksella kuitata, että on tarkastanut lapsen läksyt. Joka viikko on jokin, mitä pitää muistaa laittaa lapsen mukaan: kirjastokortti, lainatut kirjaston kirjat, eväät retkelle, karkkia luokan kekkereihin (3 viikon aikana koululle piti viedä joka viikko jotain herkkuja), tonttulakki, lasipurkki, lahja joulukalenteriin, pehmolelu, muu lelu, valokuva, rahaa Xylitolpastilleihin

Kun itse olin koulussa, mukana piti olla kirjat ja kynät, kerran viikossa liikuntavermeet. Askartelutarvikkeet tuli koulun puolesta, samoin eväät, jos tarvittiin.

Silloin meidän lapsuudessamme se koulu vaatikin yleensä vain lapselta. Nyt vanhempi osallistetaan kaikkeen ja vaatimukset ovat siirtyneet vanhemmille lapsilta.

Riippunee nyt vähän, minkä ikäinen lapsi. Ekaluokkalaista en vielä vastuuttaisi muistamaan yksinään kaikkea, ja läksyt katsotaan yhdessä. Siitä sitten pikkuhiljaa kohti sitä, että lapsi alkaa huolehtia asioista myös itse.

Läksyjen tekoon yhdessä tehty rutiini, jota on helppo alkaa itsenäisesti noudattamaan.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on ikuisuusaihe, josta ei voi kunnolla keskustella, koska vanhempien kokemukset teilataan samoin tein. 

Ei ole mitään järkeä avautua omasta arjestaan, kun siihen tullaan joukolla kommentoimaan että mitä sitten, oma ongelmasi, kuvittelet vaan. 

Näistä asioista ei voi koskaan keskustella riittävän avoimesti, koska toista osapuolta sitoo aina vaitiolovelvollisuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on ikuisuusaihe, josta ei voi kunnolla keskustella, koska vanhempien kokemukset teilataan samoin tein. 

Ei ole mitään järkeä avautua omasta arjestaan, kun siihen tullaan joukolla kommentoimaan että mitä sitten, oma ongelmasi, kuvittelet vaan. 

Kirjoitin palstalla kerran, että lapseni aloitti kolmevuotiaana bussissa väsy/uhmaraivarin, ja jäätiin pois seuraavalla pysäkillä rauhoittumaan.

Minun kerrottiin olevan täysin hukassa vanhemmuuteni kanssa, koska kolmevuotiaan pitäisi osata jo olla kiukuttelematta yhtään ikinä missään.

Että sellasia vaatimuksia.

Tuolla on myös nämä palstan jatkuvat päuväkotiketjut vahvasti sitä mieltä, että hyvä vanhempi pitää lapset kotona ja leikittää, askarteluttaa ja sylittää kuin ammattilainen ja jitenkin maagisesti myös tienaa rahaa saman aikaisesti.

Varhaiskasvatus vaatii koulutetun ammattilaisen eli varhaiskasvattajan. Lapsi tarvitsee kotikasvatuksen lisäksi myös varhaiskasvatuksen. Tutkimusten mukaan varhaiskasvattamattomuus altistaa lapsen huonolle koulumenestykselle ja syrjäytymiselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen hämmästynyt, miten paljon muistettavaa vanhemmille on nykykoulussa. Pitää allekirjoituksella kuitata, että on tarkastanut lapsen läksyt. Joka viikko on jokin, mitä pitää muistaa laittaa lapsen mukaan: kirjastokortti, lainatut kirjaston kirjat, eväät retkelle, karkkia luokan kekkereihin (3 viikon aikana koululle piti viedä joka viikko jotain herkkuja), tonttulakki, lasipurkki, lahja joulukalenteriin, pehmolelu, muu lelu, valokuva, rahaa Xylitolpastilleihin

Kun itse olin koulussa, mukana piti olla kirjat ja kynät, kerran viikossa liikuntavermeet. Askartelutarvikkeet tuli koulun puolesta, samoin eväät, jos tarvittiin.

Silloin meidän lapsuudessamme se koulu vaatikin yleensä vain lapselta. Nyt vanhempi osallistetaan kaikkeen ja vaatimukset ovat siirtyneet vanhemmille lapsilta.

Kyllä meillä on lapselle edelleen niitä vaatimuksia ja oletteita, että mitä pitää itse tehdä ja hoitaa. Sen pari kertaa jos olisi unohtanut esimerkiksi luistimet kotiin niin oppii siihen kolmanteen kertaan mennessä. Tätä ei tosin koskaan tapahtunut, koska lapsi on kasvatettu tietämään velvollisuutensa ja tällä hetkellä hänen velvollisuus on koulu. En mä ala 9-vuotiaalle pakkaamaan liikuntavälineitä. Hän tietää missä ne ovat ja hän ne sieltä saa. Hän tietää myös itse koska sitä liikuntaa on. Koulussa opettaja muistuttaa kyllä hyvissä ajoin ja lapsella on itsellään kännykässä kalenteri, johon ajastaa muistutuksia. Valitettavasti meidän kohdalla ei auta myöskään nepsyjutut, lapsella ja minulla molemmilla on adhd. Läksyjä käydään yhdessä läpi varsinkin kun tiedän, että äidinkieli tuottaa hirveästi haastetta. Niin se on itsellänikin. Myös matematiikassa välillä käydään läpi, mitä on ja saatetaan pitää omat leikkimieliset pistarit, jotka lapsen isä tarkastaa ja voittaja saa päättää mitä tehdään. Hirvittävästi on vaatinut töitä jo vauvasta asti, että ollaan päästy tähän pisteeseen. Lapsi ei ole tyhmä, hänellä vain ajatus kulkee hyvin nopeasti ja sen mukaan piti myös lapsen isän asennoitua. Aluksi oli haastetta hänellä, mutta muistutin, että elämä myön minun kanssani onnistuu alun haasteiden jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Jos stressaantuu siitä, ettei jaksa tehdä tähden muotoisia omenan paloja, niin voi katsoa peiliin.

Ainakin minun kuplassani ne mukamas kuormittuneet vanhemmat elävät aivan tavallista pikkulapsiarkea, mutta ovat voipuneita, kun eivät ehdi afterworkillä enää käymään. Silloinkin voi katsoa sinne peiliin ja kasvattaa vaikka selkärangan.

"Minun kuplassani", "mukamas kuormittuneet". Kertoo enemmän sinusta kuin muista. Sinä et voi tietää miten toiset kokevat asiat ja mitä heidän elämässään tapahtuu.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on ikuisuusaihe, josta ei voi kunnolla keskustella, koska vanhempien kokemukset teilataan samoin tein. 

Ei ole mitään järkeä avautua omasta arjestaan, kun siihen tullaan joukolla kommentoimaan että mitä sitten, oma ongelmasi, kuvittelet vaan. 

Se on kuin gaslightingia. Vaikka todella monella vanhemmalla on aidosti se kokemus, ettei tahdo ehtiä kaikkea mitä pitäisi. Tutkimuksetkin tukevat tätä. Eräs lastenpsykiatri tästä kirjoitti (artikkeli on duodecimissä, en nyt ehdi sitä tähän hakea)

Silti tosi moni tulee huutelemaan että oma itse tehty ongelma. ... ehkä ne ovat lapsettomia, jotka näin sanovat? Oman kokemuksen mukaan todella harva vanhempi menee vanhemmuudessa kaikkien rimojen alta. Tiedän kyllä pari, jotka eivät kuskaa lasta minnekään -edes joulujuhlaan- eivätkä katso wilmaa / läksyjä, vaan lapsi istuu aina läksykerhossa sitten, kun ei osannut läksyjä yksin. Mutta ne ovat siis vähemmistö siitä kymmenien vanhempien joukosta jotka tunnen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on ikuisuusaihe, josta ei voi kunnolla keskustella, koska vanhempien kokemukset teilataan samoin tein. 

Ei ole mitään järkeä avautua omasta arjestaan, kun siihen tullaan joukolla kommentoimaan että mitä sitten, oma ongelmasi, kuvittelet vaan. 

Osalla eläkkeellä olevat isovanhemmat auttavat lastenlastensa menoissa ja toisilla on joko välinpitämättömät isovanhemmat tai sairaat isovanhemmat, joiden tarpeista joutuu huolehtimaan lasten tarpeiden ohella. Sitten he joilla on vahvasti tukea tarjolla, arvostelevat niitä vanhempia, joilla ei ole tukea.

Aamen!!!! Niin monta kertaa se joka meidän arkea ihmettelee, on juuri tällainen jolla on itsellä ne isovanhemmat auttamassa. Voi hevon hemmetti oikeasti. "käykää ny jossain kahdestaan, teidän täytyy ryhdistäytyä!" "täytyy vaan ottaa omaa aikaa niin jaksaa"  .... miksi sitä ja miksi tätä. Ne eivät oikeasti tajua lainkaan, miten iso merkitys sillä edes satunnaisella avulla on. Huokailen hieman kateellisena kun kaveri laittaa faceen kuvan, isoäiti oli tuonut suolaisen piirakan / kakun / pullia jotain. = se on yksi kotiaskare vähemmän, kun ei tarvi vaikkapa ruokaa laittaa kun joku toi suolaisen piirakan. 

Tai että yksi isovanhemmista hoitaa yhden lapsen harrastuskuljetukset. Onhan se nyt aivan valtava apu. Silkkaa ilkeyttä silloin arvostella jos jollain toisella ei ole lapsilla niin vaativia harrastuksia. Jos ei vaan pääse itse kuljettamaan työn tai minkä ikinä takia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on ikuisuusaihe, josta ei voi kunnolla keskustella, koska vanhempien kokemukset teilataan samoin tein. 

Ei ole mitään järkeä avautua omasta arjestaan, kun siihen tullaan joukolla kommentoimaan että mitä sitten, oma ongelmasi, kuvittelet vaan. 

Osalla eläkkeellä olevat isovanhemmat auttavat lastenlastensa menoissa ja toisilla on joko välinpitämättömät isovanhemmat tai sairaat isovanhemmat, joiden tarpeista joutuu huolehtimaan lasten tarpeiden ohella. Sitten he joilla on vahvasti tukea tarjolla, arvostelevat niitä vanhempia, joilla ei ole tukea.

Aamen!!!! Niin monta kertaa se joka meidän arkea ihmettelee, on juuri tällainen jolla on itsellä ne isovanhemmat auttamassa. Voi hevon hemmetti oikeasti. "käykää ny jossain kahdestaan, teidän täytyy ryhdistäytyä!" "täytyy vaan ottaa omaa aikaa niin jaksaa"  .... miksi sitä ja miksi tätä. Ne eivät oikeasti tajua lainkaan, miten iso merkitys sillä edes satunnaisella avulla on. Huokailen hieman kateellisena kun kaveri laittaa faceen kuvan, isoäiti oli tuonut suolaisen piirakan / kakun / pullia jotain. = se on yksi kotiaskare vähemmän, kun ei tarvi vaikkapa ruokaa laittaa kun joku toi suolaisen piirakan. 

Tai että yksi isovanhemmista hoitaa yhden lapsen harrastuskuljetukset. Onhan se nyt aivan valtava apu. Silkkaa ilkeyttä silloin arvostella jos jollain toisella ei ole lapsilla niin vaativia harrastuksia. Jos ei vaan pääse itse kuljettamaan työn tai minkä ikinä takia. 

Tämä on niin totta! Mulla on naimisissa oleva ystävä, jonka luona isovanhemmat käy viikottain auttelemassa ja ovat yötäkin. Itse olen yh ja lapsen isovanhemmat ei voi Koronan pelossa enää käydä meillä. On ihan eri tilanne, kun toisen vanhemman kuskatessa lapsia harrastuksiin toinen voi laittaa ruokaa, siivota, harrastaa itse Meillä kun minä vien lasta harrastukseen, kukaan ei kotona kokkaa tai siivoa.