Oletko "Ei minua vaan haittaa"-ihminen, eli sinua ei haittaa tai yllätä ikinä mikään. Mikä juttu siinä oikein on takana?

No esim. junassa kun tekee läppärillä töitä, niin ylenmääräinen poikkeuksellinen huutomelu voi haitata juuri sitä omiin asioihin keskittymistä. Joo, olen julkisella paikalla, mutta silti.

Asia unohtuu nopeammin kun ohittaa sen välittämättä siitä p.skaakaan.

Keskityn mieluummin mukavampiin asioihin.

Se lisääntyy mihin keskittyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Antaisitko jonkin esimerkin tällaisesta? On hieman vaikea saada kiinni aloituksesta.

Tarkoitatko, että jotakuta ei ikinä haittaa, jos toiset loukkaavat häntä tms?

Voi olla ihan mitä vain.  Yläkerran naapurin meluaminen, junanvaunussa häiriköivä nisti, kohoavat ruoan hinnat jne.  Ei minua vaan häiritse-ihminen jaksaa aina korostaa ettei nämä asiat häiritse heitä lainkaan ja suorastaan ärsyyntyy jos ne häiritsee muita.

ap

Merkillistä! En ole varmaan koskaan tavannut tuota ihmistyyppiä. Onko näitä paljonkin?

On jonkin verran ainakin omassa lähipiirissä. Tietävät yleensä kaikesta kaiken ja ovat ikäänkuin aina toisten yläpuolella, koska heitä ei ikinä yllätä tai haittaa mikään.  

Nähtävästi heitä haittaa vain se, että joku asia haittaa muita. Siitä voivat vetää jonkinlaiset raivaritkin, että älkää nyt aina jaksako ja mitä se teitä haittaa kun ei haittaa häntäkään.

Vastaaja #7 kuvasi hyvin juuri tätä tyyppiä.

ap

Isäni on tuollainen, mitään ei saisi ikinä tuntea. Varsinkaan negatiivisia tunteita. Hyvin yleistä käsittääkseni, ja hyvin rasittavaa.

Masennuslääkkeet ainakin voivat tuoda sellaisen olon. On tasaisen rauhallinen fiilis kehon sisällä eikä mikään oikein haittaa. Naapuri meluaa, kun yritän nukkua, ei haittaa. Töissä puhutaan perättömiä juoruja selän takana, ei haittaa. Sukulainen soittaa keskellä yötä kännissä, ei haittaa. Se on vain elämää.

Mutta miten tuohon olotilaan pääsee ilman lääkkeitä? Joillakin vain on luonnostaan kai niin hyvät hermot.

En. Ärsyynnyn hyvin herkästi. Tunteet vaihtelevat laidasta laitaan ja kun joku asia ärsyttää, näytän sen kyllä tavalla tai toisella. Tosin aika usein poistun paikalta tai alan kartella jotain ihmistä tai puhun hänen kanssaan vain jotain latteita lyhytsanaisia tyhjänpäiväisyyksiä. Minulla on paha taipumus tehdä tiukkasanainen reklamaatio jokaisesta kohdalleni sattuneesta mielestäni huonosta tai epäreilusta tai ylimielisestä asiakaspalvelutilanteesta ja teen sen oikein kunnolla ärsyynnyttyäni kuvailevia adjektiiveja säästämättä . 

Otsikon mukainen käytös ajaa ihmisen kuin itsestään etsimään ratkaisuja.

Jos ei murehdi ja pahoita mieltään kaikesta, löytää yleensä hyvin tien eteenpäin.

Hyvin alhaiset odotukset ihmisestä lajina.

Se voi olla myös marttyyrimaista itsensä korostamista.

Vierailija kirjoitti:

Se voi olla myös marttyyrimaista itsensä korostamista.

Niinpä.  Jos työpaikalla jaetaan vaikka bonuksia mutta ihan kaikille ei riitä ja jäät ilman, sanot ei haittaa.

Sinulle on luvattu jotain mitä olet kovasti odottanut ja tehnyt jo suunnitelmia ja sitten sanotaankin että et pääse mukaan. Sinä sanot ei haittaa.

Olet se joka aina uhrautuu, ei haittaa.

Onko raivostuttavampaa ihmistyyppiä kuin nämä marttyyrit ja nyökkynuket?

Olen joustava ihminen. Jos jokin asia menee toisin kuin olisin toivonut tai ajatellut, pystyn muuttamaan omaa toimintaani tai suunnitelmiani helposti ja usein koen tämän muutoksen virkistävänä. Näin ollen harva asia vaikuttaa suoraan ja negatiivisesti itseeni.

Suuret ongelmat - ilmastonmuutos, korona, sota - tietysti haittaavat, mutta murehtimalla ne eivät muutu miksikään. Näiden kohdalla mietin yleensä, mitä voin itse tehdä asian hyväksi, ja keskityn siihen.

Keskityn lähinnä omaan tekemiseen ja omiin juttuihini, enkä hirveästi odota muilta mitään, tai ylipäänsä "ihmiseltä lajina", kuten joku tuolla yllä osuvasti sanoikin. Sisäänpäinkääntyneenä koti-ihmisenä ei juuri koskaan tule petyttyä muitten toimintaan, kun ei juuri ole ryhmätoiminnoissa mukana. Jos vaikka yhteinen juoksulenkki peruuntuu, osaan ihan yksinkin juosta, no problem.

Hermostun kyllä sisäisesti, jos esimerkiksi jokin firma yrittää vedättää minua. Silloinkaan en raivoa, koska se ei hyödytä mitään. On parempi olla tehokas, asiallinen ja periksiantamaton, sekä käyttää koko ajan korrektia kieltä. Näin pärjää tilanteessa paremmin.

Ylipäänsä niin kauan kuin läheiset ja itse ollaan hengissä (eikä erityisesti kuolemanvaarassa), kaikki muut asiat on loppujen lopuksi aika pieniä, ohimenevää höttöä.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Antaisitko jonkin esimerkin tällaisesta? On hieman vaikea saada kiinni aloituksesta.

Tarkoitatko, että jotakuta ei ikinä haittaa, jos toiset loukkaavat häntä tms?

Voi olla ihan mitä vain.  Yläkerran naapurin meluaminen, junanvaunussa häiriköivä nisti, kohoavat ruoan hinnat jne.  Ei minua vaan häiritse-ihminen jaksaa aina korostaa ettei nämä asiat häiritse heitä lainkaan ja suorastaan ärsyyntyy jos ne häiritsee muita.

ap

Minä olen tällainen. Uskon että johtuu siitä, että elämässäni on ollut todella rankkoja vuosia ja vaikeita aikoja, joten tuommoiset pikkuasiat eivät tunnu yhtään miltään.

Ja ärsyynnyn kyllä jos joku tuommoisista ärsyyntyy. Todennäköisesti ihan vaan kateuttani. Kun väkisinkin ensimmäinen mieleen tuleva ajatus on se, että onpa sulla helppo elämä jos noin pienet asiat

tuntuvat vastoinkäymisiltä.

Minulla se johtuu suurimmaksi osaksi siitä, ettei minua kiinnosta kovinkaan monet asiat. Ne mitkä eivät ole minusta kiinnostavia tai vaikuta elämääni, ne ovat minulle joko kokonaan vieraita, en tiedä niistä mitään tai sitten yks hailee. 

Vierailija kirjoitti:

Masennuslääkkeet ainakin voivat tuoda sellaisen olon. On tasaisen rauhallinen fiilis kehon sisällä eikä mikään oikein haittaa. Naapuri meluaa, kun yritän nukkua, ei haittaa. Töissä puhutaan perättömiä juoruja selän takana, ei haittaa. Sukulainen soittaa keskellä yötä kännissä, ei haittaa. Se on vain elämää.

Mutta miten tuohon olotilaan pääsee ilman lääkkeitä? Joillakin vain on luonnostaan kai niin hyvät hermot.

Ottaa vaan sen asenteen, esim. miettiköön muut niitä juoruja sinusta niin kauan kuin mielivät ja sinä mietit jotain paljon mielekkäämpää. Sukulaisen numeron voi hiljentää yöksi ja jos ei saa unta, niin valvoo sit ja tekee naapurista valituksen.

Vierailija kirjoitti:

Masennuslääkkeet ainakin voivat tuoda sellaisen olon. On tasaisen rauhallinen fiilis kehon sisällä eikä mikään oikein haittaa. Naapuri meluaa, kun yritän nukkua, ei haittaa. Töissä puhutaan perättömiä juoruja selän takana, ei haittaa. Sukulainen soittaa keskellä yötä kännissä, ei haittaa. Se on vain elämää.

Mutta miten tuohon olotilaan pääsee ilman lääkkeitä? Joillakin vain on luonnostaan kai niin hyvät hermot.

Hyvät hermot? Minä olin juuri tuollainen "hyvähermoinen" kun käytin masennuslääkkeitä. Mikään ei tuntunut missään , siitä vaan. Kauhea olotila , miksi haluat tuollaiseen flegmaattiseen olotilaan. Se on kaukana hyvistä hermoista. Veikkaan että monesti laiskuus , arkuus on takana kun sanotaan "ei haittaa". Ollaan kuin lampaat ettei vaan itselle tapahdu mitään kamalaa.

Jos elämä on niin hyvin, ettei asu yhdessä/seurustele naisen kanssa, niin maailmassa on aika vähän asioita, mitkä haittaisi tai mille itse mitään erityisesti voisi. Eli ei minua juuri mikään yleensä haittaa, saatika mikään erityisesti enää tässä iässä hätkähdyttäisi.

Koska en jaksa draamaa mitä siitä seuraisi haluan vaan olla rauhassa.

Olen vaan aika tyyni luonne, eikä monet asiat jotka näyttää ärsyttävän muita ihmisiä ärsytä minua ollenkaan. On toki asioita, jotka haittaakin minua, esim. vääryydet, Ukrainan sota, ilmastonmuutos ja siitä välinpitämättömyys yms. isot jutut. Mutta se että naapurista kuuluu musaa klo 4 aamuyöllä ei haittaa, eikä se että rivarinaapuri ei ole leikannut nurmikkoa koko kesänä ja piha on muutenkin kuin romukauppa, tai että joku liikenteessä "töpeksii" (monet kiihtyy näistä, minua ei haittaa), se että joku on vähän myöhässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masennuslääkkeet ainakin voivat tuoda sellaisen olon. On tasaisen rauhallinen fiilis kehon sisällä eikä mikään oikein haittaa. Naapuri meluaa, kun yritän nukkua, ei haittaa. Töissä puhutaan perättömiä juoruja selän takana, ei haittaa. Sukulainen soittaa keskellä yötä kännissä, ei haittaa. Se on vain elämää.

Mutta miten tuohon olotilaan pääsee ilman lääkkeitä? Joillakin vain on luonnostaan kai niin hyvät hermot.

Hyvät hermot? Minä olin juuri tuollainen "hyvähermoinen" kun käytin masennuslääkkeitä. Mikään ei tuntunut missään , siitä vaan. Kauhea olotila , miksi haluat tuollaiseen flegmaattiseen olotilaan. Se on kaukana hyvistä hermoista. Veikkaan että monesti laiskuus , arkuus on takana kun sanotaan "ei haittaa". Ollaan kuin lampaat ettei vaan itselle tapahdu mitään kamalaa.

Mulla ei ainakaan ole laiskuus tai arkuus takana siinä, etten jaksa oikein mistään ottaa kierroksia. Päin vastoin, en näe juuri mitään normaaleja vastoinkäymisiä (normaali vastoinkäyminen = kukaan ei ole kuolemassa tai kuolemansairas) kovin kamalina asioina enää tässä iässä, enkä pelkää niitä. Koirat haukkukoon ja karavaani kulkekoon - olen tyytyväinen omaan elämääni joka tapauksessa.