15 v tyttö suree ettei hänellä ole poikakaveria eikä ole vielä ollutkaan , kun koetin lohduttaa ettei muillakaan varmaan ole eikä ole kiire

Suurin osa 15-vuotiaista ei seurustele.

Tuossa iässä ollaan tunteiden ja hormonien vietävänä ja ihastuillaan helposti. Minäkin ihastuin varmaan kymmeniin poikiin yläasteen aikana, ja jos pääsin tutustumaan lähemmin niin petyin, kun ne olivatkin ihan tavallisia eivätkä vastanneet unelmiani.

Romanttisten unelmien vallassa olevalle 15-vuotiaalle on tietysti turha selittää mitään. Sanot vaan, että kyllä se oikea vielä tulee vastaan.

Kyllä se parrakas bemarijätkä alkaa pian löytyä. Kyllä sinne vuokraluukkuun huomiovärivaatekundin kanssa kerkeää tyttönen varmasti.

Ap elää harhassa. Kyllä suurimmalla osalla 15-vuotiaista on poika/tyttöystävät. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 21v, enkä ole koskaan seurustellut tai ihastunut.

Et ole ihastunut? Ei normaalia.

Täysin normaalia. Ihmiset ovat erilaisia. 

Se alkaa jalkovälissä jo kihelmöimään kun aletaan olemaan patukkaiässä.

Osta tytölle satisfyer niin ei tarvitse surra enää. 

Mulla oli eka tyttöystävä ja poikuus meni 20 vuotiaana.

M36

Ei äidin tehtävä ole hyssytellä lapsensa kokemuksia ja tunteita vaan validoida niitä. Hölmö

Tuossa iässä kuuluu olla jo muualta tulleiden alla hankkimassa kokemuksia. 

Vierailija kirjoitti:

15-vuotias on vietlä tosi nuori, ihan hyvä ettei ole vielä poikaystävää. Aika usein se menee niin, että ne nuorena seurustelun aloittavat päätyvät nuorena äideiksi (en nyt puhu mistään teiniäitiydestä vaan parinkympin tienoilla) eikä ole niin hyviä mahdollisuuksia sitten enää kouluttautua eikä päästä hyväpalkkaisiin töihin. Siinähän se elämä sitten menee kerrostalokolmiossa lasten kanssa kolmivuorotyötä tehden.

Pääasia että on onnellinen,kaikkihan ei halua omakotitaloa,koiraa ja rahoitusyhtiön autoa

onlyfansista saa paljon ystäviä ja kätevästi viikkorahaakin

Vierailija kirjoitti:

15-vuotias on vielä tosi nuori, ihan hyvä ettei ole vielä poikaystävää. Aika usein se menee niin, että ne nuorena seurustelun aloittavat päätyvät nuorena äideiksi (en nyt puhu mistään teiniäitiydestä vaan parinkympin tienoilla) eikä ole niin hyviä mahdollisuuksia sitten enää kouluttautua eikä päästä hyväpalkkaisiin töihin. Siinähän se elämä sitten menee kerrostalokolmiossa lasten kanssa kolmivuorotyötä tehden.

Huvittavan kapeakatseinen maailmankuva sinulla. Varmasti vielä 1970-luvulla nuorena äidiksi tuleminen vaikeutti kouluttautumista. Ei enää nykyisin, kun on vaikka mitä monimuotokoulutuksia jne. 

N38, maisteri ja kahden lähes täysi-ikäisen äiti

Kyllä sitä ehtii pettyä vielä aikuisenakin Liian nuorena luottaa,sitten joutuu hylätyksi. Tunne oli hirveä,tuska raastava,etenkin kun kotona olin kuin ilmaa,työtä vain ,eikä ollut ketään joka olisi rakastanut. Ei neuvon sanoja,enkä voinut puhua kenellään asiasta. Mustaan kuoppaan putosin pitkäksi aikaa . Kukaan ei kysynyt , ei lohduttanut. Ilman rakkautta kasvaneena pettymys oli järkyttävä. Maahan asti painava,eikä kukaan huomannut sitä kotona. Niin että odota,turvassa jos sellainen on kotona tai jonkun rakkaan luona.

Kannattaa yrittää jutella teinin kanssa kuitenkin. Mutta ap, sun olisi kannattanut (ja ehkä vieläkin onnistuu tästä näkökulmasta jutella) kysellä tytöltä että minkälainen poikaystävä olisi hänen mielestään hyvä. Ja että mitä tytön mielestä seurusteluun kuuluu (toisen huomioiminen, miten se näkyy konkreettisesti käytöksessä jne). Sillä tavalla kyselemällä ohjaa teini ajattelemaan asiaa syvällisemmin. Olisi nimittäin aika tärkeä että teini pohtisi asiaa tältä kannalta, eikä niin, että hän suree ettei kelpaa kenellekään ja sitten kelpuuttaa ensimmäisen ehdokkaan joka vähän osoittaa kiinnostusta. Tärkeää on vanhemman välttää kaikenlaista besserwisseröintiä, ja oikeasti kiinnostua mitä ja miten teini ajattelee asiasta.