Kävikö sulle geenilotossa tuuri vai jäikö ns. Musta Pekka käteen?

Sain nivel- ja selkävaivoja ja lieviä heijastumia vanhempien hahmotushäiriöistä. Nuorena olin myös erittäin herkkä.

Hyvä onni kävi siinä, etten ole dyslektikko, mielisairas tai ylivilkas. Näitä olisi geenibuffetissani tarjolla.

Myös lapseni ovat terveitä. Molemmilla on vain ääniherkkyys, jonka kanssa pystyvät elämään.

Aika hyvin käynyt jos vanhempiani miettii. Okei, olen lyhyt ja likinäköinen, mutta koska molemmat vanhempanikin ovat niin se ei kai ole mikään ihme. Ja toisaalta lyhyys ei ole minua ikinä haitannut kun naisena en koe sitä ongelmaksi. Piilareita käytän. Olen tosi siro, ja äitini taas ei joten sen puolen hyvä tuuri. Samaten kasvot ovat sievät, äidilläkin ihan ok mutta isän puolella enemmän mitättömän näköisiä naisia. Olen siis sirompi ja nätimpi kuin mitä suvussani keskimäärin. Äidiltä perinyt kielellisen lahjakkuuden ja lukupään. Isältä kyllä vaikean temperamentin.

Meitä on 5 veljestä, olemme syntyneet peräkkäisinä vuosina  50-luvulla. Vanhemmat olivat hyvin lyhyitä, mutta se saattoi johtua huonosta ravinnosta sota-aikana.  Olen itse lyhyin veljeksistä ja olen 182 cm, nuorin on yli 190 cm, vaikka vanhemmat olivat noin 160 ja 155 -senttisiä.

-lyhyys

-lyhyt ja ohut penis

-alttius lihavuuteen

-huono parrankasvu

-tietyt huonot luonteenpiirteet

Yksi asia mihin olen tyytyväinen on keskipituus. Olen 166cm pitkä (nainen), en pitkä enkä lyhyt, sulaudun joukkoon enkä ainakaan sillä herätä huomiota mihinkään suuntaan. Kielipää on myös selkeästi mulle periytynyt, matikkapää sen sijaan ei, se on aina harmittanut.

No sain geenilotossa ruman naaman. En ole sitä kyllä vanhemmilta perinyt kun molemmat kivan näköisiä. Isältä olen perinyt sen etten liho juuri millään, nuorena se hävetti mutta näin keski-ikäisenä (olen 43) on mukavaa kun ei tartte paljoa painoa tarkkailla, sen kun syö pizzaa ja ahtaa muita herkkuja.

Olen saanut geenilotossa normaalin älykkyyden mikä kyllä helpottaa elämää. Aina ollut kunnon töitä ja saanut sitä kautta hyvän elintason.

3 autoimmuunisairautta (eivät haittaa elämää) imuroin suvusta, sikäli olen geneettinen läjä paskaa, mutta mulla on kompensaationa tuhannen vuoden hampaat. Ei reikiä, ei hammaskiveä, ei ientulehduksia eikä tarkastuksissa mitään moitteita, vaikka hoidan niitä miten sattuu, jos muistan.

Mensaan pääsin ja kauniiksikin on joskus kehuttu, joten sain pääpiirteittäin kivat geenit. Pieniä vikoja löytyy mutta niinhän muiltakin.

Suvussamme on esiintynyt kullin liikakasvuisuutta. Siitä kärsin itsekin.

En tiedä sukulaisteni joukossa olevan yhtään homoa. Eli sen suhteen ovat geenit kunnossa.

Kaikki hyvät. Pienet korvat, suoran nenän, paksut huulet, korkeat poskipäät , toiselta mahan joka kestää kaikkea syödä ja toiselta suolen, joka toimii hyvin ja nopeasti, ei ummetuksia.

Otin kummaltakin vain parhaat puolet.

Hyviä ja huonoja piirteitä peritty, kuten varmaan kaikki. Pitkäikäistä sukua, älyä tuli riittävästi, kielipäätä myös. Pitkää sukua myös, joka veljilleni on plussaa (molemmat n. 190 cm), itselleni naisena ei niinkään tämä 180 cm romuluinen rakenne se mieluinen ole. Onneksi sentään kasvot on kauniit niin jotakin toivoa on.

Veljeni on vaalea viikinki. Itse olen suklaanruskea ja isohuulinen. Vanhempani erosivat heti syntymäni jälkeen. Isä oli sanonut ettei jää pilkattavaksi aisuriksi ja häipyi iäksi. Veljeni on menestyvä yritysjohtaja, itse en pärjännyt koulussa ja elän nyt toimeentulotuella.

Olen perinyt äidin puolelta kaljuuntumisen, lyhyyden ja taipumuksen sydänsairauksiin. Ei ollut geenilotossa onnea, kun naama on lisäksi epäsymmetrinen. Nenässä on ruma luomi, joka todistaa, että isä on ainakin se, joka on papereihinkin merkitty. Tuo tukkahomma kyllä masentaa, kun isän puolella kaikilla miehillä on ollut tuuhea tukka ihan loppuun asti. Tietysti on pitänyt periä äidin puolelta hiusgeenit, kun siellä puolella kaikki ovat kaljuuntuneet edestä jo nuorella iällä.

Jaa-a. En vielä tiedä. Sekä äidillä että isällä on sairauksia, jotka hyvin luultavasti ovat myös jollain tapaa perinnöllisiä. Siksipä minä olen aina yrittänyt elää mahdollisimman terveellisesti, jos sillä olisi mahdollista torpata oma sairastuminen. Tai ainakin vitkuttaa mahdollisimman pitkälle. Älyltäni olen varmaan suht normaali, kuten ulkonäöltänikin. Tervettä maalaisjärkeä kyllä piisaa. 

Ulkonäön puolesta voitin. Äidiltäni perin pahan migreenin ja osteoporoosin. Osteoporoosi onneksi huomattiin ajoissa ja pysynyt lääkityksellä hyvin aisoissa.

Olen varsin tyytyväinen siihen mitä olen "saanut" ja mitä olen.

Olen itse oman elämäni herra, en joittenkin geenien armoilla ja orja. On niin helppo syyttää huonoja geenejä tai hallitusta tai yhteiskuntaa, syyllinen pitää aian jostain hakea itsensä ulkopuolelta.

Olen elänyt melkein 60 vuotta näillä mitä olen saanut ja loput omaa ansiota. Meillä on suvussa mm. diabetesta mutta siltä olen säästynyt joko hyvän tuurin tai elintapojen ansiosta. Tämä nyt mainitakseni. Jos en olisi, ottaisin sen sitten niin että tämän kanssa eletään.

Ulkonäöllisesti en ole yhtä kaunis kuin äitini oli, nyt jo kuollut, mutta tällä näöllä mennä porskutellut ja menestynyt, naama ei ole ollut jarruna eikä esteenä. 

Kyllä se elämän onni ja tyytyväisyys tulee tuolta sisältä päin. Näillä mennään mitä on tehdään tästä paras mahdollinen. Tyytyväisyys omaan itseen ja elämään on onnea.