Kuinka kauan odotitte miehen kosintaa?

En ole koskaan odottanut kosintaa, naimisiinmeno ei houkutellut, eikä kiinnosta edelleenkään.

En odottanut.

Seuristeltiin ja asuttiin yhdessä vuosikausia. En koskasn aatellut että tilanteen tulisi jotenkin muuttua.

Siksi se kosinta oli yllätys.

Ja avioliittoonhan sitä sitten mentiin.

Itse olen miehelle sanonut jo tapailuvaiheessa muutama kuukausi sitten, että tulevaisuudessa minulla on aviomies ja lapsia ja jos hän ei se mies halua olla niin voi lähteä. Mies lähti, mutta palasi takaisin muutaman päivän päästä erosta ja toivoi, että voisimme ottaa hitaammin. Emme ole kihloissa, emme asu edes yhdessä, emmekä edes seurustele virallisesti. Kunnioitan tuota miehen toivetta, että otamme hitaammin. Olen kuitenkin itselleni antanut takarajaksi kaksi vuotta ja siinä ajassa on alettava tapahtumaan. Olen tällä hetkellä 30 ja aikaa ei ole ihan mahdottomia. Ennen tätä miestä olin ilman seksiä ja miehiä yli viisi vuotta kun erosin edellisestä avopuolisosta, joten olen itse myös suhteellisen valikoiva miesten suhteen. Etsin kilttiä ja hyväkäytöksistä miestä, joka on kuitenkin minun tuki ja turva ja voimme yhdessä vastata elämän haasteisiin.

Vierailija kirjoitti:

Jossain etikettikirjassa sanottiin että vuoden seurustelun jälkeen kuuluu mennä kihloihin ja siitä vuosi niin naimisiin. Itse laitoin miehen kosimaan tässä aikataulussa, samoin naimisiin menon kanssa.

Ollaan oltu 17 vuotta naimisissa.

Oi, ihanan romanttista tosirakkautta. Jonkun etikettikirjan asettamassa aikataulussa painostettu, eikä sydämestä tullut, kosinta ja avioliitto.

En odottanut mitään kosintaa. Kun lapsien hankinta tuli ajankohtaiseksi, keskustelimme avioliiton hyödyistä ja haitoista ja päätimme yhdessä mennä naimisiin, minulle tässä oli kyse taloudellisesta turvasta ja sitoutumisesta kun olin se osapuoli, jonka työuraan lapset vaikuttaisivat. Millään grand gesture -jutuilla ei olut merkitystä ja sellaisen odottaminen olisi ollut turhauttavaa ja merkityksetöntä suhteen kannalta.

Vierailija kirjoitti:

Jossain etikettikirjassa sanottiin että vuoden seurustelun jälkeen kuuluu mennä kihloihin ja siitä vuosi niin naimisiin. Itse laitoin miehen kosimaan tässä aikataulussa, samoin naimisiin menon kanssa.

Ollaan oltu 17 vuotta naimisissa.

Itse olisin joutunut pyytämään presidentiltä lupaa avioliitolle, jos olisin moista etikettikirjaa totellut. Se kuitenkin oli selvä, että kihlat on sopimus avioliitosta ja kosimisesta seuraa avioliitto. Mentiin kihlausta seuraavana kesänä naimisiin. Sitä edelsi kuitenkin pitkä seurustelu.

6 vuoden yhdessä olon jälkeen sanoin miehelleni, et nyt voitaisiin mennä naimisiin ja perustaa perhe. Näin tehtiin ja nyt ollaan oltu yhdessä 40 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen miehelle sanonut jo tapailuvaiheessa muutama kuukausi sitten, että tulevaisuudessa minulla on aviomies ja lapsia ja jos hän ei se mies halua olla niin voi lähteä. Mies lähti, mutta palasi takaisin muutaman päivän päästä erosta ja toivoi, että voisimme ottaa hitaammin. Emme ole kihloissa, emme asu edes yhdessä, emmekä edes seurustele virallisesti. Kunnioitan tuota miehen toivetta, että otamme hitaammin. Olen kuitenkin itselleni antanut takarajaksi kaksi vuotta ja siinä ajassa on alettava tapahtumaan. Olen tällä hetkellä 30 ja aikaa ei ole ihan mahdottomia. Ennen tätä miestä olin ilman seksiä ja miehiä yli viisi vuotta kun erosin edellisestä avopuolisosta, joten olen itse myös suhteellisen valikoiva miesten suhteen. Etsin kilttiä ja hyväkäytöksistä miestä, joka on kuitenkin minun tuki ja turva ja voimme yhdessä vastata elämän haasteisiin.

Sellainen justiina sitten sieltä. Voin vaan kuvitella miltä yhdessäasuminen sinun kanssasi olisi. My way or the highway. Hyi helvetti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen miehelle sanonut jo tapailuvaiheessa muutama kuukausi sitten, että tulevaisuudessa minulla on aviomies ja lapsia ja jos hän ei se mies halua olla niin voi lähteä. Mies lähti, mutta palasi takaisin muutaman päivän päästä erosta ja toivoi, että voisimme ottaa hitaammin. Emme ole kihloissa, emme asu edes yhdessä, emmekä edes seurustele virallisesti. Kunnioitan tuota miehen toivetta, että otamme hitaammin. Olen kuitenkin itselleni antanut takarajaksi kaksi vuotta ja siinä ajassa on alettava tapahtumaan. Olen tällä hetkellä 30 ja aikaa ei ole ihan mahdottomia. Ennen tätä miestä olin ilman seksiä ja miehiä yli viisi vuotta kun erosin edellisestä avopuolisosta, joten olen itse myös suhteellisen valikoiva miesten suhteen. Etsin kilttiä ja hyväkäytöksistä miestä, joka on kuitenkin minun tuki ja turva ja voimme yhdessä vastata elämän haasteisiin.

Sellainen justiina sitten sieltä. Voin vaan kuvitella miltä yhdessäasuminen sinun kanssasi olisi. My way or the highway. Hyi helvetti. 

Eikös se ole hyvä käydä suhteen alussa läpi tuollaiset perusarvokysymykset? Turha seurustella, jos toiveet tulevaisuudesta eroavat radikaalisti.

Asuttiin jo yhdessä 4 vuotta. Mies ei kosinut sanoi vaan että haluaa naimisiin mutta kai odotti keskustelua asiasta ja sanoin että haluan heti naimisiin tai sitten lähetään erilleen. Kumpikaan ei kosinut, häät vaan päätettiin. Mietin joskus oltaisko vieläkään naimisissa jos en olisi asiaa päättänyt.

Kannattaa kertoa suoraan, mikä on se oma raja. Ota tai jätä.

Olen nopean toiminnan nainen ja haluan sopivan miehen löydyttyä vakiintua, perheen ja kodin. Ottaa päähän nuo jahkailijamiehet. Kokemuksia vaan hakevat monen naisen kanssa sitten esittävät löytämälleen prinsessalle sen olevan ainoa naisensa elämässä aiemmat olleet vaan tyttiksiä.

Naimisiin ei toki ole pakko mennä, mutta minä en muuta yhteen enkä tee lapsia ellei mies ole tosissaan kosinut oma-aloitteisesti sitä ennen.

Tyttöystävä-statuksella Tyttöystäväpalvelut.

Vaimo-statuksella vaimopalvelut.

Ei sen monimutkaisempaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen nopean toiminnan nainen ja haluan sopivan miehen löydyttyä vakiintua, perheen ja kodin. Ottaa päähän nuo jahkailijamiehet. Kokemuksia vaan hakevat monen naisen kanssa sitten esittävät löytämälleen prinsessalle sen olevan ainoa naisensa elämässä aiemmat olleet vaan tyttiksiä.

Tämä. Alkuhuuma kestää ensimmäiset 3v. Sen biologinen tarkoitus on saada naaras astutettua. Siksi yleensä tänä aikana naaraalle syntyvät halu naimisiinmenosta ja lisääntymisestä. Sen jälkeen voi olla yhdessä tottumuksesta ja vähän pakostakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jossain etikettikirjassa sanottiin että vuoden seurustelun jälkeen kuuluu mennä kihloihin ja siitä vuosi niin naimisiin. Itse laitoin miehen kosimaan tässä aikataulussa, samoin naimisiin menon kanssa.

Ollaan oltu 17 vuotta naimisissa.

Oi, ihanan romanttista tosirakkautta. Jonkun etikettikirjan asettamassa aikataulussa painostettu, eikä sydämestä tullut, kosinta ja avioliitto.

Mitään painostusta ei tilanteessa ollut ja etikettikirjan pidin tietysti omana tietonani. Olemme edelleen rakastuneita, nyt jo päälle nelikymppisiä. Asuntolaina on maksettu ja lapset hankittu.

Tunteen lisäksi kaikissa ihmissuhteissa voi ja kannattaa käyttää myös järkeä. Se on kaikkien osapuolten etu.