G: Menitkö/ menisitkö raskaana ollessasi naimisiin?
Kommentit (24)
Jotenkin siinä tulee sellainen fiilis, että mennään naimisiin " vain" lapsen takia, vaikka toisaalta onhan sekin ihan hyvä syy :)
Esikkoa odottaessa mies kyllä ehdotteli naimisiinmenoa, mutta en suostunut. Kakkosen jälkeen mieskin vaihtui, ja hänen kanssaa menin naimisiin. Ja olisin voinut mennä raskaana ollessanikin vihille jos siltä olisi tuntunut silloin.
Kihlat vaihdettiin heinäkuussa mutta häät päätettiin siirtää aina talvelle 2008 asti, jotta ehdin rauhassa odottaa ja imettää tämän tulokkaan, jonka laskettu aika on maaliskuun alussa 2007. Haluan itsekin nauttia juhlastani enkä todellakaan katsella sitten lopun ikääni hääkuvia, joissa olen maha pystyssä :o/
meillä tiukka linja " ensin häät, sitten lapset" (tosin niitä lapsia ei nyt kuulu vaikka sitä toivotaan), en silti missään nimessä tuomitse jos joku tekee toisin, sillä ei oikeasti ole väliä. Tämä vaan oli se järjestys mikä meille sopi.
Asiasta oli kyllä jo sovittu ennen raskaaksi tulemista ja häät olivat ihan ensimmäisillä raskausviikoilla. Mikä sen ihanampaa, olla vihdoin toivotusti raskaana ja mennä naimisiin. Ihania muistoja!
vaikka naimisiin meninkin " maha pystyssä" olin 3kk raskaana.
Mä ainakin menin naimisiin ihan siksi että rakastan miestäni ja tahdoin hänenkanssaan viralistaa suhteen. typeräähän se olis jos syy mennä naimisiin olis yhteinen lapsi?? J amitäs iihen juhlimiseen tulee no juhlia voi myös ilman alkoholia tai ainakin minä voin ja oikein hyvin ;)
Terveisin kakkonen :)
Tästä on aikaa jo 11 v. Sunnuntaina 2 poikaa onnittelee isukkiaan aamukahveilla sänyyn tarjoiltuna.
mentiin ensin naimisiin vaikka se mikään ehdottomuus mulle ollut, haluttiin naimisiin ja mentiin. Lapset tuli myöhemmin suunnitelmiin ja nyt on eka maailmassa.
Meidät vihittiin maistraatissa toista lasta odottaessa. Saimme juuri sellaisen huomaamattoman/salaisen vihkimisen kun toiveissa oli.
Mutta kukin tavallaan....
:-)
emme olisi halunneet että lapsi syntyy avoliittoon. Olin 9.kuulla, joten aika tuhti morsian. Häät olivat intiimit ja romanttiset.
Mentiin mieheni kanssa naimisiin kesäkuussa ja nyt esikoinen n.2vk eli olin jo raskaana mutta se ei tahtia haitannut!! Olimme asuneet jo 4 vuotta yhdessä ja kihloihin ja naimisiin meno oli vaan jotenkin jäänyt mutta kun tulin raskaaksi niin hoidimmen muodollisuudet pois alta ja nyt olemme yhtä perhettä kaikki kolme!!
..ihan vaan kahden todistajan kanssa maistraatissa. Ei olla hääihmisiä, eikä olla edes hankittu sormuksia. Halutiin vaan välttää isyydentunnustusselvittelyt ja varmistaa perintö yms. lakitekniset asiat, ilman, että tarttee alkaa testamentteja väsäämään. Suurimmalle osalle kavereista ei olla edes sanottu, että ollaan naimisissa.
Ei olla kristittyjä, eikä kyllä tunnusteta muutakaan uskontoa. Meille naimisiinmeno oli vain lakitekninen sopimus.
Viidennellä kuulla, ihanat pienet häät, joulunaikaan:-)
Naimisiinmeno oli päätetty jo ennen raskautta ja kun tärppäsikin heti, hoidimme asian pois päiväjärjestyksestä ennen vauvan syntymää, paperihommat jne. paljon helpompia.
Ja hyvä niin, häitä ei varmasti olisi vietetty lapsen syntymän jälkeen (siitä nyt 4,5v ja toinenkin on jo olemassa), olisi ollut aivan liian stressaavaa;-)
Haluttiin virallistaa suhde ennen lapsen syntymää siltä varalta, että jokin menee pieleen. Haluttiin myös välttää isyydentodistamiset yms. Meillä oli siviilivihkiminen, läsnä vain molempien parhaat ystävät todistajina.
Vauvaa ei vain ruvennut kuulumaan, joten päätettiin pitää taukoa yrittämisessä. Oltiin varattu kirkko, sukulaispappi ja juhlapaikka pitopalveluineen, kun plussa tuli ruutuun. Ainoa ongelma oli mun pahoinvointi: oksensin koko kesän niin rajusti, että ilman tomeria äitejä ja ihanaa kaasoa häät olisi jääneet varmaankin juhlimatta. Ikinä en kuvitellut olevani häissäni raskaana, mutta näin jälkikäteen ajateltuna meillä oli uskomattoman kauniit ja romanttiset häät.
siitä on jo 13v