Onko kukaan täällä tehnyt täydellistä elämäntaparemonttia ja onnistunut siinä pysyvästi?
Minulla on nyt se tilanne, että olen ylipainoinen, huonokuntoinen, veriarvot päin peetä ja tätä vauhtia olen 10 vuoden kuluttua haudassa. Olen menossa nyt tarkempiin tutkimuksiin, mutta tiedostan että tämä johtuu omasta välinpitämättömyydestä. Olen kuitenkin henkisesti valmis täydelliseen muutokseen. Olen kurinalainen, jos haluan olla. Pitää vaan olla motiivi. No se lienee henkikulta tässä tapauksessa.
Onko täällä sellaisia jotka on olleet samassa tilanteessa ja tehneet täydellisen muutoksen ja onnistuneet siinä? Kiinnostaisi kuulla tarinoita.
Kommentit (10)
Minä taas en ole kurinalainen, mutta pitäisi tehdä tuollaisia muutoksia. Jos löytyy vinkkejä siihen niin otetaan vastaan!
Joo. Rupesin vegaaniksi 4 vuotta sitten. Helppoa, paino putosi ja terveys kohentui. Nyt jaksaa harrastaa jopa liikuntaa. En aio palata entisiin elämäntapoihin.
Lopetin alkoholin käytön kokonaan ja aloin urheilla. 10 vuotta olen ollut tällä linjalla, ja voin loistavasti.
Lasketaanko elämäntapamuutokseksi se että vaihdoin hiilaripainotteisen ruokavalioni rasvapainotteiseen? Paino laski 70-48kg muutamassa kuukaudessa ja olo parani hurjasti, tästä on nyt aikaa jo yli 12 vuotta eikä makeanhimo ikinä palannut. Nykyään syön mahdollisimman prosessoimatonta, puhdasta ruokaa 1-3 kertaa vuorokaudessa.
Pysyvyys on suhteellinen käsite, koska tilastollisesti minulla vielä kolmisen kymmentä vuotta elinaikaa jäljellä. Neljä vuotta sitten tajusin peilikuvasta kertyneen ylipainon ja otin itseäni niskasti kiinni. Kovaa työtä ja tulokset olivat hyvät. Nyt olen muutoksen ylläpitovaiheessa ja tätä nyt tarkoitus jatkaa elämäni loppuun saakka. Painonpudotuksen ohella aloitin uuden urheiluharrastuksen ja siinä koitan kehittyä.
Jos et tällä hetkellä juuri harrasta liikuntaa, on mahdollista kokeilujen kautta löytää sellainen liikuntaharrastus, joka ei koskaan jää kokonaan pois (pl. jos saa jotain vammoja jotka estää), koska muistat aina miten kivaa ja palkitsevaa se on, vaikka välillä tulisi pakon edessä taukoja. Olin lapsena epäliikunnallinen mutta parikymppisenä löysin viimein liikunnan ilon, kun jäi se koululiikunnan pakkopullan maku pois.
Ruokavalio on vaikeampi homma, mutta ei kannata lähteä suoraan syvään päähän vaan tehdä ensin yksi muutos ja pitää kiinni siitä, kunnes yhtäkkiä huomaat ettet enää kaipaa entiseen ja näinkin on hyvä. Sitten jokin toinen muutos. Sillä ajatuksella, että kyseessä on loppuelämän projekti eikä mikään vuoden kärvistely, jonka jälkeen sitten palaa vanhaan kun ei enää jaksa pinnistellä. Valitettavasti tämä toimii myös toisin päin eli herkästi jokin kaloreita vaivihkaa arkeen lisäävä ruoka-aines jää rutiiniksi. :D Mutta toimii esim. ateriakokojen kanssa - ennen tein aamupuuron 2 dl:aan hiutaleita, nyt vain 1:een. Aluksi tuli nopeasti nälkä mutta enää ei, elimistö on tottunut. Ja vastaavasti se miten paljon lautaselle annostelee on tottumiskysymys.
en ole tehnyt täydellistä elämäntaparemonttia, mutta jos vertaa nykyistä elämääni siihen, mitä se oli muutama kymmenen vuotta sitten, niin se on kyllä täysin muuttunut. Mutta ne muutokset on tapahtuneet pikkuhiljaa, ensin aloin liikkumaan, olen kokeillut ja harrastanut useita lajeja, välillä pitempään ja välillä lyhemmän aikaa, mutta mitä enemmän liikkuu, sitä enemmän sitä kaipaa ja jos kyllästyn yhteen, niin löytyy joku toinen laji. Kyseessä siis lähinnä erilaiset kuntosalilla olevat jumpat, kuntonyrkkeily, jooga, lenkkeily ym. lajit, joita voi aika vapaasti harjoittaa.
Olen yrittänyt lopettaa herkuttelua moneen kertaan, se on usein johtanut vain siihen, että muutaman kerran kuukaudessa ahmin itseni kipeäksi - kun kerran sortuu, niin sitten sortuu kunnolla ja sen jälkeen yrittää vielä tiukemmin olla herkuttelematta, kunnes sortuu taas. Tästä kierteestä pääsin vain sallimalla itselleni herkut, mutta aloin vähentää niitä enkä syö enää joka päivä.
Opettelin myös syömään kasviksia, pikkuhiljaa niitäkin, koska aiemmin en syönyt niitä lainkaan. Nykyään syön niitä reilusti joka aterialla. Pidän huolta myös kuiduista ja hyvistä rasvoista, mutta nämäkin parannukset tuli mukaan jossain vaiheessa pikkuhiljaa.
Uskon, että jos tekee liian rajuja muutoksia, ne ei tule pysymään, elämäntapoja voi muuttaa vain yksi pieni asia kerrallaan. Tai tämä pätee itseeni, on varmasti toisia, jotka pystyvät tekemään isoja, pysyviä muutoksia kerralla, mutta en usko että se kovin yleistä.
Paino minulla ei kyllä ole pudonnut, mutta en ole koskaan ollutkaan ylipainoinen, mutta toisaalta jos en olisi tehnyt näitä muutoksia ruokavalioon ja liikuntaan, todennäköisesti olisin nyt ylipainoinen.
Tää ei oo varmaan sellainen elämäntaparemontti jota tarkoitat.
Mut 18 kesäisenä aloittelin baarissa käymisen, tutustuin porukkaan, jossa käytettiin viihteellä muutakin kun alkoa. Aluksi poltin vain pilveä, mutta sitten tuli mukaan essot ja muut pillerit. Näiden lisäksi olin kärsinyt koko elämäni ahmimisesta ja taistellut kehonkuvan kanssa.
Paino sahasi ihan valtavasti ja ihannoin laihuutta. (Painoa oli ihan riittävästi, lähes tämänhetkisen painon verran lisää.)
Koronan aikoihin kerran katsellessani taivaalle (olin sekaisin kun seinäkello), ja koin Jumalan läsnäolon. Hain saman tien Raamatun ja luin sitä uudestaan ja uudestaan.
Ei musta tullut heti vesiselvä, mutta määrät vähenivät koko ajan ja nyt jo kolme vuotta selvänä. Enää en koskisi päihteisiin pitkällä tikullakaan.
En oo mikään kirja kristitty, mutta Raamattu on oikeasti loistava kirja ja opetti mulle paljon.
Se painokin tasoittui normaalin paremmalle puolelle.
Tsemppiä sulle Ap elämään. Toivottavasti löydät tasapainon ja kultaisen keskitien sun hyvinvoinnille.
Olen pienin askelin pääsemässä täydelliseen elämänmuutokseen. Paino on laskenut 3 vuodessa 10 kg. Mikäs kiire tässä. "Kohta" normaalipainoinen.