Lue keskustelun säännöt.
Mieheni on masentunut, puhuu itsetuhoisia. Miten auttaisin?
10.11.2006 |
Ei halua " kallonkutistajalle" . Takana ystävän kuolema, stressaava työ. Hän suunnittelee jo irtisanoutumista, on erakoitunut. Nyt sairaslomalla, eikä jaksa hakea edes lapsia hoidosta. Huolestuttaa! Kaikki läheiset tuntuvat kääntäneen hänelle selkänsä, kun ei jaksa enää tehdä rahaa.
Kommentit (8)
Olen itse masennuksesta kärsinyt. VOisitko vaikka varata miehellesi lääkäriajan ja myös viedä hänet sinne?
Mitä pidempään odotat niin huonommaksi tilanne menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mies ei kertakaikkiaan halua mennä lääkäriin, niin sun ei auta muuta kuin tukea, tukea ja tukea. Sinäkin saat toki suutuua ja väsyä tilanteeseen, mutta jatkuva natkutus toisen saamattomuudesta vain pahentaa tilannetta. Ennemmin huudat kunnolla kun mitta tulee täyteen, sanot vaikka kuinka pahasti, kunhan sitten taas pystyt pitämään kielenkantasi kurissa, vaikka kuinka tekisi mieli huomautella kokoajan siitä, miten toinen ei saa MITÄÄN aikaiseksi.
Jos jotenkin onnistuisit saamaan miehesi kokemaan onnistumisen tunnetta jossakin asiassa, se saattaisi auttaa nousemaan suosta.
Mutta jos tilanne pahenee ja sairastuttaa muunkin perheen (pitkään jatkuessa niin helposti käy, varsinkin lapset kärsivät tilanteesta jota eivät voi käsittää, ja saattavat syyllistää itseään siitä) yritä puhua miehelle siitä lääkärissä käynnistä koko perheen takia. Tai edes lasten. Muotoile asia niin että ymmärtää, ettei ole kyse yksin hänen voinnistaan, vaan kaikkien teidän.
Voimia, rankkaa se on mutta siitä voi parantua!
Onko hän työterveyshuollossa? Kun itse olin vastaavassa tilanteessa, kävin lääkärillä kerran viikossa. Pidä huolta, että miehesi saa tarvitsemansa palvelut, joihin hänellä on oikeus. Varaa vaikka lääkärinaika hänen puolestaan.
Psykiatria ei tähän välttämättä tarvita, hyvä tavallinenkin lääkäri voi auttaa.
En minä nalkuta, mutta hänen mukaansa perhe on ainoa joka antaa hänen olla, kaikki muut vaan haukkuvat laiskaksi. Olen saanut hänet (kai) luopumaan irtisanoutumisajatuksesta, mutta fakta on, että hänen alallaan pomo ei odota enää montaakaan viikkoa, se on tulos tai ulos.. Lääkärissä on otettu kaikki kokeet, en tiedä miksei siellä ole oltu mielenterveydestä kiinnostuneita. Tiedän hänen nuoruudessaan yrittäneen itsemurhaa, siksi huolestuttaa.
ap
Mutta siihen meni VUOSIA. Mulla oli tosi sitkeä pelko, että leimaudun hulluksi. Hän vaan ajoittain puhui lempeästi siitä, kuinka normaalia onkaan hakea ja tarvita apua, kuinka hän tukee minua mitä ikinä päätänkään jne. Ja pikkuhiljaa se idea sitten kypsyi mussa itsessäni.
En kyllä oikein osaa sanoa, miten sitä voikaan auttaa. Mä irtisanouduin pysyvästä työstä jo kaksi vuotta sitten, eikä mies sitä edes koettanut estää - ollaan vaan sitten eletty köyhemmin.
Itsetuhoiset ajatukset ovat selkeästi iso pelko ja huoli miehelle. Mulla on nykyään kuitenkin terapeutti, jonka kanssa voin puida näitä asioita, ja mies on välillä aina kirjaimellisesti vienyt mua lääkäriin viiltelyiden jälkeen asiaa puimaan, ja ollut siis itse mukana. Puhun hänelle edelleen asiasta, koska itse pyytää, että puhun aina kun tahdon. Hän vaan kertoo, että rakastaa, ja pitää kiinni sylissään, kun musta tuntuu, että hajoan. Kai se on sitä parasta apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin munkin mieheni on. Toivottavasti pystyn olemaan hänelle tueksi kuten sinunkin miehesi sinulle.
ap
Yritä etsiä käsiisi joku miehen vanha ystävä tai ystäviä.
Kerro hänelle (heille) tilanne etukäteen ja järjestä miehellesi yllätykseksi aikaa tämän ystävän kanssa. Esimerkiksi jos miehesi pitää luistelemisesta, kalastamisesta, pyöräilemisestä, kuntosalilla- tai raveissakäymisestä, mistä nyt tahansa, niin etsi käsiiisi joku hänen entinen ystävä joka pitää samasta jutusta. Sitten järjestät kaveruksille aikaa ja lähetät heidät tekemään tätä harrastusta. Sanot vielä, että käyvät vielä vaikka pullakahveella tai olusilla ennen kuin saa tulla kotiin. Anna miehellesi aikaa jutella jonkun miehen, no miksei naispuolisenkin ystävän kanssa. Jonkun ulkopuolisemman jolle saa tilittää tilannettaan. Meillä tämä auttaa ihan hirveästi.
En tiedä haukkuuko mieheni näillä minun järjestämillä harrastusilloilla minua, pienten lasten kanssa elämistä, elämää yleensä vai haukkuuko mitään. Saa kuitenkin asioihin etäisyyttä ja huomaa, että ei se elämä nyt niin kamalaa olekaan. Kotiin saan aina huomattavasti rentoutuneemman ja iloisemman puolison.
No, on helppoa jos muita murheita ole.
ap