En saanut taaskaan työpaikkaa

Nyt niitä "valitettavasti emme voi jatkaa prosessia kanssasi" viestejä alkaa ilmeisesti sadella. Pitäisi ilmeisesti olla onnellinen edes siitä, että kertovat, mutta en voi enää olla tyytyväinen siihenkään.

Minulla on toinen työpaikka, mutta ei kokoaikainen. Se oli minulle tarpeeksi. Koin sen tärkeäksi työksi, sain tarpeeksi rahaa omiin menoihini ja säästöihin. Se sai minut iloiseksi. Unelmani pitkän aikaa on ollut oman asunnon ostaminen, joten olen säästellyt ASP-tilille hyvän summan. Mutta kun tuli vihdoin aika ottaa se puheeksi pankin kanssa, eivät tuloni riittäneet mihinkään vaikka samoista tuloista olen maksellut vuokran ja säästänyt ison summan rahaa niin ASP- kuin perustilille mahdollisia remontteja varten. Paljon enemmän, kuin se vaaditut 10% kauppahinnasta.

Sen jälkeen vanha työpaikka muuttui kurimukseksi. En koe työtä enää tärkeäksi, sillä en saa itse sitä tärkeintä näin. Olen ajatellut koko ikäni muita ja ollut kiltti, venyen muiden hyväksi kaikkeen mahdolliseen. Enkö saa jo olla itsekäs ja saada edes yhtä unelmaani tehtyä? Jokainen päivä on tuskaa, eikä minua jaksa enää kiinnostaa. Toisen työn ottaminen sivuun on hyvin hankalaa, sillä tällä alalla kaikki tarjoavat vähän tunteja jaettuna usealle päivälle. En voi olla joka ikinen päivä viikosta töissä vaikka se jäisikin vain jokuseen tuntiin, minulla räjähtäisi pää. No, kaikki alat oikeastaan vaativat sitä, että voit tehdä töitä joka ikinen mahdollinen vuoro, eli miten ihmeessä minun pitäisi sellainen sovittaa toiseen työhön? Nykyisessä työssä ei ole mahdollisuutta lisätunteihin tai palkankorotukseen. Olen umpikujassa.

Jokunen hakemus on vielä hakemassa ilman vastausta. Ehkä on vielä mahdollista, että ihme tapahtuu. En jaksa tätä enää kovin kauaa. Lohduttelut tyyliin "kyllä se siitä, kohta onnistaa, tulevaisuudessa kaikki on hyvin" ei auta, sillä en edes jaksa yrittää niin kauan. Miten saan työpaikan, jos joka paikkaan on satoja hakijoita? En koskaan voi olla se paras, se on statistisesti hyvin epätodennäköistä. Miten minun minä voin koskaan päästä tästä kuilusta, kun jokainen yritys päättyy siihen, että minut potkaistaan vain syvemmälle? Mitä teen, kun en koskaan ole tarpeeksi hyvä?