Petetyt ja jätetyt

8 vuotta meni pelkästään keskittyessä lapsiin ja arkeen. Toinen lapsi aloitti ammattiin oppimisen heti lukion jälkeen, oli 3 vuodessa valmis (yo-merkonomia vastaava tutkinto täällä ulkomailla) saman aikaan kun toinen oli opiskellut opettajaksi. Sitten helpotti taloudellisesti. Asuivat vielä jonkun aikaa luonani ja kun muuttivat pois, muutin pienempään asuntoon. Vasta sitten alkoi itselleni uusi jakso elämässä, edelleen töitä tehden ja vähitellen avautuen toistenkin ihmisten suhteen. Pitkä prosessi. Eli noin 10 vuotta siihen meni kaikkiaan. En ole uudessa parisuhteessa, vaikka en olekaan sulkenut mahdollisuutta pois. Aina vain tuntuu että on jotain häiritsevää tapaamissani miehissä. . . Jotain sellaista, että en viitsi johonkin rumbaan lähteä. Ei mitään ylitsepäämättömän vaikeaa, mutta ei vain kiinnostanut.

Lähenen eläkeikää. Nautin ajatuksesta. Olen ihan tyytyväinen elämääni.

Asiaa helpotti huomattavasti exään välien katkaiseminen. Muuten alkoi säännöllisesti v*tuttaa kun hän oli yhteydessä.

Mulla prosessi ihan kesken. Joten en osaa vastata sun kysymykseen. Mutta, luulen että mahdollisimman vähäinen yhteydenpito tulee helpottamaan tilannetta. Lapsia, niin ihan täysin ei pysty välejä katkomaan. Muuten en olisi missään tekemisissä exän kanssa.

Antoiko pettäjät teille selitystä miksi? Tai edes kenen kanssa ja kuinka kauan ennen kuin jäi kiinni?

7 vuotta meni, arki oli niin raskasta, kun lapset oli tosi pieniä ja kuopus oli kroonisesti sairas. 100%sesti en saanut itsetuntoa takaisin, mutta jotenkin kuitenkin.

Eksä ilmeisesti oireili kuopuksen sairastumista. Hänen perustelunsa olivat sellaisia, että on hänen vuoronsa pitää vihdoinkin hauskaa jne.

Ei läheskään kaikki pääse siitä ikinä yli

Yksi ihminen, mitä sen perään itkee. Petollinen käärme oli eikä sellainen kuin luulit.