Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
21v ei tiedä mitä rupeaisi tekemään
05.12.2022 |
On lukion jälkeen hakenut 3x yliopistoon haluamalleen alalle, mutta ei ole päässyt joten nyt lähinnä vain "on" päivät pitkät, asuu vielä kotona. Joitain keikkahommia tehnyt jonkin verran, mutta ei paljoa.
Hieman mietityttää näin vanhempana tämä tilanne.
Kommentit (27)
Sitä kutsutaan elämäksi. Joidenkin rooli on kautta aikojen ollut esim syrjäytyminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
21 vuotias alkaa olla jo aika vanha vain ollakseen kotona. Kyllä nyt olisi aika tsempata ja patistaa töihin jos ei mieleistä opiskelupaikkaa saa. Ei sitä jäädä loppuelämäksi kotiin odottamaan koska se paikka aukeaa. Itse en elättäisi täyshoidolla näin vanhaa lasta, toki kotona saisi asua, mutta asuinkustannuksiin pitäisi osallistua summalla x kuukaudessa.
Vierailija kirjoitti:
Kiitti kun kerroit.
Miten se on sinulta pois?
Olen huolissani hänestä, ainokainen ja elämänsuunnan löytyminen ensiarvoisen tärkeätä.
Ap
Kerro Ap, että mitä alaa lapsesi on hakenut opiskelemaan ja onko sisäänpääsy ollut kuinka lähellä. Kannattaisiko lapsesi yrittää välivuoden aikana nostaa yo-arvosanoja, niin parantaisi sisäänpääsymahdollisuuksiaan? Tai löytyisikö AMK:sta jokin saman tyyppinen ala, jota opiskella?
Kannattaisi kyllä vähän patistaa töihin. Vuosi on ihan ok vain lukea vaikka pääsykokeisiin kotona, mutta sen jälkeen alkaa mennä jo vähän riskiksi että tottuu toimettomaan elämään liikaa ja syrjäytyy. Itsekin pidin 4 välivuotta kun ei hajuakaan mihin haluaisin, mutta olin töissä tehtaalla koko sen ajan ja asuinkin itsenäisesti. Sen jälkeen kävin te-keskuksen ammatinvalintapsykologilla selvittämässä, mihin oikein menisin opiskelemaan. No, menin terveydenhoitoalalle, joka kuitenkin osoittautui jo ekana opiskeluvuonna aivan vääräksi. Sen tajuttuani taas ajauduin seuraavaan eli yliopistoon alalle, jolla silloin poikaystävä opiskeli, ja täältä otin loppututkinnonkin ja teen alan töitä vielä 20 vuoden jälkeen. Ei ole mikään kutsumusammatti, mutta eipä mulla nyt 45-vuotiaanakaan ole mitään tietoa, mitä sitten haluaisin oikeasti tehdä, joten sama se lopulta missä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kerro Ap, että mitä alaa lapsesi on hakenut opiskelemaan ja onko sisäänpääsy ollut kuinka lähellä. Kannattaisiko lapsesi yrittää välivuoden aikana nostaa yo-arvosanoja, niin parantaisi sisäänpääsymahdollisuuksiaan? Tai löytyisikö AMK:sta jokin saman tyyppinen ala, jota opiskella?
En kerro ja kyllä korottikin, ei silti tärpännyt, erittäin vaikea ala päästä sisään.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerro Ap, että mitä alaa lapsesi on hakenut opiskelemaan ja onko sisäänpääsy ollut kuinka lähellä. Kannattaisiko lapsesi yrittää välivuoden aikana nostaa yo-arvosanoja, niin parantaisi sisäänpääsymahdollisuuksiaan? Tai löytyisikö AMK:sta jokin saman tyyppinen ala, jota opiskella?
En kerro ja kyllä korottikin, ei silti tärpännyt, erittäin vaikea ala päästä sisään.
Ap
Miksi et halua kertoa, kuinka lähelle opiskelupaikkaa lapsesi on päässyt? Se on hyvin oleellinen tieto, jotta voisimme arvioida, mitä sinun kannattaisi lapsesi suhteen tehdä.
Oikeastaan voisin jo lapsesi passiivisuuden perusteella ennustaa, että hän ei tule pääsemään opiskelemaan. Harvemmin lääkäriksi, juristiksi ym. halutuille aloille opiskelaan pääsevät ovat niitä, jotka vain vuosi toisensa jälkeen lusmuavat lapsuudenkodissaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerro Ap, että mitä alaa lapsesi on hakenut opiskelemaan ja onko sisäänpääsy ollut kuinka lähellä. Kannattaisiko lapsesi yrittää välivuoden aikana nostaa yo-arvosanoja, niin parantaisi sisäänpääsymahdollisuuksiaan? Tai löytyisikö AMK:sta jokin saman tyyppinen ala, jota opiskella?
En kerro ja kyllä korottikin, ei silti tärpännyt, erittäin vaikea ala päästä sisään.
Ap
Miksi et halua kertoa, kuinka lähelle opiskelupaikkaa lapsesi on päässyt? Se on hyvin oleellinen tieto, jotta voisimme arvioida, mitä sinun kannattaisi lapsesi suhteen tehdä.
Oikeastaan voisin jo lapsesi passiivisuuden perusteella ennustaa, että hän ei tule pääsemään opiskelemaan. Harvemmin lääkäriksi, juristiksi ym. halutuille aloille opiskelaan pääsevät ovat niitä, jotka vain vuosi toisensa jälkeen lusmuavat lapsuudenkodissaan.
Niin koko lapsuus lapsille valehdellaan että sinusta on mihin vaan. Nyt ollaan siinä vaiheessa elämää jossa sen halutun opiskelupaikan saa vain osa. Yhä useammalta jää nykyään se seuraava vaihe välistä masennuksen takia. Työpaikan johon hakee useita saa vain se yksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerro Ap, että mitä alaa lapsesi on hakenut opiskelemaan ja onko sisäänpääsy ollut kuinka lähellä. Kannattaisiko lapsesi yrittää välivuoden aikana nostaa yo-arvosanoja, niin parantaisi sisäänpääsymahdollisuuksiaan? Tai löytyisikö AMK:sta jokin saman tyyppinen ala, jota opiskella?
En kerro ja kyllä korottikin, ei silti tärpännyt, erittäin vaikea ala päästä sisään.
Ap
Olisiko aika lopettaa se hyysääminen? Ei sitä pöytää voi loputtomiin valmiiksi kattaa.
Jos mahdollistat kotona loisimisen tuossa iässä, niin selvä. Vaikka ei pääse kouluun ja joutuu pitämään välivuoden (välivuosia), niin sitten mennään siksi aikaa töihin, vaikka varastolle tai muualle mihin pääsee ilman kokemusta. Sanoin itse suoraan pojalle, joka meinasi lukion jälkeen pitää välivuoden, että sitten menet töihin. Ja niin meni. Maksoi vielä palkallaan vähäsen vuokraa minulle kunnes muutti omaan.
Älä hyysää liian pitkään. Pullamössöjä on jo muutenkin liikaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerro Ap, että mitä alaa lapsesi on hakenut opiskelemaan ja onko sisäänpääsy ollut kuinka lähellä. Kannattaisiko lapsesi yrittää välivuoden aikana nostaa yo-arvosanoja, niin parantaisi sisäänpääsymahdollisuuksiaan? Tai löytyisikö AMK:sta jokin saman tyyppinen ala, jota opiskella?
En kerro ja kyllä korottikin, ei silti tärpännyt, erittäin vaikea ala päästä sisään.
Ap
Ehkäpä tuossa vaiheessa olisi jo hyvä kannustaa yrittämään muita vaihtoehtoja myös? Itse halusin lääkäriksi, en päässyt opiskelemaan millään, ja 3. yrityksen jälkeen luovutin. Katsoin mihin pääsi aika helpolla, ajattelin että ensin yliopistoon sisään minne vaan ja että sen jälkeen yritän uudestaan lääkärinopintoihin päästä. Menin opiskelemaan tietojenkäsittelyoppia. Mutta en koskaan enää yrittänyt hakea lääkikseen, ja olen tyytyväinen siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitti kun kerroit.
Miten se on sinulta pois?
Olen huolissani hänestä, ainokainen ja elämänsuunnan löytyminen ensiarvoisen tärkeätä.
Ap
Kolme vuotta lukio opintojen jälkeen hoksasit että se on ensiarvoisen tärkeää? Mitä enemmän asiat pitkittyy sitä enemmän ne sitkistyy.
Tuo on ensikertalaisuuskiintiöiden aiheuttama ongelma. Ilman niitä nuori uskaltaisi mennä kokeilemaan jotain alaa jonne on helpompi päästä. Nyt pantataan ensikertalaisuutta eikä uskalleta hakea mihinkään muualle kuin ykkösvaihtoehtoon. Ei nuoren vika vaan nykyisen korkeakouluhakujärjestelmän.
Johonkin töihin vaikka vuokratyöfirman kautta voisi tietenkin kannustaa.
Ei se mitään. Mä olen 52, enkä vieläkään tiedä, mitä alkaisin tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Ei se mitään. Mä olen 52, enkä vieläkään tiedä, mitä alkaisin tehdä.
Joo, nykynuorille aiheuttaa ihan turhia paineita se myytti, että jokaiselle olisi joku melkein kutsumusala, joka pitää vain löytää. Tosiasiassa sellaiset on vähemmistö, suurin osa on meidän kaltaisia joilla ei ole koskaan ollut mitään intohimoa tai kutsumusta millekään alalle, ja on silti vaan pitänyt valita jotain koska jotain työtähän sitä on ihmisen elääkseen tehtävä. Itse valitsin sitten niin, ettei ala sisältäisi ainakaan itselleni erityisen vastenmielisiä asioita, mun tapauksessa kun olen hyvin introvertti, en halunnut mitään missä täytyy olla koko ajan ihmisten kanssa tekemisissä. Mutta muuten sitten vaan jotain mikä työllistää hyvin ja palkalla elää.
Ammattikouluun sitten niin saa lukiopohjalla nopeasti ammatin jos ei yliopistoon pääse. On edes pieni mahdollisuus työllistyä joskus, muuten makaa vielä 50 vuotiaana äidin elätettävänä kotona.
Alue: Aihe vapaa
Kiitti kun kerroit.