Onkohan tehty tutkimusta siitä että tuleeko pariskunnille ero

mutta voisin kuvitella, että jälkimmäisessä tapauksessa ehkä vähän harvemmin. Ei siksi että se olisi välttämättä sen oikeampi tapa tai että ne perheet olisivat onnellisempia kuin muut, mutta se voi kertoa uskonnollisuudesta tai muuten konservatiivisemmasta asenteesta avioliittoon, jolloin eroa vältellään viimeiseen asti.

luulisi, että taaperoikäisistä selvinneinä selviävät varmasti paremmin toisistaankin...

tai muuten konservatiivisemmasta asenteesta avioliittoon, jolloin eroa vältellään viimeiseen asti.

Me ei olla naimisissa eikä meillä ole aikomusta mennäkään. Ollaan oltu lähes 20 vuotta yhdessä. Silloin naimisiin menneet tuttavat on eronneet aikaa sitten, mutta tunnen muutaman avoparin, jotka ovat olleet yhdessä suunnilleen yhtä kauan kuin me ja ne vaan porskuttaa eteenpäin, yhdessä kaikesta huolimatta.

http://www.stat.fi/artikkelit/2007/art_2007-11-07_003.html?s=0



Tämän mukaan ihmiset menee aika usein naimisiin lasten välillä. Ne joiden omat vanhemmat ovat eronneet menevät harvemmin naimisiin kuin ne joiden vanhemmat ovat yhdessä. Avoliitossa olevat pariskunnat joilla on lapsia eroaa useammin kuin naimisissa olevat joilla on lapsia, mutta kummistakin eroaa useimmin ne, joiden molemmat isovanhemmatkin on eronneet. Ja useimmin eroavat yksilapsiset perheet.



"Kun hajoamisen mittana käytettiin erilleen muuttoa eikä avioeroa, saatiin samaan tarkasteluun avoliitot, joita lapsiperheissä on jo lähes viidennes. Perheen hajoamisessa konkreettinen hetki on isän tai äidin pois muuttaminen, ei niinkään avioeropäätöksen saapuminen. Hajoamisten prosenttiosuudet on jälleen ikävakioitu lapsiperheen äidin ikään.



Kaiken kaikkiaan lapsiperhe, jonka vanhemmat asuivat avoliitossa eivätkä kummankaan puolen isovanhemmat asuneet yhdessä, hajosi kolme ja puoli kertaa niin usein kuin lapsiperhe, jossa oli avioparivanhemmat ja kummankin puolen isovanhemmat asuvat yhdessä.



Ennestään on tiedetty, että avoparien lapsiperheet hajoavat noin kaksi kertaa niin usein kuin avioparien perheet.* Näin on näköjään myös silloin, kun 'parisuhdeperimä' vakioidaan.



Löyhät perhesiteet näyttävät olevan jossain määrin sukupolvelta seuraavalle siirtyvä ominaisuus. Geenien mukana perimä tuskin tässä tapauksessa tulee, vaan kyseessä lienee jotain kotoa opittua. Ei ehkä ole opittu käsittelemään parisuhteen ongelmia. Ratkaisumalliksi on muotoutunut eroaminen. On myös saatettu nähdä, ettei maailma kaadu, vaikka ero tulisikin. Vai onko kyse arvomaailmasta, asennoitumisesta perheeseen."

että pitkä avoliitto ennen avioliittoa lisää avioeron riskiä. Itse luulen että se johtuu siitä, että tällaiset ihmiset jostain syystä pitävät sitoutumista vaikeana, ja näkevät eron mahdollisena ratkaisuna. Tai se ihminen ei ole 'se oikea', vaan on jouduttu pitkään miettimään, että menisikö sitä sitten tuon kanssa naimisiin.

Kiitos femma.