onko muita joista outoa, että parisuhteessa elävä nainen ja mies ja siis äiti ja isä nimenomaan
käyvät yksin omien kavereidensa kanssa bilettämässä esim lapissa tai etelässä??
en tarkota pahalla, mut siis musta toi kuulostaa niin kamalan vieraalta ajatuksenakin jo, että meillä ei kyllä onnistuis kummankaan puolesta!!
Kommentit (20)
Tässä iässä nyt ei tietysti enää kestä mitään viikon biletysputkea, Tarkoitan siis että ei ole pakko esim matkustaa yhdessä. Minä tykkään matkustaa, mies ei. Niinpä hän saa puuhata mökillä ja minä matkustan. Ja kaikki ovat tyytyväisiä. Yhdessäkin ehditään olla.
Minusta asia on itse asiassa päinvastoin: hitusen ihmettelen pariskuntia, jotka tekevät aina kaiken yhdessä ja joilla ei hynttyiden yhteen lyömisen jälkeen ole enää ollenkaan täysin omia kavereita tai ihan ikiomia menoja. Kyllä mulla ainakin hajoaisi pää, jos en koskaan näkisi ihan kaikessa rauhassa yksin niitä ikiomia ystäviäni eikä miehenikään todellakaan halua minua aina mukaansa. Ehkä näin käy helposti, jos jommalla kummalla ei juurikaan ole omia kavereita?
mies on tälläkin hetkellä etelässä viikon poikien kanssa ja minä vauvan kanssa kotona. Ei meillä ainakaan ole mikään ongelma, jos molemmat saavat sitten mennä yhtä lailla. ja tietysti niitä yhteisiä menoja ja matkoja pitää olla kanssa. Joulukuussalähdetään perheen kesken sitten Etelään :o)
Etelään en lähde, mutta Tallinnassa on tullut käytyä moneen otteeseen.
Itse olin ensin harmissani tästä, mutta en viitsi enään väkisin miestäni sinne raahata. Menen mielummin kavereiden kanssa kun katselen hapannaamaista äijää.
että molemmat bilettää erikseen. mies on ennen joulua menossa viikoksi thaimaaseen kavereiden kanssa ja minullekkin on tiedossa ruotsinristeily tyttöporukallla.
Mut jos thaimaahan lähtis kaveriporukassa, sille tielle sais jäädä.. Kylä jämpti on niin.. =)
Jos kyseinen pari oikein harrastaa baarissa ramppaamista, niin onhan se vähän outoa, jos eivät koskaan mene yhdessä. Meillä molemmat käyvät ehkä pari, kolme kertaa vuodessa bilettämässä, ja silloin omien kaveriensa kanssa. Lähes kaikki muut illat ollaan yhdessä, joten minulle ainakin on tervetullutta vaihtelua päästä pelkällä tyttöporukalla ulos.
Minusta se on outoa, jos ei mitään osata tehdä ilman kumppania. Ahdistavaa takertuvaisuutta.
Yhdessä ja erikseen, niin meillä.
Vaikka itse olemme kuin paita ja peppu, ymmärrän sen, että kaikkien pää ei kestäisi sellaista suhdetta.
Mutta ei minusta ole mitenkään ahdistavaa viettää paljon aikaa läheisimmän ihmisen kanssa. Meillä on hauskaa yhdessä ja viihdymme toisten seurassa. Miksi väkisin alkaa liikkua erikseen jos siltä ei tunnu?
Itse käyn ystäväni kanssa 2 kertaa vuodessa risteilyllä (Hel-Sto-Hel) tuulettumassa. Tekee hyvää lähteä välillä ystävän kanssa jonnekin... miestä ja lapsia näkee joka päivä ja ystävää tosi paljon harvemmin =)
Mies lähtee ystävineen vuorostaan viikon päästä risteilylle.
Perheen kesken reissaamme erikseen... tekee mun mielestä molemmille vanhemmille hyvää irtautua välillä arjesta =)
mutta hyvähän se tietenkin on jos yhteinen arki alkaa kumppanin ja lasten kanssa kyllästyttämään.
mutta pieni varoituksen sana vain: siinä vaiheessa kun aletaan harrastamaan näitä irtiottoja, on ensimäinen askel eroon jo otettu. menee keskimäärin 3 vuotta kun pari eroaa.
pari päätyy eroon. Yksin bilettämisessä ja ' irtiotoissa' ei ole mitään pahaa, jos se jää siihen. Päinvastoin, parisuhde on terveempi, kun molemmilla osapuolilla on myös omat kaverinsa ja harrastuksensa. Uskottomuus on tarina erikseen, eikä tyttökavereitten kanssa ulkona käyminen todellakaan tarkoita vieraiden miesten kanssa touhuamista.
Mutta rajansa kaikella, Thaimaahan poikaporukassa on jo kyllä vähän liikaa munkin mielestä....
Esim. isä ei osallistu ollenkaan lasten- ja kodin hoitoon, isä hakkaa äitiä jne. Eli pieni biletys silloin tällöin omilla tahoillaan on aika pientä vielä.
Mieheni kanssa ollaan oltu yhdessä 7 vuotta ja ainakaan meidän suhde ei kaadu pariin risteilyyn!
Toisin kävi mun edellisessä pitkässä suhteessa... mies lähti kavereidensa kanssa toiselle puolelle maapalloa 2 viikoksi jäi sille tielle annoin jäädä! Hän oli varannut matkan kertomatta mulle mitään =(
Joo. minusta omat reissut on ok, kunhan enimmäkseen tehdään juttuja yhdessä. minun puolesta saisi lähteä poikien kanssa vaikka Brasiliaaseen.
Mutta kukin tyylillään ja kun kumpikin osapuoli on tilanteeseen tyttyväinen jne jne.
Ja näitä omia menoja molemmilla...Ei sentään mitään Thaimaan reissuja, mustakin se kuulostaa jotenkin...Eikä meillä riitä tällä hetkellä rahatkaan matkustella kauas, kun olen lasten kanssa kotona. Risteilyt ei kumpaakaan kiinnosta. Mutta muuten, tyttöjen tai poikien illat tai viikonloput tai reissu Lappiin, toiseen kaupunkiin tms. auttaa kummasti jaksamaan arkista menoa taas...Ja kyllä, meillä menee todella hyvin eikä mistään pettämisreissuista todellakaan ole kyse.
Kukin tavallaan, mutta en ymmärrä miten mies ja lapset jotenkin poissulkis sen, ettei haluais enää tavata kavereitaan ja olla heidän kanssaan joskus rauhassa yhdessä, ilman että lapset roikkuu jaloissa jne?
Iltaa käydään viettämässä kyllä välillä ilman puolisoa, kavereiden kanssa. Pidemmälle reissulle lähdetään kyllä sitten mielummin kahdestaan tai lasten kanssa. Mutta kukin tavallaan. Jos jollekin tuollaiset pidemmät reissut on tarpeen, niin siitä vaan. Me ollaan kaikki erilaisia :)
mä käyn joka kesä kavereiden kanssa laivalla, päiväristeilyllä tosin vaan, noi tollaset yön yli kestävät reissut ei ole kumpaakaan kiinnostanut, ei ne oikeen perhe-elämään ja avioliittoon sovikaan.
Me emme kyllä tee niin, yksin tietysti käydään ystävien kanssa ulkona mut ei sentään viikkojen pituisilla reissuilla. Luottamusta on, siitä ei ole kyse.