Me muutetaan maalle!

monta vuotta, mutta nyt saatin työasiat järjestymään, niin, ettei työmatka ole kohtuuton. Mutta, ehkä tekin keksitte jonkun kompromissin.

Mies: kalastus, valokuvaus (lähinnä luonto-), uinti, lentopallo, lukeminen.

Minä: vesijuoksu, lumikenkäily, vatsatanssi, ratsastus, lukeminen ja opiskelu avoimessa yliopistossa.

Lapsista vanhin pelaa jalkapalloa, kokoaa pienoismalleja ja soittaa rumpuja. Toiseksi vanhin soittaa pianoa, lukee, ui ja käy liikuntakerhossa. Nuorin käy päiväkerhossa, muskarissa ja satujumpassa.



Lisäksi meillä on iso puutarha kasvimaineen ja kasvihuoneineen, mansikkamaa, marjapensaita ja hedelmäpuita. Marjastetaan ja sienestetään ja savusaunaillaan. Ja hoidetaan eläimiä, meillä on akvaario, 2 koiraa ja kanoja. Ponin hankkiminen on suunnitelmissa. Ensi kesänä teemme pihalle uima-altaan. Jalkapallokenttä on kesällä pellolla ja talvella sinne tehdään jää ja vedetään roikalla valot. Pihalla on myös leikkimökki, hiekkakasa, kiikut, grillikatos, hiitolatuja, pyllymäki...

Vierailija:

teille maalle muuttaneille. Ihan kaikella hyvällä siis :)

Milloin ja miten te näätte kavereitanne? Tuleeko ne kylään kovin usein (jos vaikka olette muuttaneet johonkin lähikuntaan, niinkuin esmes pk-seudulla usein tapahtuu)

Lähimpään kauppaan oli matkaa 2.5 kilsaa (kyläkauppa, mistä sai kaikkea, elukoiden rehuista alkaen).

Kouluun (pieni kyläkoulu, missä oli silloin mun aikaan ensin kaksi opettajaa ja sitten kolme sekä oppilaita oli n. 35-40). Kouluun tuli oppilaita myös naapurikylistä.

Pankki oli joskus, mutta se lakkautettiin, kun olin muistaakseni kolmannella.

Myös posti löytyi, mutta sekin lakkautettiin, kun olin muistaakseni tokalla. Mutta posti toimi sen jälkeen kaupan yhteydessä.

Naapurikylässä on ryhmis, joka toimii vanhassa, jo lakkaututessa koulussa.

Hautausmaa löytyy, samoin siunauskappeli.



Lähimpään kirjastoon oli matkaa 6 kilsaa, nyt se on jo lakkautettu, joten seuraavaksi lähin kirjasto löytyy 11 kilsan päästä. 11 kilsan päässä on myöskin kauppoja (pari ruokakauppaa, vaatekauppoja, kangaskauppoja, posti, alko, apteekki ja kaksi pankkia sekä kaksi kirpparia). Kuuden kilsan päässä on Siwa ja Spar tms. kauppa. Yläaste sekä lukio löytyvät 11 kilsan päästä.



Ja tuo seutu on siis ihan maaseutua, kaunista jokimaisemaa. Nykyisin paikassa on enää parissa talossa lehmiä, kun omassa lapsuudessani 80-luvulla, niitä löytyi lähes joka talosta. Viljapeltoja kyllä löytyy edelleenkin paljon.



Harrastuksia löytyy omasta kylästä: miesten lentopallo, miesten ukkojumppa, marttaseura, naisten jumppa, muskari, lasten kerhot, posliininmaalaus. 11 kilsan päästä löytyy sitten joogaa, balettia, hiphoppia, jumppaa, lasten jumppaa, temppujumppaa, satujumppaa jne. Kaupungista löytyy myös kansantanssiseura.



Lähimpään isoon kaupunkiin on 30 kilsaa.



Itse asun nykyisin naapurinkaupungissa eikä tämäkään ole mikään iso, kivan pieni.

Meillä lähin palvelu on kirjastoauto, joka pysähtyy 100 m:n päässä. Ratsutila on melkein naapurissa. Kyläkauppaan on matkaa 2 km, siellä on myös kahvila ja maatilatuotteiden suoramyynti. Kyläkouluun on matkaa sen verran, että lapset kuljetetaan taksilla. Taksi hakee 10 min ennen koulun alkamista ja tuo 10-15 min loppumisen jälkeen. Koululla on iltapäiväkerho ja monia muitakin kerhoja. Pienemmille on muskari ja päiväkerho. Koululla on myös monia kansalaisopiston piirejä mm. maalausta, jumppaa, kieliä, joogaa, käsitöitä. Valaistu latu / pururata on tuossa parinsadan mertrin päässä. Maauimalaan on matkaa 1 km.



Paljon muutakin kylältä löytyy; luontopolku, ryhmis, kioski, kampaamo, leikkikenttä, urheilukenttä ja monenlaisia yrityksiä. Ja kansanopisto, jossa voi käydä vaikka lukion. Siellä on myös todella monenlaisa kursseja ja luentoja.



Kaupunkiin on matkaa 13 km ja siellä on tarjolla lähes kaikkea mitä tunnen tarvitsevani. Aikaa matkaan menee kesällä 10 min ja talvella pari min enemmän.

Vierailija:

samaa mieltä, kuin edellinen. Todelliset ystävät kyllä kyläilevät kauempanakin.

ois ehkä vähän kohtuutonta vaatia autottomia cityihmisiä tulemaan jonnekin maalle kun ei ole julkisella oikein mahdollista.

olen tässä yrittänyt miettiä miltä tuntuis asua 11km päässä lähimmästä kirjastosta...apua!!! autoajelua vastustan noin periaatteesta (siis liiallista) mut kyllä kait autolla pääsis....

Vierailija:

Vierailija:

samaa mieltä, kuin edellinen. Todelliset ystävät kyllä kyläilevät kauempanakin.

ois ehkä vähän kohtuutonta vaatia autottomia cityihmisiä tulemaan jonnekin maalle kun ei ole julkisella oikein mahdollista.

olen tässä yrittänyt miettiä miltä tuntuis asua 11km päässä lähimmästä kirjastosta...apua!!! autoajelua vastustan noin periaatteesta (siis liiallista) mut kyllä kait autolla pääsis....

Ihan hyvin pääsee. Lapsena pääsin kirjastoon kerran viikossa, kun äiti kuskasi mut tanhuihin. Nuorena menin itse skootterilla kirjastoon. Mutta silloin tuo lähempi kirjasto oli vielä toiminnassa. Nykyisin äitini käy kirjastossa, kun käy kaupassa. Hoituu samalla. Kesällä hän käy pyörällä kaupassa ja kirjastossa. Ei se nyt niin hirmu vaikeaa ole!

Yläaste iässä kävin tietenkin kirjastossa, kun joutui odottamaan bussia. Ainut huono puoli tuossa maalla asumisessa oli nuo koulukuljetukset. Koulu alkoi joka aamu klo 8.00 (kasilla ja ysillä oli tietysti niitä valinnaisia ja lukiossa oli eri aikataulu) ja bussi lähti klo 7.00 ja siinä sitten istuttiin aamulla melkein tunti bussissa, kun tuo kiersi parin muunkin kylän kautta. Iltapäivällä taas sama juttu, tunti istumista + 15-20 minuutti kävellen tai pyörällä kotiin. Koulu loppui yleensä klo 15.00 ja bussi lähti klo 16.00. Monta kertaa valitettiin tuosta seiskalla, että miksi muiden luokkien koulu alkaa joskus klo 9-10 ja miksi heillä tuntuu olevan lyhyempiä päiviä (koulu loppui 13-14) ja luokanvalvoja vastasi aina, että kun te olette kuljetusoppilaita, niin sen takia!

Isommasta kaupungista muutettiin maalle elokuussa. Olemme molemmat tyytyväisiä, vaikkakin kotityöt ovat lisääntyneet. Loppukesästä " kunnostimme" pihaa. Kukkamaat huollettiin, rönsyillyt mansikkamaa siistiksi, marjapensaiden leikkaus, rikkaruohot pois, nurmikon leikkuu, soran levitys pihatielle, puiden tekoa ja pinoamista jne. Nyt päivärutiineihin kuuluu talomme lämmitys puilla ja lumityöt.

Harrastuksia on tullut lisää muuton myötä.

Kavereita on käynyt vähemmän, mutta se ei meitä haittaa.

Oma elämän muotonsa tämäkin. Tämä sopii meille paremmin kuin kaupungin ydinkeskustassa asuminen.

aika kallis kokeilu vaan voi tulla, jos ei sitten tykkääkään asua siellä landella.

Kyllä mä taidan olla turhan cityihminen, ettei oo halua muuttaa mihinkään kauas palveluista. Ja laiska olen, tykkään että lähikauppaan voi piipahtaa ja kirjastossa käydä kävellen. Vois olla että jäisin sinne kotiin yksikseni ahdistumaan vaan..



t:se jota arvelutti ne ystävyyssuhteet

Vanhoja ystäviä ja tuttavia on nähty yhtäpaljon kuin ennenkin. Me emme toisin ole mitään super sosiaalista illanistuijais tyyppiä miehen kanssa kumpikaan.



Lapset harrastavat samoja asoita kuin ennenkin eli taidekoulua ja jalkapalloa. Kunnalla on useita kerhoja kouluikäsille joista he käyvät kokkikerhossa ja palloilukerhossa. 4H kerhon heppakerho jouduttiin jättämään aikatauluongelmien vuoksi. Pienempin kanssa käymme MLL perhekahvilassa ja 3v käy seurakunnan kerhossa. Itse toimin aktiivina Mll:n toiminnassa. Vanhassa kaupunkikodissa en osannut tarttua oikein mihinkään harratukseen nyt tarjolla on vaikka mitä. Olen saanut paljon ystäviä ja sosiaalinen elämäni on paljon vilkaampaa kuin kaupungissa.



Itse olen löytynyt sijaishommia joita teen hoitovapaan rinnalla harrastukseksi ja ihan täältä 3000 asukkaan koti kunnasta 5 min kävelymatkan päästä. Mies käy edelleen töissä kaupungissa 50km päässä.



Täältä löytyy kaikki peruspalvelut koulut, kaupat, pankit, posti, lääkäripalvelut jne ja paljon erikoispalveluja kuten kosmetologeja, kampaajia jne joiden taksat puolet halvemmat kuin kaupungissa. Kerran viikossa käydään kaupungissa kaupolla ja tarvittaessa mies tuo työmatkalla kaupungista tarvittavia tuotteita joita ei täältä saa.



Me viihdytään todella hyvin kaikki eikä kaivata tippaakaan kaupunkiin edes tähän aikaan vuodesta!!

Vierailija:

Vierailija:

samaa mieltä, kuin edellinen. Todelliset ystävät kyllä kyläilevät kauempanakin.

ois ehkä vähän kohtuutonta vaatia autottomia cityihmisiä tulemaan jonnekin maalle kun ei ole julkisella oikein mahdollista.

olen tässä yrittänyt miettiä miltä tuntuis asua 11km päässä lähimmästä kirjastosta...apua!!! autoajelua vastustan noin periaatteesta (siis liiallista) mut kyllä kait autolla pääsis....

" cityihmisiä" kaupunkilaisia kylläkin, omistavat kyllä kaikki auton, joten kyläily ei ole ongelma. Autottomat cityihmiset voi sitten hakea, bussi- tai linja-autopysäkiltä. Me käydään kirjastossa joka toinen viikko, joten ei se ole ongelma, vaikka se onkin 15km päässä.

Kumpa meilläkin olisi mahdollisuus ja rohkeuttakin.



terv. hesalainen

Miten toimitte sitten kun lapset tulevat kouluikään ja haluavat liikkua itsenäisesti? Kesällä voi tietysti fillaroida, mutta entäs talvella? Ja mopoa saa käsittääkseni ajaa vasta 15-16-vuotiaana. Pitääkö vanhempien kuskata joka paikkaan? Luulisi sellaisen olevan aika rasittavaa kaikille osapuolille, ja vaihtoehtona on sitten lasten eristyäytyminen sinne korpeen...



Maaseutu on ihan jees, mutta itse äitinä toivoisin, että voisimme aina asua jossain minne on toimivat bussiyhteydet.

Vierailija:

Miten toimitte sitten kun lapset tulevat kouluikään ja haluavat liikkua itsenäisesti? Kesällä voi tietysti fillaroida, mutta entäs talvella? Ja mopoa saa käsittääkseni ajaa vasta 15-16-vuotiaana. Pitääkö vanhempien kuskata joka paikkaan? Luulisi sellaisen olevan aika rasittavaa kaikille osapuolille, ja vaihtoehtona on sitten lasten eristyäytyminen sinne korpeen...

Maaseutu on ihan jees, mutta itse äitinä toivoisin, että voisimme aina asua jossain minne on toimivat bussiyhteydet.

Ainakin lasten kannalta olisi parempi asua kaupungissa.

- Äitiysloma & vauva-aika -> tekemistä ja seuraa äidille, tyytyväinen ja iloinen äiti = iloinen vauva. rattaita hyvä työnnellä asfaltoidulla kadulla.

- Pikkulapsivaihe -> kavereita taloyhtiön hiekkalaatikolla, helppoa!!

- Kouluaika -> ei tarvii matkustaa puolta päivää kouluun ja takas, paljon kavereita, ei tarvii roikkua yhden tyhmän tyypin kanssa, joka kiusaa

- murrosikä -> joo, arvatkaa kuinka moni murrosikäinen haluaa asua pöndellä



En siis voi keksiä yhtään ikää, jolloin se paljon puhuttu maalla asuminen olisi lapsen edun mukaista. Kaveriseura rajattua ja kiusaamista esiintyy varmasti sieläkin. Pakko asettua levis+collegepusero muottiin yläasteella, kun vaihtoehtoja ei ole.



Kaupungissakaan ei ole pakko asua Punavuoressa tai Jakomäessä vaan lapsiperheille sopiviakin vaihtiksia löytyy.

Ei pidä tehdä asioista vaikeita, talvella potkukelkka kulkee hyvin ja taskulampun ja koiran kanssa matkanteko on kivaa. Isi tai äiti kyyditsee mielellään esim. moottorikelkalla. Meillä ainakin. Ei mene vanhempien aika kapakassa istumiseen eikä kauppakeskuksissa kiertämiseen.



Ollaan lasten kanssa, tehdään retkiä, peuhataan pihassa, eikä koululaisetkaan pimeää pelkää.



7 vuotta on maalla asuttu, eikä pois täältä halutakaan. Maalla asujan on oltava taitava/oma-aloitteinen, jotta auraa teitä, kaataa puita, korjaa pikkuvikoja koneista, ajaa auraamattomilla teillä ym.

Romantiikka on kaukana tästä arjesta.

Kenen edun mukaista maalla asuminen on? Taitaa olla niin, että autoilevat isi ja äiti tykkäävät eivätkä vaivaudu kysymään lasten mielipidettä tai pohtimaan asiaa lasten kannalta.

Maalla asuvat tutut eivät uskalla päästää ala-asteikäisiä yksin edes 1-2km:n päähän risteykseen, josta koulubussi hakee, koska seudulla on nähty joku susi. Siinähän on sitten kiva pimeässä potkukelkkailla ja miettiä pistä päin peto hyökkää.

Vierailija:

Ei pidä tehdä asioista vaikeita, talvella potkukelkka kulkee hyvin ja taskulampun ja koiran kanssa matkanteko on kivaa. Isi tai äiti kyyditsee mielellään esim. moottorikelkalla. Meillä ainakin. Ei mene vanhempien aika kapakassa istumiseen eikä kauppakeskuksissa kiertämiseen.

Ollaan lasten kanssa, tehdään retkiä, peuhataan pihassa, eikä koululaisetkaan pimeää pelkää.

7 vuotta on maalla asuttu, eikä pois täältä halutakaan. Maalla asujan on oltava taitava/oma-aloitteinen, jotta auraa teitä, kaataa puita, korjaa pikkuvikoja koneista, ajaa auraamattomilla teillä ym.

Romantiikka on kaukana tästä arjesta.

Suomessakaan, maaseutuja sen sijaan on lähes joka kaupungin ympäristössä.



Tuskin mekään lasta pimeään päästettäisi, jos asuttaisiin tienoilla, jossa susia/karhuja on tavattu.