Me muutetaan maalle!
Työpaikat järjestyivät molemmille, kunnassa hyvä koulu ja palvelut. Lähimpään " isoon" kaupunkiin 50km. Asunto lähellä ja tonttien hinnat 1euro/neliö. Olen niin onnellinen!
Kommentit (62)
Vierailija:
Maalla asuvat tutut eivät uskalla päästää ala-asteikäisiä yksin edes 1-2km:n päähän risteykseen, josta koulubussi hakee, koska seudulla on nähty joku susi. Siinähän on sitten kiva pimeässä potkukelkkailla ja miettiä pistä päin peto hyökkää.saavatkin miettiä, mikä narkkari koulunporteilla väijyy. Juuri uutisoitiin, kuinka karhu liikkui Hämeenlinnassa, viime vuonna Järvenpäässä.
Harvinaisen järkevää tekstiä ja ainakin omalta kohdaltani totta joka sana. Asumme maalla enkä näe tässä mitään hyviä puolia lasteni kannalta paitsi ehkä raitis ilma???
Lapsiraukoillani on rajoittunut sosiaalinen elämä kun tääll ei juuri asukaan muita lapsia. Harrastusmahdollisuudet ovat tosi rajatut ellemme halua kuskata heitä 20-40 km suuntaan sun tänne. Olen jo tosi kypsä tähän kuskailuun kun olen vienyt lapsia kerhoon 2 kertaa viikossa à 40 km/päivä. Vauva siinä sitten mukana.
maalle tulijoita on, jos vaan talo löytyy.
Lähellä isompaa kaupunkia(20km), koska täällä ympäristö on puhtaampi, eikä tosiaan ole sellaisia ongelma-asujia, kuin kaupungissa.
en haluaisi nimenomaan lasten takia asua maalla. Lapseni nyt 8- ja 10-vuotiaita. Asumme omakotitalossa kaupungissa, jossa myös iso piha, leikkimökki, hedelmäpuita, mansikkamaa yms. Lapset käyvät isoa koulu n. 400 oppilasta ja viihtyvät tosi hyvin koulussa. Heillä on paljon kavereita ja harrastusmahdollisuudet tosi hyvät. Kumpaakaan ei olla kiusattu. Heillä on kilttejä ja hyviä kavereita. On turha kuvitella, etteikö kaupungissa olisi tasapainoisia lapsia ja maalla kaikki olisivat kilttejä. Kaikkea voidaan tehdä mitä maallakin (mummola edelleen maalla eikä siellä sen enempää tekemistä). Toki navettaa meillä ei ole, mutta sielläkin voidaan tarpeen tullen vierailla. Itse kävin lapsena 80 oppilaan ala-astetta ja moni asia oli tosi kurjaa. Luokalla ei sattunut olemaan samanhenkisiä kavereita, joten oli pakko vain tyytyä epäreiluihin kavereihin (valehtelua, juonimista yms.). Harrastuksissa myös samat kaverit (liikuntakerho, 4-H-kerho). Liikuin paljon metsässä, mutta sitä voi tehdä myös kaupungissa. Ei Suomessa sellaisia laupunkeja olekkaan, jossa ei metsiä ole! No se tietty maalla on mukavaa, että tosiaan vapaita tontteja löytyy ja voi rakentaa talon erityisen kauniille paikalle, mutta se ei vain riitä syyksi muuttaa maalle. Itsekin omistan maata maalta ja voisimme sinne sukutilalle, ilmaiselle tontille rakentaa, mutta mieluummin rakentaisin lasten koulun viereen kuin maalle.
Isossa kaupungissa on kiva käydä, mutta en sellaiseen muuttaisi.
Ei siellä maallakaan aina auvoista ole. Ja tosiaan se huono puoli voi olla, että joutuu tyytymään niihin samoihin kasvoihin eikä ole valinnanvaraa kavereissa!
Itse olen kasvanut n. 300 hengen kylässä ja jopa siellä oli vaikea löytää samanhenkisiä lapsia, joiden kanssa leikkiä. Koulussa meitä oli sitten onneksi enemmän luokalla, 20 oppilasta, joten siitä löytyi sitten kavereita. Ja useiden kanssa pidän vieläkin yhteyttä!!!
Mieheni luokalla taas oli 2 oppilasta:-))). Joo ja hän kärsii vielä tänäkin päivänä siitä ettei ollut valinnanvaraa kavereissa!!!! Hän ei sitten solminut yhtäkään pidempää suhdetta kehenkään kaveriin kun ei vain ollut sellaisia kavereita. Yläasteella hän oli kuulemma jo aika paljon ulkopuolella ja ihan siitäkin syystä että monet sitten tapailivat iltaisin ja mieheni ei päässyt etäisyyksien takia mukaan:(((.
Näin aikuisena sitä voisi asua maalla mutta LASTEN kannalta asun mieluummin lähempänä keskustaa tai kaupunkia.
Valitettavasti kun maaseutu on autioitunut vieläkin pahemmin tässä viimeisen 10-20 vuoden aikana. SEn ainakin näen selvästi kun käymme mieheni kylällä. siellä ei asu nykyään kuin yksin lapsiperhe, mieheni aikana siellä sentään asui jopa 6 perhettä:).
- asutte luultavasti kuitenkin jonkin kunnan ns. taajamassa tai sen läheisyydessä,
- teidän kylällä asuu paljon samanikäisiä nuoria perheitä ja heillä on lapsia.
- teillä ei ole pitkiä etäisyyksiä ns. palveluihin (kouluun, kauppaan, kirjastoon yms).
- teiltä on lyhyt matka johonkin kaupunkiin (max. 20 km)
KUINKA MONI teistä asuu oikeasti oikein oikein kaukana KAIKESTA? Sellaisessa paikassa mikä nykyään on realiteettia Nykysuomessa, eli koulu, kauppa, kaikki palvelut LAKKAUTETAAN. Voitteko oikeasti sanoa viihtyvänne sellaisessa paikassa? Mistä kaikki lapsiperheet muuttavat pois ja ainoina naapureina on vanhoja mummoja?
Itse asun tällaisessa jälkimmäisessä ja EN VIIHDY. Muutamme tuollaiseen em. paikkaan joka on ihan MAALLA sekin, mutta silti lähellä kaikkea.
Asuin siellä elämäni ensimmäiset 19 vuotta ja takaisin en kaipaa. Todella puistattaa ajatuskin että joutuisin sinne lapsineni asumaan. Lähimpään isohkoon kaupunkiin kotoani oli 100 km ja esim. lukioaikainen koulumatkani naapurikaupunkiin 30 km sivu.
Oikein puistattaa kun joskus aikaisemmassa kotikunnassani käymme ja ajamme " kylänraitin läpi" . Rapistuneita taloja ja ikäviä maisemia, suorastaan rumaa! Aina mietin että miten täällä oikein saimme ajan kulumaan. Nautin suunnattomasti kaupunkiasumisesta: Kaupat lähellä, kaikkia hankintoja ei aina tarvitse suunnitella viikkoja etukäteen. Teatterissa, elokuvissa, ravintolassa ym. voi piipahtaa kun siltä tuntuu. Ja katuvalot on todella luksusta:).
Vierailija:
- asutte luultavasti kuitenkin jonkin kunnan ns. taajamassa tai sen läheisyydessä,
- teidän kylällä asuu paljon samanikäisiä nuoria perheitä ja heillä on lapsia.
- teillä ei ole pitkiä etäisyyksiä ns. palveluihin (kouluun, kauppaan, kirjastoon yms).
- teiltä on lyhyt matka johonkin kaupunkiin (max. 20 km)KUINKA MONI teistä asuu oikeasti oikein oikein kaukana KAIKESTA? Sellaisessa paikassa mikä nykyään on realiteettia Nykysuomessa, eli koulu, kauppa, kaikki palvelut LAKKAUTETAAN. Voitteko oikeasti sanoa viihtyvänne sellaisessa paikassa? Mistä kaikki lapsiperheet muuttavat pois ja ainoina naapureina on vanhoja mummoja?
Itse asun tällaisessa jälkimmäisessä ja EN VIIHDY. Muutamme tuollaiseen em. paikkaan joka on ihan MAALLA sekin, mutta silti lähellä kaikkea.
Luulenpa että nämä kunnat joissa nämä maalla-viihtyjät asuvat ovat juuri näitä kuntia lähellä isoja kasvukeskuksia, joissa kaikki on kuitenkin vielä suht lähellä mutta silti maaseutua.
Mutta sitten maassamme on paljon näitä ongelmapaikkoja, just Pohjois ja Itäsuomessa erityisesti. On niitä täälläkin, eli Pohjanmaalla missä mä asustelen. Tuntuu, että täällä lakkautetaan kouluja nyt joka kunnassa. Kamala tämä suuntaus mihin ollaan menossa:((. Syytän tästä kyllä paljon valtiovaltaa, joka on ajanut kunnat ahdinkoon. Pienet koulutkaan eivät enää saa mitään erityistukea joten monet pienet oppilaat joutuvat ajamaan sitten sen 20-30 km lähimpään kouluun:((.
Eli ei heitä tarvitse aina olla kuskaamassa. Isommat (yli 8 vuotiaat) kulkevat kavereilla pyörällä, kävellen, potkukelkalla ja joskus suksillakin. Näille kavereille on matkaa 1-4 km. Isommat tiet on täälläkin valaistu ja onhan taskulamppu keksitty. Myös kerhoihin koululle (2 km:n päähän) kulkevat omin neuvoin. Joskus tietysti kuskataankin, ja ohimennen viedään kun itse menee vaikka kauppaan.
Harrastuksiin kaupungille pääsee bussilla, täällä niitä vielä onneksi kulkee jokunen päivässä. Kimppakyytiä käytetään tietysti ja joskus vartavasten kuskataan. Ei mikään ongelma, itse menen jumppaan ja lapsi omaan harrastukseen. Toisena iltana mies menee omaan harrastukseensa ja lapset omaansa.
Niin ja koulumatka vie aikaa n. 10-15 minuuttia. Yläkouluun kulkevat bussilla, ja matkaan menee n. 20 minuuttia ja lähtevät kotoa klo 7.50.
Meillä on täällä omalla kylällä perhekerho ja kaupungilla muuta toimintaa kotiäideille, sinne pääsee autolla ja samalla voi käydä kaupassa.
Nythän on juuri trendi kääntymässä maalle päin. Ja se näkyy, tänne muuttaa nimenomaan vähän varakkaampaa väkeä, niitä jotka etsivät elämäänsä jotain muuta sisältöä, kuin mitä kaupungista löytävät. Iso tontti tuntuu olevan monelle se kaikkein tärkein (täällä on vähintään ½ ha:n tontit). Meidän kylälle valmistui viime vuonna 3 taloa ja 7 taloa sai uudet asukkaat. Ja kaikki muuttajat olivat alle 40-vuotiaita.
Joku puhui, että kaupungeissa on huumehörhöjä. Voin kyllä kertoa, että niitä on ikävä kyllä siellä maallakin ja alkoholisteja yms. vähäosaisia. Ei sellaista auvolaa taida ollakkaan, jossa ongelmatapauksiin ei törmäisi. Maalaisia löytyy myös vankiloista, kuten kaupunkilaisiakin...Aikuisena maalla voisinkin asua, mutta en tosiaan lasteni takia sinne muuta, vaikka kynnys muutoinb olisi matala.
Ja tämä on tosiasia, niin monen demarin olen kuullut sanovan, että ei maalaiset tarvitse mitään palveluja, muuttakoot kaikki kaupunkeihin. Miten noista demareista, meille annetusta vitsauksesta, pääsis eroon?
Kehä 3 sisäpuolella ilmeisesti maaseutuna pidetään suon rannalla metsän siimeksessä olevaa piilopirttiä mutta ihan oikeasti maalla on aika vireää toimintaa. Täällä nuoret ovat tottuneet liikkumaan eikä 3-5km kävelymatka tai 10km pyöräilymatka ole mikään ongelma. Kunnan keskustassa on toimiva ja aktiivinen nuorisotilan jossa syrjäkylienkin nuoret käyvät. Meidän kotikunta sattuu vielä olemaan ison kantatien varressa joten täältä pääsee myös linja-autolla hyvin useamman kerran päivässä 25km päähän pikkukaupunkiin ja 50km päähän isoon kaupunkiin. Toki lähes kaikilla nuorilla niin tytöillä kuin pojillakin on mopot/skootterit kun siihen ikään tulevat ja tuunatut autot ovat kovat sama ajokortin saaneilla.
Pikkukylissä syrjemmässä on hyvin aktiiviset kylätoimikunnat jotka järjestävät erilaista toimintaa kaiken ikäisille.
No minun puolesta ne ihmiset jotka eivät tätä elämää ja ympäristöä arvosta saavat rauhassa asua kaupungeissa ja lähiöissä. Me viihdymme täällä ja suosittelen kyllä maalle muuttoa kaikille joista se voisi tuntua oikealta ratkaisulta. Kyllä meitäkin tämä muutto jännitti ja jopa niin paljon että oksennus meinasi tulla tonttikaupan allekirjoitus hetkellä. Vuosi ollaan siis jo täällä viihdytty ja tuntuu siltä että emme täältä koskaan muuta pois. Vanhuuden pirttikin on miehen kanssa jo mielessä suunnitteilla näille kulmille :)
Ja jos lapsi joutuu hiihtämään 4 km lähimmän kaverinsa luo tai tinkimään harrastuksistaan 50 km:n ajomatkojen vuoksi, niin sehän on toisarvoista, kunhan vaan vanhemmat saavat kokea sitä " vaihtoehtoista" elämäntapaa. Tsiisus, ei hyvää päivää...
Vierailija:
.Ja se näkyy, tänne muuttaa nimenomaan vähän varakkaampaa väkeä, niitä jotka etsivät elämäänsä jotain muuta sisältöä, kuin mitä kaupungista löytävät. Iso tontti tuntuu olevan monelle se kaikkein tärkein (täällä on vähintään ½ ha:n tontit). Meidän kylälle valmistui viime vuonna 3 taloa ja 7 taloa sai uudet asukkaat. Ja kaikki muuttajat olivat alle 40-vuotiaita.
Mä olen niin onnellinen. onnee teille muillekkin joista tulee " maalaisia"
T: tuleva maalainen
asutaan 25km päässä koulusta, lapset menee taksilla.
saman verran matkaa lähimpään kauppaan,
lähimpään pikkukaupunkiin 30km
työmatka mulla 75km/suunta
Kavereita lapsilla 1 km päässä ja tämä myös lähin naapuri
Lasten koulukaverit miltei kilpailee, kenen vuoro on tulla meille yökylään, meillä on kivaa.
Tykkäänkin yökyläilyistä, samalla opin tuntemaan lasteni kaverit ja heidän vanhempansa. Tiedän missä porukassa liikutaan ja tuttavapiiri laajenee.
Harrastuksiin kimppakyytejä muiden maalla-asujien kanssa.
Onneks meitä on erilaisia ihmisiä
Tuntuu, että tässä kylällä missä asutaan on tosi paljon alkoholisoituneita miehiä. Kylä tyhjenee ja jäljelle jäävät " luuserit" . Eli yli 5-kymppiset miehet, joita ei ole kukaan nainenkaan kelpuuttanut.
Täällä ei kyllä ole mainittavaa aktiivista kylätoimintaakaan. Ei ainakaan mitään lapsiperheitä kiinnostavaa löydy. Meidän lasten lähin kaveri on 6 km:n päässä eikä sinne voi heitä yksin päästää polkupyörällä koska tie on vaarallinen.
Että se ihanuudesta.
Vierailija:
Ilma puhtaampaa, lapsi oppii suhtautumaan luontoon erilailla, varmasti jossain isossa koulussa kiusaamista tapahtuu enemmän(pienessä siihen puututaan helpommin). Maalla on myös ryhmiksiä ja pph, meidän kylällä on tarhakin. Tekemistä löytyy jokaiseen ikään, varmasti kaupungissakin on yksinäisiä äitejä. Pöndellä nuoruuteni asuneena voin sanoa, että elokuviin ja diskoihin pääsi isompaankin kaupunkiin riittävästi. Ihan itsestä(vanhemmista) on kiinni kuinka paljon harrastetaan.