Aivan loppu, miten taas pinnalle
Viimevuosiin on vastaantullut omat terveysongelmat, työuupumus, avioero, erityislapsen ongelmat, viimeisenä parisuhteen päättyminen. Tuo parisuhde kesti 4 vuotta, läheisriippuvaisena jatkoin, vaikka toisen alkoholisoituminen pahentui nopeasti.
Nyt se suhde on ohi, enkä yhtään takaisin kaipaa. Mutta olen ihan zombi, ahdistaa, väsyttää kokoajan, kaikki tuntuu hajoavan justnyt.
Tiedän kyllä miten nyt kuuluisi ja pitäisi tehdä. Hoitaa talous kuntoon, itseni kuntoon, tukea lasta. Muttakun ei vaan ole yhtään voimia.
Mieluiten käpertyisin peiton alle nukkumaan, ketään en halua nähdä enkä kenenkään kanssa jutella. Ystäviäkin on, en heitä jaksa. Mikään ei tunnu miltään. Vain ahdistus kun aamu sarastaa ja pakotat itsesi liikkeelle hoitamaan velvollisuuksia.
Kommentit (3)
Ota vastuu itsestäsi ja lapsestasi ja hae apua.
Ap jatkaa. Suorittajana olen rakentanut ympärilleni asioita, kuten Ok talon, lemmikkejä, uraa, joita en enää pysty ylläpitämään.
Nyt pitäisi karsia, se on käytännössä muutto, työhön panostamisen selvä vähentäminen, ns kaikkien auttamisen lopettaminen.
Sitten keskittyä itseeni ja lapseeni.
Nyt vaan ei meinaa löytyä voimia kaiken toteuttamiseen käytännössä.
Elämä on niin epäreilua. Yrität tehdä oikein, lisää revitään, kun väsyt, olet luuseri.
Itsellä meni 2v parantua vastaavasta olosta. Ensimmäisen vuoden yritin tsempata, jälkimmäisenä vuonna ymmärsin levätä, viimeinen puoli vuotta lempeää henkistä työstämistä ja uuden elämän rakentamista.
En olisi ikinä uskonut, että se vaatii noin paljon aikaa.