Lue keskustelun säännöt.
Onko muita etä-äitejä? Kuinka jaksatte?
09.11.2006 |
Asun lapsistani erilläni syksyt ja keväät. Nyt on eka syksy menossa ja välillä tuntuu tosi vaikealta. Varsinkin miestäni kaipaan paljon...
Kommentit (9)
Vierailija:
Asun lapsistani erilläni syksyt ja keväät. Nyt on eka syksy menossa ja välillä tuntuu tosi vaikealta. Varsinkin miestäni kaipaan paljon...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsillakin on tietenkin välillä ikävä.
Mieheni on kuitenkin paljon lasten kanssa ja sitten ovat välillä anopin hoidossa.
Moralisoikaa rauhassa, ei tunnu miltään. Olen niin tottunut.
ap
Vierailija:
Lapsillakin on tietenkin välillä ikävä.Mieheni on kuitenkin paljon lasten kanssa ja sitten ovat välillä anopin hoidossa.
Moralisoikaa rauhassa, ei tunnu miltään. Olen niin tottunut.
ap
Minä olin se, joka kysyin lasten ikää. Minusta vain on kumma, jos ikävöi enemmän miestään kuin lapsiaan. Mies on aikuinen ja ymmärtää tilanteen. Kaksivuotiaan on vaikea ymmärtää, miksi äiti ei ole kotona.
Muutin tänne syyskuun alussa. Kävin kotona syyskuun lopussa. Lokakuun puolivälissä olin kotona melkein viikon. Seuraavan kerran menen kotiin joulukuussa ja olenkin siellä melkein kuukauden.
Asun ihan Suomessa, mutta välimatkat on pitkiä. Enkä opiskele edes Porvoossa vaan Rovaniemellä.
ap
mitä muualla ei olisi... Selvitä nyt vähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
mitä muualla ei olisi... Selvitä nyt vähän.
ap
paljon miestäni, kun olen poissa kotoa. Mitä ihmeellistä siinä on, minulle se tunne ainakin on tärkeä ja kertoo jotain suhteestamme. Kyllähän se siellä lasten kanssa pärjää, ja toki ikävöin myös lapsia. Ei kai ikävöiminen tarkoita sen murehtimista, miten toiset pärjäävät? En ajattele itseäni niin korvaamattomaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole helppoa ja vielä 2 vuotta pitäisi jaksaa=(
ap