Vielä lisää lapsia?
Meillä on kaksi lasta 3v ja pian puolitoistavuotias. Nyt on iskenyt kauhia vauvakuume ja tunnen itseni ihan hulluksi. Kuopuksen syntymän jälkeen kävin läpi synnytyksen jälkeisen masennuksen ja enkö siis oppinut mitään. Mutta en voi sille mitään että jo tekisi mieleni kolmatta.
Miestä ajatus ei viehätä tippaakaan, varmaan itkisi jos vahinko kävisi. Minä taas olen jo haaveillut ja miettinyt asiaa jo hyvän aikaa... Onko sitä ihan hullu kun edes miettii tälläista.
Olen pohtinut johtuuko tämä kuume nyt siitä että aloitan perhepäivähoitajana tammikuussa. Pelkäänkö työtä niin että mieluummin teen yhden lapsen lisää itse? Hullulta kuulostaa mutta voiko mieli olla niin kiero? Ihania ovat vauvelit ja omat alkaa olla jo ' isoja' eivät enää vauvoja...
Onko muita haaveilijoita?
Kommentit (24)
Itselläni on 7v, 5v ja vajaa 2v lapset. Pahimmat vauvakuumeet minulla on ollut juuri hormonihuuruisena pienen vauvan/lapsen äitinä. En tiedä paljonko sillä on järjen kanssa tekemistä. Mutta toisaalta lasta suunnitellessa pitäisi olla realistinen juuri oman jaksamisensa kanssa. Vaikka olisi kuinka ihana saada uusi vauva, on ne edellisetkin lapset hoidettava ja jaksettava vielä se vauva päälle ja hyvässä lykyssä vielä hoidettava itseänsäkin. Ei se kuitenkaan niin kevyttä ole monen pienen lapsen kanssa.
Vaikka itselläni oli valtava vauvakuume kakkosen ollessa pieni, niin vasta kun lapsi oli lähes 2v tuntui olevan oikeasti voimia ja kykyä siihen kolmanteen lapseen (kaksi ensimmäistä alle 2v ja kyllä se söi jaksamista vaikka kaikki menikin hyvin ja lapset ei olleet edes hankalia). Ja sitten se asia että mielestäni molempien vanhempien pitää haluta lasta, meilläkään mies ei ollut kovin paljoa kolmannen kannalla, mutta lämpeni ajatukselle asteittain (alun perin minun vuokseni).
Ja epäilen että minullakin on uuden vauvan ajatukset iskeneet kummasti juuri töihin menon aikoihin, eli kyseessä on ollut myös jotain kaipuuta takaisin kotiin. Toisaalta en tiedä onko tämä niin paha, sillä hyvä vauva-ajatusten kannalta jos on mielummin kotona lasten kanssa.
Kolmannen vauva-aika tuntui helpolta kun ikäeroa oli enemmän ja omaa jaksamista oli vauva-aikana selkeästi enemmän kun ei ollut toista pientä lasta. Toisaalta vauvajutut tuntuivat helpoilta ja tutuilta. Mutta sitten pienin rajoitti hieman tekemisiä isompien lasten kanssa, siinä vaiheessa olin onnellinen ettei ikäeroa ollut kuitenkaan enempää. Nyt välillä jo tuntuu että olisi kiva päästä perheenä puuhailemaan enemmän ja itsekin tehdä jotain, mutta pienin tarvitsee vielä eri asioita ja nyt moni asia jää odottamaan tulevaisuutta.
Ikäeroissa tuntuu olevan puolensa ja puolensa. Lasten kannalta välillä tuntuu että tuo pieni ikäero mahdollistaa yhdessä tekemiset, mutta toisaalta tuo enemmän kilpailua ja mahdollisuutta saada omaa huomiota (jossei vanhemmat sitten tsemppaa tässä), kun toinen haluaa sen melkein mitä toinenkin. Omalta kannalta useampi lapsi on aina useampi lapsi ja jokainen tarvitsee oman aikansa ja aikuiselle omaa aikaa jää siten vähemmän. Aikanaan haaveilin neljästä lapsesta, mutta kun nämä kolme ovat tämän ikäisiä, tuntuu että tämä riittää minulle. Välillä myös mietityttää että jos lapset ovat riittävän isoja, tuntuuko elämä niin helpolta ettei sitä tule enää yritettyä lisää lapsia. Jollakin tutulla näin on käynyt että elämä on sen verran mallillaan, ettei halua alkaa enää alusta ja sitten on näitä jotka aloittavat alusta vauvan kanssa, kun isommat ovat jo koulussa ja ikäero on selkeästi suurempi.
Eli kunhan kirjoittelin jotain ajatuksia. Selkeää mielipidettä tälläisessä asiassa ei oikein ole, jokaisella on omat tuntemuksensa ja ajatuksensa ja ratkaisunsa.
Kolmannen vauva-aika tuntui helpolta kun ikäeroa oli enemmän ja omaa jaksamista oli vauva-aikana selkeästi enemmän kun ei ollut toista pientä lasta. Toisaalta vauvajutut tuntuivat helpoilta ja tutuilta. Mutta sitten pienin rajoitti hieman tekemisiä isompien lasten kanssa, siinä vaiheessa olin onnellinen ettei ikäeroa ollut kuitenkaan enempää. Nyt välillä jo tuntuu että olisi kiva päästä perheenä puuhailemaan enemmän ja itsekin tehdä jotain, mutta pienin tarvitsee vielä eri asioita ja nyt moni asia jää odottamaan tulevaisuutta.
Olen samaa mieltä.Meillä on suht saman ikäiset lapsetkin ;)
Itselläni on kolme pientä lasta vajaan kahden vuoden ikäeroilla ja hyvin on mennyt.Nyt nuorin 1v2kk ja leikkii jo isompien kanssa.En tiedä meneekö vauvakuume koskaan ohi kun itsekkin haaveilen neljännestä, että kai sitä vaan pitää yrittää järjellä miettiä.
... mutta kannattaa miettiä sitäkin, onko varaa maksaa kaikille lapsille harrastukset ym. Mua kauhistuttaa ajatus, että jonkun on saatava kuusikin lasta. Hyvänen aika, siinähän pitää olla jo minibussi autona ja asuntona kartano ja millä ihmeellä sitä lapset pääsevät mihinkään matkoille tms.
Kun lapset ovat teini-ikäisiä, eivät tyydy enää ihan mihin vaan eikä ainakaan toisten vanhoihin vaatteisiin. Kannattaa myös ajatella asiaa niin, että pitää huolta niistä, jotka jo on ja on heistä onnellinen. Vauvathan ovat ihania ja kuume varmaankin ikuista, mutta... järki hoi!
tule enää meille. Ellei käy totaalinen vahinko. Ja se ei sitten riipu meistä, sillä on NIIN vahvat suojaukset että. Lapset on ihania ihan minkä ikäisinä tahansa ja ne pitää kasvattaakin, eikä se aina ole niin helppoa. Kolme ihanaa nuppua olen tähän maailmaan saattanut..nyt haluan kasvattaa heidät niin, että he tahtovat käydä luonani kun ovat aikuisia!
Meillä ennestään 3v5kk ja 2v lapset ja ihan hirvee vauvakuume on ollut mulla pidempään. Miestä yritän suostutella tai olen sanonut että vauvakuume on nyt todella kova ja pyysin harkitsemaan vakavasti=)
Saas nähä mitäs meinaa, oon mä muutaman kerran kyl huomannu että kattelee tilavampaa autoa, mut tiiä sitte!
Joku kirjottiki jo tuonne että melkein maitoa tulee niin mulla tulee! En sit tiiä kui on mahollista imetyksen oon lopettanu yli vuos sitte ja pillereitä oon syöny nyt sen vuoden.
Tosta jaksamisestaki joku kirjotti, sitä oon miettiny paljon ja en nää kyl mitään sellasta etten jaksas, varmasti yhtä hyvin ku tähänki asti.
Meillä kotona hyörii 2lasta. Lapset ovat 5v. ja 2vk mutta mieleni tekisi jo kolmatta...;) Miehenikin haluaisi mutten..hym! Toisaalta kroppani on vielä 2vk takaisesta synnytyksestä niin rikki, että menee ainakin puolivuotta ennenkuin edes yritetää tosissaan, mutta hyvää mallia ollaan palautumassa. 8kg on tippunut jo 4kg, kaksi kertaa päivässä ulkoilua lasten kanssa ja sitten vaikka luistelua ja hikijumppaa.
Meillä kohta 4v. poika ja 7kk tyttö. Olin vielä pari viikkoa sitten 200% varma etten enempää lapsia halua koskaan. Ei sen kummempaa syytä siihen kuin se etten jaksa ja pakko mennä töihin joskus. Mutta kuinka ollakaan hormonit taitavat olla syyllisiä tähän ennakoimattomaan oloon johon liittyy nyt jo kuviteltuja raskausoireita ja saivat minut näille sivuille aikojen jälkeen eksymään :) Mies ei todellakaan halua enempää joten hetken huumaaksi jäänee...
Meillä on kolme pientä lasta 2v3kk,1v2kk ja 2kk vanhoja mutta kovasti tekis mieli jo neljättä lasta,ja mieskin on suostunut että neljäs saa tulla jos on tullakseen..
...yhteenlaskettuna molempien edellisistä liitoista olevat lapset ja yksi yhteinen lapsi. Näistä 3 lasta (9v., 7v ja 10kk) asuvat vakituisesti meillä, muut (väliltä 18v-5v) ovat " viikonloppulapsia" . Ja vielä saisi yksi lapsi tulla... :) Erona teidän tilanteeseenne tietysti se, ettei yhteisiä lapsia meillä vielä ole kuin tämä yksi... Kolme ei todellakaan ole mikään " suuri" lapsiluku, siis siinä mielessä, että lapsia olisi jotenkin LIIKAA hankittu jos on kolme...
Löytyy ainakin yksi " kohtalotoveri" , joka potee alituista vauvakuumetta. Lapset on 2v4kk ja 10kk eli tosi pieniä vielä, mutta en voi lakata haaveilemasta siitä kolmannesta. itsellä on myös edessä opiskelemaan lähtö ensi vuonna ja kai se tuntuu sitten jollain tapaa jopa hirvittävälle... Meillä kans mies ei vielä kolmatta toivo.
Kyllä omakin järki jo sanoo välillä et ei vielä ja toppuuttelee kuumeilua, mutta sydän sitten kaipaa kolmatta lasta. Olisko se sitten ohimenevää..? ;)
Meillä myös p -02 ja t -05. Olen juuri palannut työelämään, ja kuitenkin alkoi tehdä mieli kolmatta:) En usko,että mieskulta on kovin innostunut, vaikka on nämä kaksi yhteistuumin hommattukin. Puheissa on ollut uusi sarja sitten joskus, kun nämä menevät kouluun, mutta.. Taitaa olla viisainta vaan yrittää unohtaa kuume ja hoidella muiden vauveleita..
Lapset ovat 3½v. ja kohta 2v. Masennuskin on toisen lapsen jälkeen koettu ja siksi oma jaksaminen pelottaa, jos kolmas lapsi tulee. Kannattaako odotella muutama vuosi, jos sitten yrittäisi iltatähteä. Vai jaksaako sitten enää aloittaa vauvarumbaa alusta? Vaikeita asioita... mutta joka tapauksessa vauvakuume on niin kova, että melkein maito tursuaa rinnoista!
eli meillä tytöt 3v ja 1v2kk ja mies on se joka haaveilee, ja alituiseen puhuu, kolmannesta lapsesta! Minä olen nyt lasten kanssa kotona ja välillä puuduttaa ja pahasti! Syksyllä olisi tarkoitus palata töihin. Minua ei todellakaan innosta yhtään ajatus uudesta vauvasta, ei nyt eikä ehkä koskaan. Meillä on kaksi tervettä ja ihanaa tyttöä. Voiko enempää enää toivoa???!!!
Meillä lapset 3v ja reilu 1v ja kovasti kuumeiluttaa.. =).
Olen ollut kotona ja ainoastaan 2,5kk ehdin olla lasten välissä töissä. Lähinnä mietityttää jaksanko tätä arkirumbaa vielä niin kauan, että kolmas olisi kolme vuotias. Mies on nyt alkanut pehmitä ajatukselle kolmannesta lapsesta... Taitaa olla parasta laittaa aivot narikkaan ja antaa mennä.
liikaa suunnittelemalla perheen koka voi käydäkin niin ettei sitä " iltatähteä" enää tulekaan. lapsia ei oteta, ne annetaan! ottakaa ihmiset vastaan se mitä teille annetaan! itselläni yksi lapsi ja haaveilen isosta perheestä. mutta sellainenkin vaihtoehto on olemassa ettei saada lisää lapsia. mitä sitten teen? ei pidetä vauvojen saantia niin itsestään selvänä!
tässäpä vain minun ajatuksiani ja mielipiteitäni ja niistähän ei voi kun kiistellä! :)
ei oikeen viestini vastannu aloittajan kysymykseen... mutta lueskellessani vastauksia nousi karvat monessa kohtaa pystyyn, ni oli pakko kommentoida! :)
Tytöt nyt 2v2kk ja 9kk ja kolmatta odotellaan rv 18+3 :)
Eli ekan ja tokan ikäero 1v5kk ja tokan ja kolmannen tulee olemaan 1v2kk. Kolmannella yrityskierrolla tärppäsi tämä kolmaskin eli voi sanoa, että lapset sai alkunsa silloin kun lupa tulla annettiin.
Tietty sitä joskus miettii omaa jaksamista, mutta me päätettiin, että nyt on lasten aika, jos Luoja vaan suo.
Tsemppiä kaikille kuumeilijoille ja sanoista tekoihin ;)
AIHA
Meillä on 1v10kk ikäinen lapsi sekä kakkonen 5kk. Meillä nukutaan öisin parin tunnin pätkissä, isompi potkii ja puree ja lyö kun imetän kakkosta, muutenkin hirveä uhma ja kiukuttelee ja kiljuu täyttä päätä välillä joipa tuntuu että ilman syytä.
Välillä tuntuu että ollaan todella väsyneitä mutta aina se ulkoilu piristää mieltä ja auttaa. itse haluaisin kolme lasta mutta mies on sitä mieltä että ei ikinä kolmatta kun on kauhea hulabaloo ja stressi joka ikinen päivä ja yöt risaisia.
Kyselisinkin että miten teillä esikoisen ja kakkosen kanssa? onko helppoja lapsia, ei uhmaa jne?Miten jaksatte kun uskalsitte heti kolmatta yrittää?
Minä olen huomannut että mieli ja hormoonit tekevät näitä juttuja..
Esikoiseni oli 1v kun vauvakuume iski kovana ja aloimmekin heti yrittää vauvaa. Ikäeroa tuli 2v, eli parissa kuukaudessa tulin raskaaksi.
Toka oli 1v kun taas vauvakuume iski. Hetimmiten aloimme yrittää vauvaa.. 2v2kk tuli ikäeroksi, joten vajaa ½ vuotta meni kun tulin raskaaksi.
Kolmas on nyt 1v3kk ja olen pakahtua tähän vauvakuumeeseen!!!
Eli taas se iski samaan aikaan!! Hormonit ja se että vauva ei olekaan enää vauva vaan kävelevä 1 vuotias taapero, mieli, aiheuttavat tämän vauvakuumeen. Nyt siis kuumeilen kovasti nelosta, mutta neljättä ei tule vielä pariin vuoteen. En varmaan jaksaisi nyt raskautta ja vauva aikaa kun kolmas on ollut vaikea vauva. Eli sekään ei ole sitä kuumetta pitänyt poissa, että kolmas heräilee vieläkin öisin ja on puolet hereillä oloajastaan itkuinen ja huutelee kokoajan =S
Minä myös alan nyt perhepäivähoitajaksi, jotta saisin vähän tienistiä kun olen tässä kotona. KAtsotaan syksyyn ja sitten varmaan lopettelen nämä hommat...
Esikoisemme menee syksyllä esikouluun ja haaveilen, että neljäs tulisi sitten kun hän aloittelisi koulun..