Vielä lisää lapsia?
Meillä on kaksi lasta 3v ja pian puolitoistavuotias. Nyt on iskenyt kauhia vauvakuume ja tunnen itseni ihan hulluksi. Kuopuksen syntymän jälkeen kävin läpi synnytyksen jälkeisen masennuksen ja enkö siis oppinut mitään. Mutta en voi sille mitään että jo tekisi mieleni kolmatta.
Miestä ajatus ei viehätä tippaakaan, varmaan itkisi jos vahinko kävisi. Minä taas olen jo haaveillut ja miettinyt asiaa jo hyvän aikaa... Onko sitä ihan hullu kun edes miettii tälläista.
Olen pohtinut johtuuko tämä kuume nyt siitä että aloitan perhepäivähoitajana tammikuussa. Pelkäänkö työtä niin että mieluummin teen yhden lapsen lisää itse? Hullulta kuulostaa mutta voiko mieli olla niin kiero? Ihania ovat vauvelit ja omat alkaa olla jo ' isoja' eivät enää vauvoja...
Onko muita haaveilijoita?
Kommentit (24)
eli meillä kans kuumeillaan ukon kanssa viidennestä lapsesta.ja yrityskin on jo aloitettu.meillä lapset on 6,5,3 ja 1vuotiaita.ja ihmeen hyvin on jaksettu noiden kanssa vaikka välillä on ollut väsyjäkin kausia.kyllä meille toivotaan että kuusi lasta saataisiin mutta katsotaan nyt miten käy.
Toisaalta voi olla ihanaa antaa vaistoille valta ja heittäytyä vauva-kuumeen vietäväksi, mutta toisaalta jaksamistakin kannattaa aina miettiä.
Esim. meillä on kolme lasta kahden vuoden ikäeroilla ja välillä on tosi rankkaa kun lapset ovat vilkkaita, eikä ole isovanhempia tai sukulaisia auttamassa.
Ja sitten yksi juttu, mikä kannattaa ottaa huomioon, on se, että aina ei saakaan tervettä lasta. Tämä pointti helposti unohtuu vauvakuumeen kourissa. Meidän kuopuksemme on synnynnäisesti vakavasti sairas ja kun " isommatkin" lapset olivat vielä tosi pieniä (4 ja 2) sairaan vauvan syntyessä oli elämä melkoista vuoristorataa ja kummitusrataa ensimmäisen vuoden pitkine sairaalajaksoineen, leikkauksineen ja kaikkine pelkoineen ja huolineen. Ja samaa on tietysti edessäkin vaikka tällä hetkellä on menossa suvantovaihe, ja joskus itselläkin meinaa vauvakuume oireilla.
Lasten kannalta lyhyet ikäerot ovat varmaan kiva juttu kun on aina kavereita, mutta vanhempien kannalta joskus kolme tai neljäkin vuotta väliä auttaa jaksamaan.
Mutta jokaisen täytyy punnita vain omaa ja kumppaninsa jaksamista.
Onnea matkaan kävi niin tai näin!!!!
Meillä lapset 3v3kk ja 1v9kk. Hirmuinen vauvakuume on yhtäkkiä taas vallannut minut. Mies ei ole ihan samoilla linjoilla ja järki sanoo itselläkin, että nyt olisi paras aika tehdä opinnot (vielä ensi vuosi) valmiiks ja ehkä sen jälkeen miettiä kolmatta. Ja joka tapauksessa sen on oltava yhteinen päätös, jos annetaan kolmannelle lupa tulla.
Mietin samansuuntaisesti kuin keskustelun aloittaja, että onko tämä kuumeilu osittain sitä, että haluaisin vielä jäädä kotiin, kun työelämä vähän jänskättää tai muuten tuntuu siltä, että olisin mieluummin kotona. Toisaalta ensimmäisen lapsen myötä haaveeni parista lapsesta muuttuivat enemmän suurperheen suuntaan ja olen aina ajatellut, että lapset saisivat tulla ollessani itse suht nuori. Meillä siis lapset nyt hoidossa ja itse olen opiskelemassa. Välillä sellainen olo, että minun kuuluisi olla lasten kanssa kotona. Toisaalta olen jo ollut yliopistossa kohta kahdeksan vuotta (osan tästä ajasta tietty kotona hoitamassa muksuja) ja alkaa olla aika valmistua.
Ja ehkä kuumeiluuni vaikuttavat nyt myös tuttavaperheet joihin odotetaan kaksosia ja kolmansia lapsia.
Antaisin sellasen neuvon kaikille kuumeilijoille että kannattaa ottaa järki käteen. Jos saa nukkua kunnolla ja tuntee jaksavansa niin silloin varmasti on potentiaalia että jaksaa hoitaa ne kolme pientä lasta. Mutta jos vähääkään epäilyttää niin ehkä kannatta pitää pieni tauko. Parin vuodenkin ikäero auttaa vähän. Kaikista pahinta minusta ainakin on jos yöt ovat rikkinäisiä.