Miksi suomalaiset ovat niin vihaisia?

Vierailija kirjoitti:

Aksel Sandemosen Janten laki kuvaa hyvin suomalaista(kin) sielunmaisemaa. 

"Älä luule, että sinä olet jotain.

Älä luule, että olet yhtä hyvä kuin me.

Älä luule, että olet viisaampi kuin me.

Älä kuvittele, että olet parempi kuin me.

Älä luule, että tiedät enemmän kuin me.

Älä luule, että olet enemmän kuin me.

Älä luule, että sinä kelpaat johonkin.

Älä naura meille.

Älä luule, että kukaan välittää sinusta.

Älä luule, että voisit opettaa meille jotakin."

Tämä. Tätä paremmin ei voisi kuvata asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monissa tutkimuksissa Suomeen ulkomailta muuttaneet ovat kuvanneet suomalaisia rasistisiksi tai ksenofoobikoiksi. 

Tosiasiassa olemme vain kaikille tasapuolisen tylyjä.

Jossain tutkimuksessa todettiin, että maailmanlaajuisesti mitattuna suomalaiset on yksi tylyimmistä kansakunnista.

Anteeksi, käytetty termi olikin epäystävällinen. Tässä viiden vuoden takaa tutkimuksen tulokset (suomalaiset ovat siis neljänneksi epäystävällisimpiä maailmassa 😄):

Most Friendly Top Ten:

Portugal

Mexico

Taiwan

Cambodia

Costa Rica

Colombia

Oman

Phillipines

Bahrain

Vietnam

Least Friendly Top Ten:

Kuwait

Austria

Czech Republic

Finland

Switzerland

Saudi Arabia

Denmark

Hungary

Qatar

Sweden

Vaikuttaa siltä, ettei ainakaan raha ja hyvä elintaso tee ihmisestä ystävällistä.

Vierailija kirjoitti:

Kaikissa maissa on vihaisia ihmisiä. Se johtuu ihmisluonteesta, ei suomalaisuudesta. Olen asunut useissa eri maissa, matkustellut kymmenissä ja tarkkaillut juuri tätä asiaa, joten tiedän tämän.

Tietysti kaikissa maissa on vihaisia ihmisiä. Mutta onko jossain muussa maassa tällaista kytevän vihan ilmapiiriä? Seuraan muutamankin maan keskustelufoorumeita työni puolesta. Vain Suomessa palstat täyttyvät trolleista ja toisiaan trolleiksi epäilevistä, parhaimmassa tapauksessa siis. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monissa tutkimuksissa Suomeen ulkomailta muuttaneet ovat kuvanneet suomalaisia rasistisiksi tai ksenofoobikoiksi. 

Tosiasiassa olemme vain kaikille tasapuolisen tylyjä.

Jossain tutkimuksessa todettiin, että maailmanlaajuisesti mitattuna suomalaiset on yksi tylyimmistä kansakunnista.

Anteeksi, käytetty termi olikin epäystävällinen. Tässä viiden vuoden takaa tutkimuksen tulokset (suomalaiset ovat siis neljänneksi epäystävällisimpiä maailmassa 😄):

Most Friendly Top Ten:

Portugal

Mexico

Taiwan

Cambodia

Costa Rica

Colombia

Oman

Phillipines

Bahrain

Vietnam

Least Friendly Top Ten:

Kuwait

Austria

Czech Republic

Finland

Switzerland

Saudi Arabia

Denmark

Hungary

Qatar

Sweden

Vaikuttaa siltä, ettei ainakaan raha ja hyvä elintaso tee ihmisestä ystävällistä.

Juu, hiukan randomilta vaikuttaa molemmat listat. Millainen lie se otos joilta on kysytty arvioita.

Suomi on koulukiusaamistilastojen kärjessä. Tuskin on sattumaa. Täällä kaikki inhoavat lähtökohtaisesti toisiaan ja luulevat, että se on normaalia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikissa maissa on vihaisia ihmisiä. Se johtuu ihmisluonteesta, ei suomalaisuudesta. Olen asunut useissa eri maissa, matkustellut kymmenissä ja tarkkaillut juuri tätä asiaa, joten tiedän tämän.

Tietysti kaikissa maissa on vihaisia ihmisiä. Mutta onko jossain muussa maassa tällaista kytevän vihan ilmapiiriä? Seuraan muutamankin maan keskustelufoorumeita työni puolesta. Vain Suomessa palstat täyttyvät trolleista ja toisiaan trolleiksi epäilevistä, parhaimmassa tapauksessa siis. 

Sinä et vain tajua trolleja trolleiksi, kun et ole sisällä muiden maiden asioissa. Kyllä niitä on kuule kaikkialle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikissa maissa on vihaisia ihmisiä. Se johtuu ihmisluonteesta, ei suomalaisuudesta. Olen asunut useissa eri maissa, matkustellut kymmenissä ja tarkkaillut juuri tätä asiaa, joten tiedän tämän.

Tietysti kaikissa maissa on vihaisia ihmisiä. Mutta onko jossain muussa maassa tällaista kytevän vihan ilmapiiriä? Seuraan muutamankin maan keskustelufoorumeita työni puolesta. Vain Suomessa palstat täyttyvät trolleista ja toisiaan trolleiksi epäilevistä, parhaimmassa tapauksessa siis. 

Koska pieni maa ja vahvasti konsensushakuinen "mitä naapurikin tästä ajattelee" -kulttuuri. Ei osata väitellä asiallisesti kasvotusten joten räyhätään netissä.

Vierailija kirjoitti:

Johtuu siitä että suomalaiset, alunperin metsäerakoiksi tarkoitetut, ovat joutuneet itselleen vieraaseen ympäristöön.

Tämä pitää muuten paikkansa. Aloin erakoksi muutama vuosi sitten eräiden ikävien tapahtumien jälkeen ja olen nykyään aina hyvällä tuulella. En kylläkään asu metsässä, mutta käppäilen siellä mielelläni. Seurustelen säästeliäästi ihmisten kanssa enkä sekaannu asioihin, joissa joutuisin esimerkiksi arvostelun kohteeksi niillä mittareilla, joilla ihmisiä nykyään mielellään väheksytään. Olen myös lakannut kilpailemasta ja arvostelemasta muita ihmisiä ja ajatukseni heitä kohtaan on muuttunut suopeammaksi ja ymmärtäväisemmäksi. Entinen elämäni on alkanut näyttämään erikoiselta. Uskon olevani nykyaikainen metsäerakko ja nyt oikeassa ympäristössä. Pitääkin tästä taas lähteä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rupesin ihan itsekin miettimään että miksi yleensä suhtaudun varauksella ja vähän tympeästi siihen jos joku tuntematon tulee minulle puhumaan. Olen ulkoisesti kyllä siis ystävällinen tai vähintään perus kohtelias mutta sisäisesti ajattelen heti että mitähän tuokin tahtoo ja menisi jo pois.

Olen nuorena ja lapsena tottunut siihen että sosiaalisissa tilanteissa sekä kotona että sen ulkopuolella on aina vaara siihen että joutuu jollain tavalla nöyryytetyksi. Olen kasvanut tunne kylmässä kodissa ja ollut jossain määrin myös kiusattu esim koulussa. Olen myös tottunut siihen että minuun kontaktia ottavat ovat jotain vailla esim oma vanhempi on soitellut vain pyytääkseen rahaa alkoholismiinsa jne. Elämä on siis opettanut monessa tilanteessa että itseään kannattaa yrittää suojata olemalla itsekin tunnekylmä tai joutuu itse siitä kärsimään.

Tämä on sinänsä outoa koska minulla on myös läheisiä jotka ovat hyviä ja ihania tyyppejä. Olen kokenut myös sen että tuntematon ihminen voi olla mukava ja teen vapaaehtoistyötä jossa kohtaan paljon uusia ihmisiä ja olen saanut siitä paljon. Silti oma suhtautuminen muihin (tuntemattomiin) on yleensä jollain tavalla torjuva ja tympeä. Ehkä tässä maassa tukahdutetaan liikaa sekä hyviä että huonoja tunteita. Kasvatus kotona saattaa olla aika tunne kylmää välillä kun aina pitäisi pärjätä yksin ja padotut tunteet purkautuu myös kiusaamisena. Ehkä kaiken pohjalla on semmoinen tunteiden piilottaminen kaikilta, ei saa näyttää muille edes sitä jos on iloinen kun heti on jotenkin hullu tai vähintään ylpeilevä.

Tuo nöyryytetyksi tulemisen pelko on kiinnostava mahdollisuus. Eihän suomalainen juuri kamalampaa kohtaloa keksi kuin joutua naurunalaiseksi. 

Tämän oon kans havainnut. Ja se, jos mikä on naurettavaa. Siis se pelko.

Meillä oli lapsuudessa alkoholismia ja rahanpuutetta myös. Oli myös iloa ja naurua ja tunteiden paloa. Halailtiin myös aina. Ilossa ja surussa. Kaverini sen joskus näki ja ihan avoimesti siitä pilkkasi. Onneksi kodin vaikutus oli suurempi, kuin sen pilkan. Omat lapseni ovat myös iloisia ja nauravaisia. Meillä on avoin ilmapiiri kaiken suhteen. Koulukiusaaminen jätti toiseen lapseen syvät jäljet, mutta eivät onneksi estä olemasta onnellinen myös.

Tällä tarkoitan, ettei se perus onnellisuudessa eläminen aina tarkoita täydellisiä lähtökohtia tai vankkaa varallisuutta. Joskus ihan vain tahdon asia. Tai päätös.

Vierailija kirjoitti:

Aksel Sandemosen Janten laki kuvaa hyvin suomalaista(kin) sielunmaisemaa. 

"Älä luule, että sinä olet jotain.

Älä luule, että olet yhtä hyvä kuin me.

Älä luule, että olet viisaampi kuin me.

Älä kuvittele, että olet parempi kuin me.

Älä luule, että tiedät enemmän kuin me.

Älä luule, että olet enemmän kuin me.

Älä luule, että sinä kelpaat johonkin.

Älä naura meille.

Älä luule, että kukaan välittää sinusta.

Älä luule, että voisit opettaa meille jotakin."

Tähän sopii jatkoksi vielä: vaikka olisit kuin ylpee, voit silti olla täys p*ska!

Vierailija kirjoitti:

Suomi on koulukiusaamistilastojen kärjessä. Tuskin on sattumaa. Täällä kaikki inhoavat lähtökohtaisesti toisiaan ja luulevat, että se on normaalia. 

Kummallisesti kateudesta(??) kertoo myös se, et tän päivän viiskymppisiä ärsyttää syvästi se, että ihmiset kertovat olleensa koulukiusattuja. Näitä aina seuraa sankaritarinat, kuinka sekin joku yritti muo kiusata, mut sit mä vaan annoin turpaan. Etenkin, jos nämä kiusatut ovat jollain tasolla tunnettuja artisteja ym. Kateus tuntuu hölmöltä selitykseltä, mutta mitä se sit on?? Niinkuin se olisi joltain pois, et jotain toista on kiusattu. Ja ehkä menestynyt sen takia, tai siitä huolimatta.

Suomalaisesta kiusaamisesta (väkivallasta) suosittelen Iida Rauman juuri Finlandian voittanutta romaania Hävitys.

Mun reilu viisikymppinen kollega savusti mut ulos elämäni ensimmäisestä oikeasta työpaikasta. Olin tuolloin vähän alle kolmenkymmenen. Johtui aivan varmasti siitä, että sain pomolta ja muilta kollegoilta kehuja työstäni. Alkoi haukkua mua joka aamu töihin tullesani ja keksi omasta päästään kaiken maailman virheitä, joita olin mukamas tehnyt. Vinkui, että olen korkeakoulutetuksi ihan kädetön ja hän entisajan merkonomina niin hyvä. Kävi pomolle itkemässä sitä, kuinka mahdoton ihminen olin.

Mulla meni mielenterveys kokonaan ja irtisanouduin jo koeajalla lääkärin lausunnolla. En enää ikinä suostu menemään lähityöhön, vaan teen ainoastaan etätöitä. Nykyinen työnantajani ja kollegat ovat ulkomaalaisia ja meillä on niin mutkatonta ja hauskaa Teamsissakin. Varmasti tuo kollegani harjoittama mustamaalaaminen johti mulla lopulta vuosien työttömyyteen ennen nykyistä työtä.

Oon huomannut jo aiemmin elämässäni, että monet sotien jälkeen syntyneet suomalaiset ovat ihan avoimen vihaisia, ja jopa narsistisia.

Olen itse eläkkeellä ja huomannut että toiset eläkeläiset ovat yleensä vihaisimpia ja v-mäisimpiä. Joskus löytyy mukavia lupsakoita toisia eläkeläisiä mutta erittäin harvoin.

Koko ajan jauhetaan jostain katujengeistä ja väkivallasta mutta minua kohtaan kaikista ystävällisimpiä ovat olleet nimenomaan nuoret sekä nuoret aikuiset.

veikkaisin että yksi syy on ainakin liika pakkottaminen yksinoloon, sekä nais-läheisyyden ja seksin puute.

kun ei saa käydä kauniin ja rakastamansa naisen kanssa päivittäisiä keskusteluja niin mielikin vetäytyy enemmän negatiivisuuteen kuin jos asia olisi toisinpäin.

Tällaisissa puoliarktisissa oloissa tänne on kehittynyt ihmislaji, joka pärjää itsekseen eikä lähtökohtaisesti luota muiden tukeen. Sen takia puuttuu tietty kosketuspinta ihmisiin, jotka eivät ole välitöntä lähipiiriä. Eikä niitäkään aina kohdella kovin hyvin.

Tämmöinen huutelupalsta vääristää ihmiskuvaa. Ei todellakaan ole

Tuppisuiset suomalaiset on väärinymmärrettyjä. Eihän suomalaisesta saa etelämaalaista tekemälläkään.

Kyllä ne vaan osaa olla vihasia. Ei ole yks taikka kaks kertaa kun asiakas raivoo ja kertoo kuinka paljon maksaa veroja. Kun ystävällisesti kertoo veroviraston osotteen niin suuttuu vaan lisää. Siksi irtisanouduin asiakaspalvelusta enkä ikinä eläissäni tee enää niitä töitä. Mitäs siihen tuumaatte kun missään ei oo enää ketään teitä palvelemassa? Loppuuko räyhääminen?

Koska tuolla pihalla on metri lunta, pimeää ja kylmää. Ja sitä voi lievittää alkoholilla, josta tulee paha olo ja masennus.